Otsikon piti olla lumiset terveiset, mutta koska nietokset eivät ole enää niin korkeat kuin kuvissa, päätin muuttaa sen. Pitkästä aikaa taas raapustelen tänne; lumi on sulanut ja satanut uudelleen nyt monta kertaa sitten edellisen kirjoituksen, toivotaan että tulisi valkea joulu. Nitalle tuli hangista ikävä tulehdus paljaaseen mahaansa, neiti kun vain istuu pihalla odottaessaan sisään pääsyä kun on asiansa tehnyt, toisin kuin Nemo joka huitelee ympäri pihaa. Pari viikkoa punoitti ilkeän näköisenä mutta kortisonivoide teki tehtävänsä ja nyt on tyttö taas täysin terve! Itse olen puolestani nyt kolmatta viikkoa kipeänä, mutta sehän ei estä koirien kanssa touhuilua. Käytiin toissa sunnuntaina Nipsun kanssa taas Ronia, Ticoa ja kissoja moikkaamassa. Koirat myös suhtautuivat yllättävän hyvin saksalaiseen vaihto-oppilaaseemme, joka piipahti meillä kaksi viikkoa sitten viikon verran. Ja hurtat saivat myös muuten ruokakupit varustettuna Bremenin jalkapallojoukkueen väreillä ja logolla ;D Sen ja joulukiireiden takia treenailu onkin jäänyt vähälle, minkä kyllä huomasi viime sunnuntain iltalenkillä. Oltaisiin selvitty ohituksesta ihan hyvin kun sain Nemon istumaan ja riittävään kontaktiin, mutta mitä teki Nita? Seisoi selkäni takana ja rähisi. Urokselle. Nemokin livisti siitä ja nostivat kyllä yhdessä aikamoisen esityksen, siinä pääsi kyllä ärräpäitä... Eli jälleen ollaan eletty jonkin aikaa pellossa, mutta pian taas noustaan. Pääsimme nimittäin Nitan kanssa vanhan tuttuni Nivalan Johannan koirakouluun, ettei ihan unohdu ne asiat, mitkä on tavoitteena olla Nitalla hallussa ensi vuonna. Olin enemmän kuin iloinen tästä vaihtoehdosta, kun JSPKH:n treeneihin ei valitettavasti päästä kyytien takia. Maanantai-iltana kyllä palautin neidin mieleen pari BH-kokeen liikettä, ja yllätyin iloisesti kun muisti niin hyvin! Koira oli intoa täynnä, siinä määrin että makkarat meinasi tulla ryöstetyksi kädestä ja luoksetulo oli niin vauhdikas, että Nita tömähti vauhdilla suoraan jalkoihini. Niin, ja lauantaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa Helsingin Messukeksuksen Voittaja-näyttelyssä. Kaiken colliekrääsän lisäksi ostin Nemolle ERI-ruusukkeen, kun Valkeakoskelta niitä ei saanut :) Nemolle ei vaan kukaan ole selittänyt, millainen on oikeaoppinen pito-ote ja niin nyt onkin hampaanjäljet ruusukkeessa ;) Vähän jäi kyllä mietityttämään, olisiko sittenkin pitänyt ilmoittaa tuo koiruus sinne, herra olisi nimittäin voittanut luokkansa siellä :O Niin uskomatonta kuin se olikin, Voittajassa ei ollut ainuttakaan welshiurosta avoimessa luokassa! Noo, viimeistään veteraani-iässä mennään sinnekin...

2143346.jpg 

Nappisilmät Roni, Tico ja Nita.

2143347.jpg 

Kahden maailman kohtaaminen. Nita ja Alex vajaa kaksi viikkoa.

Ja tällaisia lumileikkejä viime viikolla:

2143198.jpg "Kanakoiraseisonta" :D

2143200.jpg 

"Nyt metsä vain soi kun matka jo toi polviin talven ihmemaan..."

2143203.jpg Lumilaitumella.

2143214.jpg 

Epätarkka, mutta ei varmaan jää epäselväksi että hauskaa on!

2143219.jpg 

"Niin jänöjussi pensaastaan noin katsoi ihmeissään, ja ryntäs kuin hullu juoksemaan..."

2143223.jpg Lumipallon nappausta.

2143243.jpg Taas tärähtänyt kuin koirakin =D

2143252.jpg 

"Niin puhtaan valkeaan käy spanielin tie..."

2143270.jpg 

Lopuksi voi vaikka ihmetellä lumihiutaleita.

2143305.jpg 

Entä Nita? Kylmä ei houkutellut Portugalinprinsessaa, joten meitä sisääntulijoita oli vastassa tällainen näky. Kai pelkästä leikkien katselemisestakin voi nauttia...

2143312.jpg 

...Jonka taidon Nemokin osaa illalla.

2153043.jpg 

Nemo ja ERI :D Apea ilme kun en antanut sen pitää sitä enää suussa kun rupesi pureskelemaan mokoma sitä.