terkuin Iipu ja NN-tiimi

Nitan paikka Sprinkkuerkkarissa: kivenkolo. Yhdistys tarjosi kuoharia 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi :D

Nemo ei tahtonut poseerata.

(Olen mielikuvitukseton otsikoiden suhteen.) Karkun verinäytteenottoreissu meni hyvin. Koirat olivat reippaita matkustajia ja hyvin löydettiin perille, vaikka aika korvessa se paikka oli.. Näytteidenotto ei ollut vielä alkanut kun menimme paikalle, mutta kierreltiin siinä vähän aluetta -nähtiin viime kesän Springerileiriltä tuttu Elma-welshi ja Katriinaakin moikattiin- ja istuskeltiin kaikessa rauhassa katselemassa menoa. Kun näytteenotto aloitettiin, menin ensin jonottamaan Nemon kanssa. Eräs enkku ennen meitä rimpuili pöydällä hirveästi ja verta tuli ympäriinsä, jolloin mua alkoi säälittää ja mietin, että enhän voi edes Nitaa viedä sinne, jos se huutaa kuin syötävä. Nemoa epäilytti pöytä vähän -se hyppäsi ensin siitä alas-, mutta nostettuani sen sinne uudelleen pysyi rauhallisesti paikallaan. En usko että se edes tajusi, mitä tapahtui – herra vain katseli olkani yli leikkiviä enkkutyttöjä ja olisi halunnut mukaan. Nemolta tosin ei meinannut löytyä jalasta verisuonta! Näytteenottaja joutui etsimällä etsimään sitä, ja kun se lopulta löytyi, verta tuli niin niukasti että piti pistää toiseenkin jalkaan. Mutta saatiin siis näyte hyvin, ja sitten tuli Nitan vuoro. Neitihän ei tykkää yhtään syliin nostelemisesta, joten se oli pöydälle päästyään/jouduttuaan jäykkänä kuin puupökkelö, mutta eipä sekään sanonut pistämisestä mitään! Nitalla näytteenotto meni huomattavasti jouhevammin kuin Nemolla, ja olen iloinen että molemmat olivat niin reippaita :> Kotimatkakin meni hyvin ja nämä viikot ollaan lomailtu rauhassa kotona, käytiinpä mökilläkin viime viikonvaihteessa.

Oltiin 18.6. Taikan ja Idan kanssa lenkillä. Kuvasin ehkä kolme kuvaa Nitasta ja muuten Taikaa, perusmeno :-D

Neiti azorilainen oli niin kovassa vauhdissa että kuvatkin vähän tärähti, Taikasta sai paremin kuvia kun se ei innostunut säntäilemään ;)

Yhteiskuvissa Taika ei jaksanut pysyä paikallaan sen verran, että olisin saanut neideistä kahdestaan kuvan, mutta hyvin onnistui näinkin :)

Yhtenä päivänä (oisko ollut viime viikon perjantai) käytiin Nemon kanssa Hassissa treenaamassa taipparien hakuosuutta; koira oli tietysti tohkeissaan saadessaan olla irti, mutta ihan mukavasti meni. Tehtiin paljon piiloon menemisiä – löysi hyvin–  ja pilliäkin totteli aika kivasti varsinkin näköetäisyydeltä :D Ei se oikeastaan pidemmäksi aikaa ”hävinnyt” kuin pari kertaa, ja toisella syynä oli haukusta päätellen orava. Ensimmäinen vartti kuitenkin, eli suunnilleen se aika mikä taippareissa siellä metsässä kävellään, sujui oikein mallikkaasti ja Nemo oli ihan hyvin kuulolla. Hyvältä näyttää siis :) Ja koira oli tyytyväinen saatuaan juoksennella kunnolla irti. Uimakoulua vaan vielä..  

Viime viikolla ei tullutkaan agitreenejä, kun ryhmästä kukaan muu kuin minä ei ilmestynyt paikalle. Tein sitten tokoa molempien kanssa, pitkästä aikaa! Nitan kanssa keskityttiin siihen että oli kivaa ja pidettiin hauskaa yhdessä, ja tässä onnistuttiin hienosti :) On se vaan taitava tyttö. Nemon tekeminen oli kertakaikkisen upeaa! Se oli irti, ei lähtenyt mihinkään, intoa oli vaikka oli tosi kuuma ja aaa se vaan tekee niin ihanasti ja innolla ja taitavasti että oon vaan niiiiiin ylpeä! Opeteltiin nyt sitten kunnolla hyppyä ihan oikealla tokoesteellä ja jätkä tajusi sen muutamalla toistolla :) Pitää ruveta tekemään tokoa selvästi useamminkin –ja häiriössä- kun se sujuu jo yksin noin hienosti :> Tämän viikon agitreenit menivät niin ikään oikein mukavasti, Marja sanoi että Nita ei tarvisi kepeillä läheskään niin paljon apuja kuin sille näytän edelleen… Ja toimihan se, kuin myös Nemokin. On ne vaan huippuja :) Juhannuksen koirat viettivät kotona koska Leia oli mökillä, mutta öitä ei niidenkään tarvinnut yksin olla ja päivisin käytiin huoltamassa. Kiltisti olivat kotimiehet olleet, nyt palataan taas normaaliin loma-arkeen :)

Juhannuspäivä soi meille mökillä upean iltataivaan!

