Pitkästä aikaa taas kirjoitellaan. Treeneissä ollaan taas tietysti käyty, vaihtelevasti. En tiedä tuliko siitä Tuulin hyökkäyksestä silloin kesäkuussa Nitalle joku pelko tai muu mutta ei sillä ainakaan kivaa ole agitreeneissä ollut pariin viikkoon. Kahtena kertana karkasi vaikka miten monta kertaa radalta, ei kesken vaan heti ennen ekaa estettä. Molempina kertoina lähti katsomaan kentän laidalle tulleita tyttöjä. Putkipelko saatiin kitkettyä kutakuinkin pois, viime kerralla ei tarvinnut heittää ainuttakaan makupalaa putkeen ;) Taas meinasi Tuuli käydä Nitan kimppuun mutta potkin sen pois. Ja vaikka kuinka olen aina sen vuorolla Nitan kanssa varastossa/varaston takana ja korvia silittelen rauhoittaakseni sitä, silti Nita on aina korvat luimussa. Tänään piti kokeilla sellaista että isä olisi tullut auton kanssa sinne ja Nita olisi päässyt aina toisten vuoroilla omaan autoon turvaan ja rauhoittumaan, mutta tottakai juuri treenien aikaan tuli jumalaton ukkoskuuro ja kaatosade. Ensi viikolla sitten. Voihan se johtua myös siitä että kun maanantaina on toko, keskiviikon agilityharjoitukset ovat neidille liikaa; Nitahan on rauhallinen ja sille riittää vähempikin aktiviteetti viikossa. Toisin kuin Nemolle, jonka ilme oli näkemisen arvoinen kun se älysi että hän pääseekin tällä kertaa kentälle pitkästä aikaa :D Alunperin kaavailin Nemosta agilitykaveria mutta kun se meni nuorena höseltämiseksi luovutin. Nyt kuitenkin (vähän myös sen Nitan passiivisuuden takia) halusin kokeilla miten tämän virtaveikon kanssa kävisi. Torstaina menimme agilityn alkeisryhmän harjoituksiin ja vaikka Nemo olikin hihnassa, kolme eri estettä sujuivat hienosti ensikertalaiselle. Aidoista meni siivekkeiden yli ja ohjaaja ei meinannut pysyä ollenkaan perässä, pujottelukepit oppi hurjan nopeasti ja aa oli vanhaa kauraa. Välillä oli autossa rauhoittumassa ja mukavaa oli molemmilla :) Huomenna mennään uudestaan. Viime lauantaina Nemolla muuten kävi trimmaaja, nyt on taas siisti poika näyttelyyn...