Lupailin viime kerralla kertoa Nitan päivästä maalla lauantaina 16. tätä kuuta. Kassu oli meitä vastassa pihassa innoissaan, lapinkoiraherra riemastui aivan valtavasti saadessaan pitkästä aikaa koiraseuraa. Nitakin leikki toki innoissaan, olihan se vaihtelua juosta pitkin peltoja oman pihan sijaan. Aluksi kiersimme oikein pitkän lenkin joen rannassa, jopa Nita uskaltautui veteen ja koiruuksilla olikin oikein hauskaa leikkiessä rannan tuntumassa. Ihan niin uimaan kuin Kassu Nita ei uskaltautunut, mutta kahlasi kuitenkin aika syvälle. Ja saattoihan sen arvata, että olivat kumpikin aivan liejussa käveltyään mudassa :-D Joelta jatkoimme matkaa pelloille, jossa koirat saivat -Nita pitkästä aikaa- hepulin ja meno oli hurjaa! Harmi, ettei tänne saa videota... Välissä kävimme Viivin kotona välipalalla, jonka jälkeen riehuminen ja vaeltelu pelloilla jatkuivat. Iltapäivällä palasimme pihaan istuskelemaan koirien asettuessa lepäämään varjoon. Nita tutustui myös ensimmäistä kertaa kissanpentu Kerttuun; voi että se olikin mielenkiintoinen tuttavuus! Menina ei meinannut silmiään irti päästää kisulaisesta, joka suhtautui koiraan aika välinpitämättömästi ja yritti läppäistelläkin kun Nita tuli liian lähelle. Neiti ei välittänyt huitomisista yhtään, vaan seurasi kissan ulkoillessa sitä koko ajan, hännäntöpö kiivaasti heiluen ;o Aika eri lailla siis suhtautui kuin Ronin ja Ticon kämppiksinä majaileviin mouruajiin. Mukavaa oli sekä omistajilla että koirilla, uusiks vaan sitten taas...! Mitäpä sitten kertoisi Nemosta... Herralle on iskenyt jonkinlainen apatia, ruoka ei ole maistunut oikein kunnolla tänään eikä muutenkaan, joskin eilen se tuli sentään syödyksi. Trimmaaja kävi sunnuntaina, vähän pitäisi vielä siistiä korvia ja tassuja ensi sunnuntain näyttelyyn... Edessä on Mänttä, laput tulivat perjantaina. Tuomari olikin vaihtunut ja welshejä on tulossa vain neljä, olin niin onnellinen kun sain tietää! =D Kunhan tuo yksi mölli vain rupeaisi vielä syömään ennen h-hetkeä, olisipahan ainakin vähän turvoksissa kehässä... Toissapäivänä korkkasimme Nitan kanssa vihdoin ja viimein pitkästä aikaa ohjatut tokotreenit tuttuun tapaan JSPKH:n kentällä. Ekaksi kerraksi tauon jälkeen meni ihan siedettävästi, neiti ei ollut oikein oma itsensä ja tuntui olevan koko ajan kuin hämillään. No, seuraillaan ja katsellaan miten mieliala muuttuu... Eipä tällä kertaa ihmeempiä, onnea vaan Idalle supersuloisen Taikan ja Katsulle Lotuksen kanssa! :>
Värrääm, täältä tullaan!
Vesi ei ilmeisesti ollut liian kylmää näille kahlaajille.
Kaverukset rantavedessä.
Saisikohan tuosta oksasta hyvän otteen...
Nita maistelee jotain ulpukanjuuria ;-D
Kiitolaukkaa rantapellolla.
Näin ne lapset kisailevat iloisesti.
Vahtikoira tarkkailee tiellä liikkujaa.
Kina taukosi. Menikö siellä jotakin?
Siihen hän uinahti kukkasen viereen.
Kissa kiinnostaa...
"Etkö mitenkään leikkisi kanssani?" *ja töpö heiluu*
Lapsenvahti! :-D
Kommentit