Kuten kuvista näkee, tästä koiratytöstä tuli viikko sitten ylioppilas! Juhlat menivät hyvin, koirat olivat tosiaan naapurin tarhassa ja sateinen keli ei ollut niidenkään kannalta se paras mahdollinen.. Nemo, Nita ja Ninja olivat kuulemma jääneet tarhaan ihan kiltisti, mutta kun meidän auto palasi koululta kotiin ja pihaan rupesi muutenkin tulemaan autoja, Nemo aloitti haukkumisen jota jatkui melkein koko päivän. Sääliksihän niitä vähän kävi, mutta onneksi se stressi on nyt koirilta ohi. Maanantaina kävin valokuvauksessa ja koirat olivat mukana liikkeessä; olinkin jo alusta lähtien varautunut siihen, että jos ei suju, ei yritetä väkisin, koirien kanssa saataisiin kyllä kuvat sitten omassa pihassakin. Ja ei NN-tiimillä kyllä kovin erinomaisesti kuvaukset sujuneet, isot salamavalot ihmetyttivät ja molemmat lähtivät vuorotellen hiippailemaan kameran edestä pois... Alun otokset onnistuivat kuitenkin varmaankin ihan kivasti, joten lopun toilailu ei kauheasti haitannut :)

Nemo perjantai-iltana Apun ja Jopun mukana kukkia keräämässä.

Eilen pidettiin kesän ensimmäiset ryhmätreenit kentällä. Kaitsu ei valitettavasti päässyt paikalle, joten suunnittelimme porukalla keskenämme helpohkoja ratoja. Kiusaavista lentomuurahaisista huolimatta ilta meni ihan kivasti, Nitalla oli hyvin vauhtia kepeilläkin ja Nemon tekeminen aika mukavaa, sain sen pidettyä radalla :D Nemon ohjauksessa tosin huomasin taas sen saman ongelman kuin ennenkin, en keskittynyt mielestäni tarpeeksi hyvin itse tekemiseen. Huomaan ajattelevani radalla aivan liikaa asioita: mitä jos se karkaa, apua, tuossa on potentiaalinen kohta lähteä hajujen perään, nyt pitää varmistaa – ja oho, ohjaus ja käsky taas myöhässä. Ärsyttävää, pitäisi vaan uskaltaa luottaa siihen koiraan että nyt tehdään eikä lähdetä, mutta en vaan uskalla. Tuska. Satu otti kivoja kuvia, kiitos niistä!

Hajosin myöhään illalla täysin tämän kuvan saatuani - ilmeeni on juuri sellainen "wtf are you doing?" :D Vaikka hyvinhän se hyppää! :)

Treenikaverin sanoin: "Nemo suorittaa taitavasti rataa omatoimisesti ja Ilonan ei tarvi kuin antaa aplodeja hyvästä suorituksesta" niihän olikin :''D

Nita oli ihana <3 (ja oli tietysti Nemokin!)

Tänään treffattiin Melkkua ja corgeja Särkijärvellä, kierrettiin pururadalla lenkki  ja oltiin sitä ennen ja jälkeen ruohokentällä, jossa koirat saivat touhuilla keskenään. Lenkillä kohdattiin kolme koiraa, ja huomasi, että pitää alkaa ihan oikeasti – etenkin jos sen opiskelupaikan saan – tehdä nyt kesällä runsaasti keskustalenkkejä ja ohituksia, myös molempien kanssa, vaikka yläasteaikaiset huonot muistot nousevat vain asiaa ajatellessanikin pintaan. Ei tuolla nyt sinänsä mikään tilanne ollut, sain koirat ihan ok:sti istumaan ja kontaktiin, mutta kun ohimenevä koira urisi, Nemo tietysti provosoitui ja haukkui aarrgh. Yksinäänhän ohitukset sujuvat hienosti myös Nemolta urisematta, mutta molempien kanssa haastavuus on ihan kiitettävä, kun käsissä on yhteensä 40 kiloa koiraa ja Nitaan on hihnassa vaikea saada kontaktia jopa namien avulla. En tiedä, paineistuuko se hihnasta liikaa vai mistä asia johtuu. Mutta tosiaan, eipä tässä muu auta kuin let’s face the problem -asenne ja ihmisten ilmoille lenkkeilemään mars! Siellä ei ainakaan ole hyttysiä, toisin kuin metsässä…

Nipsu-neiti mökillä 19.5, kuvissa kalamajan kuistilla sekä juhannuskokkokalliolla.

