Näin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna on hyvä muistella elokuun viimeisen viikonlopun tapahtumia. Eli, lauantaina 30.8. otin taas Nitan mukaani ja pyöräilimme Emmille. Nitan ilme oli kyllä hämmästynyt, kun ovesta ulos tulikin Ronin lisäksi vielä toinenkin cavalieri. Tico-pentu oli aivan haltioissaan Nitasta ja sekin ymmärsi, että tämähn oli oikeastaan ihan kiva. Aikansa koirat temmelsivät pihalla, ja heti kun mentiin sisälle ja ensimmäinen kissa vilahti näköpiirissä, Nita muisti nuo kiinnostavat otukset heti. Ja voi miten pennut olivatkaan kasvaneet! Yläkerrassa olikin sitten kiva hullunmylly, Tico halusi tutustua Nitaan, Nita halusi tutustua kissanpentuihin ja Roni halusi syödä allekirjoittaneen makkarat. Mentiin sitten pihalle riehumaan ja käytiin lenkilläkin, oltiin taas ulkona, tutustuttiin kissoihin... Nita suhtautui niihin aika varautuneesti, mutta toisaalta myös uteliaasti. Pennut olivat uteliaita. Yhdessä vaiheessa pihalla Nitalle tuli joku hirveä pipi vasempaan takajalkaan, en saanut selville mikä siellä oli mutta kovasti teki kipeää kun ei astunut jalalle ollenkaan, vikisi ja yritti itsekin saada sitä pois. Onneksi Nita rauhoittui kuitenkin saatuaan levätä sisällä. Illalla Nita tekikin sitten vielä aikamoisen tempauksen- menimme viereiselle pellolle, ja juuri kun pääsimme sinne, vähän matkan päästä lähti rusakko. Nitalla syttyi saalisvietti- en ole koskaan nähnyt sitä sellaisena. Koira hyppi ja vinkui, mutta koska paikka oli meille molemmille vieras, en ottanut riskiä. Annoin sen kyllä juosta perään- minä itse pomppien hihnan toisessa päässä mukana. Kun pysähdyimme ja cavalierit päästettiin irti, päästin Nitankin. Tekikö se niin kuin yleensä ja pysyi vierelläni? Ehei, vaan ampaisi juoksuun sellaista vauhtia että oksat pois. Aluksi se lähti läheiselle hevosaitaukselle (jossa ei silloin ollut hevosia) ja sitten pellonreunaa pitkin. Juoksimme Emmin kanssa mäen päälle, karjuin Nitaa luokseni ja tulihan se, parin ylimääräisen kierroksen kautta. Yritin saada siihen kontaktia, ei mitään. Se oli ihan outo, vain pälyili ympärilleen eikä ollut lainkaan oma itsensä. Otimme sitten muutaman kuvan, minkä takia olimme sinne tulleetkin ja lähdimme sitten takaisin. Pihassa Roni ja Tico pääsivät irti, ja päästin Nitankin. Ja se lähti suoraa päätä naapurin pihan poikki takaisin pellolle! Juoksin heti perään, siinä vaiheessa minulle iski paniikki koska toisella puolella (viereisellä pellolla) oli puimuri ja toisella puolella autotie. Seisoin keskellä kukkulaa, Nitasta ei näkynyt jälkeäkään. Tuli sitten kuitenkin lopulta luokseni, se oli ollut koko ajan ohrapellossa, jossa oli niin pitkää viljaa ettei koiraa näkynyt. Illalla neiti kuitenkin palautui normaaliksi. Se reissu venähtikin suunniteltua pidemmäksi, kotona olimme vasta puoli kymmenen aikoihin illalla. Jossain vaiheessa tajusin että lauantai-ilta + kello yli yhdeksän + joudun ajamaan keskustan läpi, mutta olihan minulla koira mukana eikä meihin paljoa huomiota kiinnitetty. Seuraavana päivänä lähdettiinkin pitkästä aikaa match show:hun, Nita sai sinisen ja ajattelin jo ettei tästä mitään tulisi; neiti antoi kyllä katsoa itsensä mutta kovin varautuneesti. Lopulta Nita kuitenkin voitti siniset ja mentiin vielä BIS-kehäänkin. Oli kamalan kylmä, tärisin ja meitä juoksutettiin tosi pitkään. Lopulta oli jäljellä vain Nita ja valkoisen ruotsinhirvikoiran pentu, juostiin kerta toisensa jälkeen ja lopulta meille tultiin sanomaan: "Onneksi olkoon, te voititte!" Nitasta tuli siis Best in Show ja tunnelma oli lievästi sanottuna iloinen. Onnea vielä Idalle, Emmille, Viiville ja Iinalle Muskan, Ronin, Kassun ja Kossun mahtavista tuloksista ja kiitos Emmin äidille kyydistä :) Maanantaina meni taas tokotreenit Nitan kanssa hienosti, samoin kuin keskiviikkona agility. Kouluttajamme ei jostain syystä ollut paikalla joten treenit piti Reetta (kennel Lumivyöryn). Paikalla oli varmaankin sateesta johtuen Nitan ja Reetan Hepun lisäksi vain lapinkoira Remu, joten pidettiin pienet koulutukset. Helppoja ratoja, ja oli kivaa! Nemokin oli torstaina alkeisryhmässä, ja yllätti minut iloisesti :o Olimme vähän syrjemmällä, ja vaikka sheltti, jota Nemo jostain syystä on päättänyt inhota, karkasi haistelemaan sitä monta kertaa, Nemo ei rähissyt. Murisi kyllä ja mulkoili mutta piti kontaktin, ja eräs uroslabbiskin meni kahdesti ohi eikä poika sanonut mitään! Radallakin meni mukavasti, kyllä me tätä varmaan jatketaan. Eilen otin pihalla vielä vähän kapulatreenejä, iloisesti nouti häntä heiluen, jes! Iltapäivällä pakkasin vielä koirat autoon ja ajettiin kentälle, molemmat menivät tottista hienosti :) Sellaista tällä kertaa, ja sitten kuvia:

   

Naamat elokuun alussa.

 

Sirkus Kääpäländiä Emmin huoneessa 8D

 

Leikkikuvaa ei saatu, joten tyydytäänpä poseeraukseen.

 

Nita vähän varautuneena, Nuppua ei pelota yhtään.