Nyt ollaan taas noustu täältä "masennuksesta" ja piristytty elämään. Olen saanut yllättyä iloisesti eritoten Nemoon, varsinkin silloin kun Roni kävi meillä muutama viikko sitten kylässä. Pelkäsin ettei Nemo hyväksyisi toista urosta mutta pojat olivatkin alusta alkaen iloisesti häntä heiluen kavereita, olisiko johtunut väristä...? :D Nita on petrannut loistavasti tokotreeneistä, tällä hetkellä harjoittelemme kovasti liikkeestä maahanmenoa ja istumista. Viime maanantaina ennen treenien alkua otin itsekseni kentällä liikkeitä ja neiti seurasi hienosti vapaanakin. Samaisena aamuna rakas remmirähjäni osoitti jonkinasteista kehittymistä- olin metsässä Nemon kanssa aamulenkillä, koiralla valjaat päällä. Yllättäen vastaan tuli leonberginkoiran pentu, en tiennyt oliko uros vai narttu mutta päätin olla ottamatta riskiä. Nemo nousi jo takajaloilleen ja naulitsi silmänsä koiraan. Mielessä kävi myös takaisin päin kääntyminen tai eri reitille siirtyminen mutta sitten älysin ettei sitä olisi mitään hyötyä ja niin kokeilin mitä tästä tulisi. Istutin Nemon polun viereen sammalmättäälle, seisoin koiran edessä ja syötin koko ajan makkaraa. Yksi melko pieni ärähdysäännähdys lähti herran kurkusta leonbergin mennessä ohi, ja olin todella tyytyväinen Nemon käytökseen. Jospa rupeankin soveltamaan tätä istumiskäytäntöä jatkossa, saa nyt nähdä. Kahden koiran kanssa en kuitenkaan olisi varmaan pärjännyt :P Tiistaina menimme mökillemme yöksi, Nemo ei uimaan suostunut vaikka kovasti houkuttelin. Keskiviikkona lähdimmekin sitten kaikki toiselle mökillemme Valkeakoskelle, jossa illalla otin pihalla vähän tokoa molemmilla koirilla. Nita ok, samaten Nemo ja yllätyksekseni se piti kapulaa suussa! Tästä jatketaan. Illalla menimme äitini kanssa vielä soutelemaan, Nemolla pelastusliivit päällä; herra päätti ilmeisesti testata niitä taas koska hyppäsi oma-aloitteisesti veteen! Meinasi mennä rantaan mutta koska oli liinassa kiinni, pyysin takaisin veneeseen jossa ravisteltiin iloisesti. Seuraavana päivänä taas sorsat koituivat ongelmaksi Nemolle; linnut tulivat aivan rantaan ja voi sitä harmia kun Nemo ei uskaltanut mennä veteen! Koko järvi raikui kun koira ulisi, Nitakin hääri siinä vieressä. Lopulta lähdin veneellä sorsien perään, ja johan se Nemokin uskalsi hypätä perään! Liina oli taas valjaissa kiinni, herra olisi uinut vaikka järven ympäri lintujen perässä. Kaikkein kummallisinta oli, että Nita lähti uimaan peräämme! Normaalisti se ei ikinä ui, nyt meni iloisesti mutta totteli sitten kun pyydettiin takaisin rantaan. Tällä välin minä olin onnistunut jäämään kaislikkoon jumiin ja Nemo uimaan sinne näkymättömiin, onneksi pääsi kuitenkin takaisin veneeseen ja me molemmat kaikesta säätämisestä huolimatta likomärkinä ja mutaisina takaisin rantaan. Kumpikaan koira ei ollut innostunut ajatuksesta lopettaa sorsajahti- onnistuivat mokomat karkaamaan saunastakin takaisin laiturille, mutta jäivät sitten kiinni. Jotenkuten saimme Nemosta suurimmat mudat pois ja siirryimme aluksi pihalle ja sitten mökkiin kuivattelemaan. Nitan turkki kuivui erittäin nopeasti ja tuntui kuin sen laatukin olisi parantunut uintireissun jälkeen ;) Koirien rauhoituttua lähdimme Katsun kanssa heille jossa saimme Nemon suihkulla puhtaaksi. Illalla Nita kävi vielä leikkimässä(?) Remun, Rokin, Rampon ja Haraldin kanssa ja sitten pääsimmekin lähtemään kotiin.

Kuin kaksi marjaa ;D

Paikallamakuutako? Ehei, vaan komea rivi sekarotuisia, kuva jonka ottaminen oli työn ja tuskan takana x)