Tervehdys täältä imuroinnin, pölyjen pyyhkimisen ja leipomisen keskeltä! Ylioppilasjuhlat lähestyy (aivan liian) kovaa vauhtia ja täällä on pitänyt kiirettä. Vähän on kuitenkin ehditty koirienkin kanssa touhuilla; viikko sitten -taas sopivasti pääsykokeiden mentyä ohi- käytiin Melkun ja koirien kanssa ekaa kertaa tänä kesänä ulkokentällä agiliitelemässä. Sovellettiin Mäntän huhtikuista hyppäriä niin, että mukana oli myös kontaktiesteitä ja myöhemmillä versioilla vielä paljon kimurantimpia kuvioita. Halusin koettaa uudestaan sitä hankalan houkuttelevaa putken suuta heti hyppysuoran jälkeen, ja parin yrityksen jälkeen sainkin koirat haltuun kivasti myös tässä kohdassa!  :) Nemo meni joka radalla kepit hienosti ja vauhdilla, ja Nitakin teki tosi hyvin, jopa kiihdytti pujottelua loppua kohden aivan kuin radoilla. Nemon kanssa kokeilin mennä yhden radan se paras vaakkuva hanhi palkkana; menihän se hyvin, kiihkeästi ja vauhdilla, mutta hanhi kädessä on melkoisen vaikea juosta.. Ja kun Nemo kuitenkin tekee hyvällä menolla ruokapalkallakin, taidan jatkossakin pitäytyä siinä :-D Jäi tosi hyvä mieli näistä ekoista ulkotreeneistä (vaikkakin epävirallisista), ainoa harmi oli että Nemo lähti pari kertaa huitelemaan, ensin mennessä ensimmäiselle esteelle ja sitten radalta :/ Ekalla kerralla sain napattua hännästä kiinni koiran ollessa jossain puskassa, josta lähtikin hyvin radalle mukaan. Toisella kerralla lähti aivan omituisesti, ihan kesken radan loistavien keppien jälkeen ennen putkea. Arrgghh, onneksi tuli sitten kutsusta takaisin ja mentiin uudestaan. Note to self: lopeta kun menee hyvin, äläkä sorru siihen että jee mennäänpä vielä.. Olen idiootti. Harmittihan tuo, mutta ei voi mitään. Vaan muuten meni siis oikein hyvin ja jäi hyvä mieli! Oli ihanaa käppäillä jäähdyttelylenkillä hiekkakankaalla auringon laskiessa. Viikon päästä aloitetaankin jo ihan ryhmätreenit, tuskin maltan odottaa! :>

Muuten meille ei kuulu ihmeempiä, kovasti valmistellaan lakkiaisia. Tiistaina Nita pääsi pitkästä aikaa kirjasto- ja kauppareissulle mukaan pyörän vierellä ja odotteli minua yksin ollessaan kiltisti, kuten aina käydessäni asioilla. Ja meille tuli tosi hyvä mieli, kun vanhempi mies sanoi ohi kulkiessaan minulle ”onpa sinulla kaunis koira” :-) Kiitin, niinhän Nita on. Samana päivänä käytiin myös Nemon kanssa jälleen uimakoulussa Särkijärvellä. Nyt vesi oli jo sen verran lämmintä (ja laskenut), että pystyin kahlaamaan niin syvälle, että koira joutui uimaan. Jatkan siis samalla viime kesänä Springerileirillä hyväksi havaitulla tekniikalla, että seison vedessä niin syvällä kuin kumisaappaat/käärityt housunlahkeet antavat myöten jalkojen kastumatta läpimäräksi ja pidän riistapukkia niin kaukana kuin pystyn; Nemo kyllä tulee hakemaan sen kun on kärsivällinen. Tänä keväänä mun ei ole edes tarvinnut olla kovin kärsivällinen, vaan rohkea spanieli on hakenut sen tosi reippaasti! Tiistaina tuli pari vikinää tasan yhden kerran, mutta muuten ei mitään. Ja nythän Nemo tosiaan otti jo ihan uimalla muutaman vedon useamman kerran, huippua! Eikä herra tuntunut jännittävän juuri lainkaan pohjan katoamista tassujen alta. Päälle tietysti aina hurjat kehut ja koira näyttää itsekin pollealta omasta suorituksestaan. Jee, tosi hienoa että näin alkukesästä ollaan jo tässä vaiheessa! Seuraavaksi vaiheeksi olen miettinyt joko meneväni itse Nemon kanssa uimaan, jotta se saisi vähän rutiinia hommaan tai sitten ihan suosiolla alkaa heittää riistapukkia kauemmaksi. Tällöin tosin pitää varmistaa, että se tulee kanssa haetuksi, eikä jää ajelehtimaan veteen vaikka koira jänistäisikin, joten uimasille joudun molemmissa tapauksissa :D Ihanaa että Päijänteenkin vesi on jo lähes 20-asteista, en malta odottaa että päästään mökille :’) Ja melomaan aaaaaa!

Ensimmäsiä haparoivia yrityksiä kokeilla ottaa kuvia vastavaloon.

etsi kuvasta koira

Helatorstaina käytiin Nitan kanssa pitkästä aikaa Jämsänkoskella match show:ssa. Edellisestä mätsäröintikerrasta onkin jo yli vuosi :o Edellisenä päivänä pesin Nitan, koska se olisi nyt loppukeväästä pitänyt pestä joka tapauksessa ja tämä oli hyvä sauma siihen. Tuo on kyllä pestessä jännä – Nita koukistaa aina selkää suihkutettaessa jalkoja niin, että menee ihan matalaksi, muttei kuitenkaan suostu istumaan. Saippuoituani neiti sai niskaansa huvittavan näköisen irokeesin ja pesun jälkeen tytön turkki oli muutenkin epätavallisen pörröinen ja ilmava, hauskan näköinen :D Ja normaalia pehmeämpi se on vieläkin.

Mätsärissä meni hyvin, Nita esiintyi tosi kauniisti ja muisti hienosti miten seistään ja juostaan. Tuomari piti Nitasta, hän kysyi –kuten tuomari lähes aina– rotuja, johon vastasin ettei varmuudella voi tietää kun neiti on tullut Portugalista pentuna. Tuomari ihmetteli myös ravauttaessaan meitä, että ”onko se aina noin rauhallinen?” Joo, onhan se. ”Hän on siis päättänyt ottaa tällaisen asenteen, että ei hötkyillä turhista vaan otetaan kaikki ihan chillisti”. :D Nita antoi nätisti myös tunnustella itsensä ja katsoa hampaat, vaikka se jännittääkin neitiä aina hieman. Meillä oli parina kultainennoutaja, ja tuomari totesi että päätös oli vaikea, molemmat esiintyivät hyvin ja ”toinen on niin iloinen ja toinen tekee kaiken täydellisesti”, mutta antoi kuitenkin meille sinisen nauhan. Sinisten kehässä päästiin jatkoon, tuomari poimi koiria ”Jatkoon tulee tuo tervu, kultsu, airis ja Nita” :D Ja sijoituttiin hienosti kolmanneksi! ”Kolmanneksi tulee Portugalin ihme” :-D

Nita voitti palkinnoksi puruluun, jonka se veti hanoilla heti paikan päällä kehän laidalla, sekä pienen, kankaisen solkipannan. Ehkäpä siitä tulee sille kaukaiselle tulevalle pennulle pentupanta.. Kiva päivä siis oli, onnea vielä Kassulle PUN3-sijoituksesta ja Viiville kiitos kuvista :)

Muuten ollaan oltu aika epäaktiivisia vähän kaikessa. Minä olen lukenut pääsykokeisiin, jotka on onneksi ylihuomenna jo ohi! Toivottavasti päästään pian kentälle agiliitelemään. Lauantaina olin Jämsän ryhmänäyttelyssä talkoilemassa ja shoppailin Nemolle uuden solkipannan ja vaakkuvan kanadanhanhen, kun se vanha oli jo rikki. Herra ihastuikin ikihyviksi ja meinasi haudata lelun kukkapenkkiin.. Ollaan aloitettu myös mökkikausi, kun käytiin lauantaina siellä saunassa. Nita oli jo tapansa mukaan kovasti jäämässä yöksi, se menee aina aitan kuistille illalla ja odottaa pääsevänsä sinne nukkumaan. Onneksi ei mene kauaa siihenkään, kun voidaan jäädä mökille pidemmäksi aikaa :>  

Nemo lenkillä 2.5.

Jag tog upp att gympa

repss

Viikko on taas vierähtänyt niin nopeasti pääsykokeisiin lukiessa, että möllikisapäivitystä tulee vähän myöhässä. Olimme siis sunnuntaina 29.4. Nemon kanssa möllitokossa ensimmäistä kertaa! (Siis Nemolle ekaa, ei ohjaajalle :D) Harkitsin ja jännitin ilmoittautumista, mutta möllitokoja on niin harvassa että houkutus osallistua oli suuri, vaikka tiesin että mitään ihmeempiä on turha odottaa kun treenaaminen on abivuoden kiireiden takia jäänyt niin vähälle ja ollaan muutenkin viimeiset vuodet treenattu lähinnä yksiksemme. Siispä otin kokeen hyvän häiriötreenin kannalta ajattelemalla, että katsotaan mitä koira sanoo kun onkin vieraita koiria myös kentällä. Tavoitteena oli että Nemo ei lähde huitelemaan ja että meillä on kivaa. Ja tavoitteeseen päästiin! Yllätyksekseni en jännittänyt läheskään niin paljon kuin olisin voinut –tai sitten se vain tuntuu siltä näin viikkoa myöhemmin– ja hauskaa oli :D Tuomarina oli Irene Huuskonen ja itse suoritus oli tällainen paperilla:

Luoksepäästävyys 9. Nousi ja meni tuttuun spanielityyliin vastaan heiluttelemaan häntää ”moi kuka sä oot, mä tykkään susta”.
Paikallamakuu 0. Lähti heti jätettyäni perääni (?? ei ole koskaan tehnyt noin!) joten keskeytin liikkeen saman tien – jännitys oli siinä vaiheessa vielä sen verran kova, etten halunnut ottaa riskiä että lähtee uudestaan.
Seuraaminen vapaana 6. Tein hihnassa varmuuden vuoksi. Alku jo loppu oli järkyttävää haahuilua mutta ne pätkät jotka tehtiin vähän kauempana muista olivat oikein mallikkaita, eli Nemo näytti juuri sitä iloista hyvää seuraamista millaista se on ilman häiriötä :-D
Maahanmeno liikkeestä 9. Tosi hieno kuten normaalisti, varasti istumaannousemisen lopussa.
Luoksetulo 8. Tästä olin niiiin ylpeä! Liike tehtiin niin että ohjaajan selän takana oli kaikki muut koirat ja häiriö ja, mutta Nemo ei välittänyt yhtään vaan teki tosi hienon luoksarin, mitä nyt vähän tuli sivulle vinoon.
Seisominen liikkeestä 7. Vieläkin kesken meillä, käytin käsimerkkiä varmistuksena ja varasti istumisen lopussa.
Estehyppy 4. :---D Tätähän me ei olla harjoiteltu paljon yhtään eikä varmaan kertaakaan oikealla tokohyppyesteellä (koska sellaista ei ole ja JSPKH:n estekin hajosi tänä talvena) vaan kotona sahapukilla (…). Nemo lähti kyllä hienosti hyppäämään mutta esteen nähdessään rupesi haistelemaan, että mikä ihme tämä on? Mutta tuomarin sanoin, sehän kuitenkin hyppäsi, joskin voimakkaasti avustettuna.
Kokonaisvaikutelma 7 ja yhteispisteet siis 104/180. Paikallamakuuta lukuun ottamatta Nemo pysyi hanskassa eli ei karannut -minkä se olisi aivan hyvin voinut tehdä- joten olen tyytyväinen :) Osa liikkeistä meni yllättävänkin hyvin ja Nemo oli ihan iloisena mukana pienistä haahuiluista huolimatta. Tuomarin sanallisessa arvioinnissa lukee ”Lisää häiriötreeniä, koiraa on kyllä koulutettu ja se näkyy”. Eli pieniä kauneusvirheiden korjailuja sekä paljon paljon paljon häiriötreeniä ja voi olla että Nemo toimii kesällä ihan kivasti :) Hyvä spanieli!

Samana iltana ajelimme vielä koirien sekä Joonan ja Viivin kanssa Mänttään mölliagilityyn kuten kahtena edellisenäkin vuonna. Ilmoitin koirat 1-luokkaan ja kaikki radat olivat hyppyratoja. Ensimmäisenä starttasin Nitan kanssa. Odotin, että neidillä olisi ollut hieman enemmän virtaa ja menohaluja varsinkin kun ollaan maaliskuusta saakka oltu tauolla, mutta ajoittaisesta hitaudesta huolimatta hyvin meni! Tuloksena hylky vitoshypyltä, en antanut koiralle tarpeeksi tilaa (MIKSI kumarruin yläruumilla taas??) ja hyppäsi uudestaan tulosuuntaan. Loppua kohden vauhti kasvoi taas ja maalissa riemuittiin :>

Tämä on musta jotenkin aivan ihana kuva meistä, en tiedä miksi mutta tykkään siitä ihan hirveästi! :D

Tämä tyttö rakastaa agilityä, kuten ehkä hymystäkin voi päätellä :)

Nemon tekeminen radalla oli aivan ihanaa, se oli ihan innolla ja vauhdilla häntä heiluen mukana (myönnettäköön että epäilin vähän koiran suunnittelevan omia reittejä).  Kepit tosin menivät alussa vähän sähläykseksi, kun alkupäässä Nemo jäi haistelemaan jotain peräseinältä kantautuvaa hajua. Loppu pujottelu meni kuitenkin vauhdilla ja loppupää radasta puhtaasti, tuloksena Nemollekin kuitenkin hylky koska ohjaaja oli hidas ja koira oli jo ehtinyt lukita putken ysihypyltä.. Siispä "keskity tekemiseen" ohjeena taas allekirjoittaneelle - pitäisihän se jo tässä vaiheessa muistaa että Nemon hypyt on niin pitkiä, että suunnanmuutoksesta pitää kertoa ajoissa.

Nätisti odotetaan lupaa lähteä..

Hienosti vauhdilla maaliin.

Pakko muuten sanoa tähän väliin, että tokon ja agilityn välillä huomasi taas ison kuilun – vaikka molemmat olivat epäviralliset kisat, tokokokeessa kukaan ei puhunut muille ja kaikki olivat ihan viileinä palkintojenjakoon asti. Mölliagilityssä taas tuntemattomatkin ihmiset rupattelevat toisilleen, kukaan ei pahastu hyväntahtoisesta naurusta yleisön joukosta kun koira keksiikin mennä radan täysin omalla tyylillään ja tunnelma on muutenkin tuomaria myöten paljon rennompi. Saatiin siis oikein mukava päätös viikonlopulle, meillä kaikilla oli niin hauskaa! :D Isot kiitokset Joonalle videokuvauksesta ja Viiville valokuvauksesta, sekä tietenkin yleisestä seurasta - myös ranskalaisilla Scanissa reissun päätteeksi :)

Viivi halus meistä kisojen jälkeen yhteiskuvia, mutta Nemo ei millään jaksanut poseerata..  :-D Kaikki kisakuvat (c) Viivi ja Nitan lenkkikuvat on päivältä 22.4.

Hei pitkästä aikaa! Tuntuupas oudolta kirjoitella blogiin -minkä varmaan voi huomata siitä, ettei otsikkoideoista ole taaskaan aavistustakaan- pitkästä aikaa. Meille ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Tultiin pari viikkoa sitten Lapista ja koirat oli tyytyväisiä, kun Ninja lähti. Nemo oli yrittänyt karkailla sillä välin :/ Päivät on menneet nyt kotona hilluessa, säät ei ole oikein suosineet ulkona treenausta mutta toivottavasti siihen tulee parannus, ainakin tänään näyttää lupaavalta kun parin lumisadepäivän jälkeen paistaa taas aurinko :) Koirat kävi viime viikolla rokotuksilla, meille onkin keväällä suunnitteilla mätsäreitä ja muuta mukavaa! Möllitoko tuntuu tulevan vaan aivan liian pian, en tiedä ilmoitanko koiraa (ja minkä koiran :--D) ollenkaan kun ei olla pitkään aikaan treenailtu muualla kuin sisällä. Jos nyt loppuviikosta näyttää hyvältä, niin ehkä kokeillaan :) Mölliagiliitelemään ja mätsäröimään ainakin mennään. Blogiin tulee varmaan taas pitkiä päivitysvälejä nyt keväällä, koska mun on pakko lukea pääsykokeisiin ja tietysti sen koneellaoloajan voi aina käyttää koirien kanssa olemiseen :-)

<3

Tämän päivityksen tärkein pointti oli kuitenkin se, että löysin tiedostoista seuraavan pätkän, jonka olen kirjoittanut jo silloin kuukausi sitten kun kyseinen juttu tapahtui, mutta se ei silloin mahtunut ajallaan koska haluan opetella pois ylipitkistä päivityksistä :--D Ja halusin käsitellä kuvat ja ladata ne kuvat.fi:hin (eli http://lynxmadness.otukset.fi/kuvat/J%E4%E4ll%E4%2018.3.12/ enkä vieläkään tiedä, miten saan linkin tekstiin suoraan tänne). Ja koska paranteluun vierähti useampi päivä, huomaan näin valmiina, että en ole näköjään huomannut tuhria kaikkia likaisen UV-suojan aiheuttamia tahroja niistä pois, joten pahoittelen. Mutta siis, sunnuntaina 18.3. käytiin isän ja koirien kanssa mökillä jäällä. Oli aivan ihana päivä! Aurinko paistoi ja Päijänne oli kaunis, Nemo ja Nita saivat juosta vapaina niin paljon kuin ikinä jaksoivat ja kaikki oli täydellistä. Isä hiihti ja minä kävelin, Kotkassalon saaressa pysähdyttiin eväille ja koirat oli nätisti koko retken ajan.

Erityisen ylpeä olin Nemosta tuolla saaren rannalla. Koirat pyörivät lähellä ja huomasin Nemon katsovan jotain kallion takaa. Tajusin, että sieltä oli ehkä tulossa joku ja pyysin koiran luokse. Se tuli heti, ja oikeassa olin. Pieni perhe oli lähtenyt viettämään talvipäivää jäälle ja otin koirat kiinni varulta, etteivät olisi pelästyttäneet lasta ryntäämällä luo. Siitä ei ollut pelkoa, perhe tuli juttelemaan meille ja kysyi, saako koiria tulla katsomaan. Sai, ja olin vaan niin ylpeä. Kuin siistiä, ihan oikeasti, että Nemo oli nähnyt ihmiset ensimmäisenä ja silti tullut luokseni sen sijaan, että olisi itse rynnännyt katsomaan? Ei oikeasti iso asia, tiedän, mutta minulle on, kun kyseessä on Nemo. Paras piskini <3 Eväiden jälkeen käveltiin selän yli takaisin omaan mökkirantaan, oli onnistunut reissu :) Koirien kanssa jäällä olo vaan on mulle yksi parhaimmista asioista, mitä koiran kanssa voi tehdä. Toivottavasti saadaan ensi talvenakin hyvät jäät, tänä keväänä me ei enää taideta uskaltaa mennä...

helmikuulta tämä..

Sää on edelleen aivan liian kylmä, jäätävä, märkä, harmaa ja masentava siihen, että saisin itseni potkittua ulos treenaamaan, joten tänään tokoilin Nemon kanssa sisällä. Into oli ihan hyvä, ehkä vähän turhankin suuri mutta sehän on vaan positiivista :D Otin pitkästä aikaa noutoa joskus vuosia sitten vanhasta penaalista väsäämälläni pehmopatukalla/kapulalla/younameit ja spanieli syöksyi sen kimppuun aika, hmm, innokkaasti näin lievästi sanottuna. Palautus oli ihan nätti mutta meinasi pureskella, katsotaan miten osaan lähteä asiaa korjaamaan kun se tulee ajankohtaisemmaksi.

Näin meillä leikitään, Nemo noutaa innoissan keppiä, Nita menee häiritsemään muttei kuitenkaan uskaltaudu kovin lähelle koska keppi on liian pelottava ja Nemo hermostuu kun toinen häiritsee :D

Huomenna meillä on siis lähtö kello 6.00 kohti Yllästä ja Appu tulee Ninjan kanssa koiria hoitamaan. Eivätpähän ehdi vanheta kun pikkurusseli pitää huolta siitä, että elämästä löytyy aktiviteettia. Toivotan siis hauskaa viikkoa kolmelle N:lle, itselleni sekä mahdollisille blogiin eksyneille lukijoille :) 

Ensimmäiseksi tehtiin tuo kyseinen rata kilpailunomaisesti ja loput oli vähän erilaisia, mutten valitettavasti muista/jaksa tehdä kaikkia :D Mutta niin, Nita oli ainoa joka sai tuon ekan radan puhtaasti, maailman hienoin tyttö <3 Nemon kanssa homma kaatui heti kolmosaidalla, jota en varmistanut tarpeeksi ja niinpä koira kaarsi ohi. Kepit meni spanulta kuitenkin upeasti ja muutenkin treenit oli hienot! Nita meinasi hyytyillä välillä ja oma ohjaus oli varsinkin Nemon kanssa vikalla radalla aivan hukassa, kuten Kaitsu sanoi, ”voisihan sitä tietysti ohjata vaikka sanomalla täällä, eikä rääkäistä vasta sitten kun koira on jo siellä pussissa”.. Yyh, olin ihan nolona :D Nitankin kanssa meinasi ohjaus vähitellen unohtua, mutta kaikesta tästä omasta sekoilusta huolimatta oli tosi kivaa! Team NN on super <3 vielä kun itse oppisi ohjaamaan varsinkin Nemoa,  olis aika kivasti paketti kasassa! Kaitsu totesikin kaikille tiivistetyn ohjeen kauden päättymiseksi; mulle se oli ”keskity tekemiseen”. Tässä skarppaan siis tauon jälkeen, ei kai se voi olla niin vaikeeta tajuta että radalla ei ajatella mitään muuta, kuin että missä koira menee?

Nyt alkaa siis tauko säännöllisistä treeneistä, mietittiin kyllä Melkun kanssa että ehkä voisi jossain välissä vuokrata hallia itsenäisestikin. Ja kunhan maa vielä vähän sulaa ja kevät tulee, alan panostaa Nemon kanssa tokoon kunnolla. Nyt ei kelit oikein motivoi treenaamaan, mutta elättelen toivoa, että kun lauantaina lähden Lappiin viikon lomalle, pahin kura olisi täältä jo hävinnyt :D Koirat jäävät kotiin ja Appu tulee Ninjan kanssa niitä hoitamaan, eivät raukat aavista vielä mitään..

Symppiselukat :>

Heippa! Kirjoitukset alkaa olla loppusuoralla eli pahin on ohi ja ylihuomenna on enää saksa, jota en oikein osaa stressata :D Palaamme siis päivitystauolta tullaksemme uudelleen päivitystauolle, koska tämä kirjuri lähtee tasan viikon päästä ansaitulle lomalle Lappiin :) Mutta jos nyt jotain tarinoisi vielä tässä välissä. Sinänsä ihan mukavaa ettei tule samanlaista pitkää listaa kaikesta, mitä on tapahtunut kuin syksyn kirjoitusten tauon vuoksi, koska me ei yksinkertaisesti olla tehty mitään kummempaa :D Agilityssä on mennyt kivasti, tämänviikkoiset treenit jäi välistä koska biologia loi sen verran paineita. Sitä edellisellä kerralla oltiin keskenämme ilman valmentajaa ja ne treenit oli aivan huiput! Nitalla oli joka radalla hurrrjasti vauhtia, niin että puomin alastulokontaktitkin hypittiin iloisesti yli. En mä niitä saanut toimimaan kun Nita vaan meni niin lujaa, mutta iloinen saa olla vauhdista :) Nemollakin toimi kaikki oikein mukavasti. Pikkuhiljaa voisi alkaa kai tilailla lisenssiä ja katsella kisoja.. Jos uskallan. Ylihuomenna on viimeiset hallitreenit, sitten jäädään tauolle odottamaan, kunnes kenttä sulaa ja päästään aloittamaan taas ulkona.

Nämä taitaa olla peräti helmikuulta. Nitaa palelee ja naurattaa, Nemo on oma itsensä :))

Muuten ohjelmassa on ollut lähinnä lukemista, jonka lomassa vähän pientä tokoilua sisällä ja pihalla. Nyt on kiva päästä taas viettämään koirien kanssa aikaa kunnolla :) Käytiin viime sunnuntaina 18.3.mökin jäällä, mutta sieltä tuli niin paljon kuvia että kerron siitä tarkemmin seuraavalla kerralla ettei tämä venähdä. Hassua, en ihan oikeasti keksi, mitä muuta ihmeellistä tässä kirjoitusten välissä olis tapahtunut :D Ai niin tosiaan, oon käynyt koirien kanssa myös läheisen pikkujärven jäällä, tosin vain yhden kanssa kerrallaan. Nemokin oli tosi nätisti irti kun chillailtiin siellä viime viikolla, vaikka järven rannalla on asutustakin eikä mikään kovi iso ole. Nita pääsi viimeksi torstaina sinne Eetun, Unton ja Pepen kanssa riehumaan ja huomenna olisi tarkoitus käydä ensimmäistä kertaa katsomassa paikallisen koirakoulun kimppalenkki neidin kanssa. Ja kun nyt miiteistä puhutaan, niin muistuupa mieleeni vielä yksi kaukaisempi tapaus, nimittäin petsiemiitti 26.2. Oli järkyttävän kylmä, mutta Nitalla oli kivaa sielläkin :)

Yritettiin saada Mosku ja Nita poseeraamaan

"Äiti, miksei Totti leiki mun kaa?"

Nyt tapahtui jotain jännää mikä pitää mennä tsekkaamaan

Imma faaaaaaaaaaaaaaaaaaast runner!

Viivin kuvat löytyy http://hyljekoirat.kuvat.fi/kuvat/Koiramiitti/ ja Katriinan kuvat http://minttusuklaa.kuvat.fi/kuvat/El%E4imet/El%E4in+kuvailut/Miitti+J%E4ms%E4+26.2.12/

Ja niin, Nemolla on taas pienoisia korvaongelmia. Oli siis tarkoitus viime perjantaina käydä rokotuksissa, ja pyysin lääkäriä vilkaisemaan Nemon korvia samalla; musta tuntuu, että se on hankaillut niitä koko talven normaalia enemmän. Punoitusta oli sen verran paljon, että määrättiin vähintään kymmenen päivän ajaksi korvatippoja kahdesti päivässä. Koska kortisoni lieventää rokotuksen tehoa, ne siirtyivät huhtikuulle, mistä ei nyt sinänsä haittaa ole kun ei ole tiedossa näyttelyitä tai muutakaan menoa. Toivotaan että tulevat tällä kuntoon. Nemolle pitää antaa plussaa myös fiksusta käytöksestä; meidän jälkeen lääkäriin tuli neljä japaninpystykorvaa jotka räksyttivät odotushuoneessa aivan valtavasti jo ennen kuin olivat Nemoa nähneetkään. Kun poistuimme, Nemo helposti provosoituvana urisi vähän mutta lopetti kun käskin ja käveli nätisti toisiin vilkaisematta ovelle. Hyvä jätkä.  

Äää kuolen tänne kuvatulvaan kun niitä on edelleen odottamassa.. Pommitan seuraavat postaukset pelkkiä talvikuvia.