Ankaraa treeniä ja muuta mukavaa :-D

Jälleen on kulunut luvattoman pitkä aika päivityksestä... Ihan oikeasti, yritän parantaa tapani! Eiköhän sitten lähdetä vuodattamaan... Kuten tarkkanäköisimmät ovat ehkä huomanneet tuosta oikeanpuoleisesta laatikosta, siinä on mainittu jotain salaperäisiä suunnitelmia. Ne paljastetaan nyt. Eli, Nemo on aloittanut agilityn alkeisryhmässä! :D Ensimmäistä tuntumaa otettiin tuolloin 21.7., kun olimme yksinämme kentällä ja minua ja Nitaa haettiin kotiin sieltä. Nemo tuli mukaan ja kokeilin hiukkasen esteitä. Lähdin liikkeelle siitä, ettei koira nosta jalkaansa niihin ja kuuntelee edes vähäsen. Ja hyvinhän tuo sujui! :O Alkeisryhmäpaikka meille tosin oli järkätty jo kesän alussa, kiitos siitä Henskulle.. Heti palattuani Lapista (eli seuraavalla viikolla 34) oli Nemon ensimmäinen kerta. Tai no, kyllähän sitä oltiin kokeiltu jo viime kesänä mutta ne päättyivät katastrofiin ja allekirjoittanut ei enää uskaltanut lähteä kokeilemaan... Mutta nyt, Nemon kehityttyä hurjasti kuluneen kevään ja kesän aikana houkutus nousi taas pelkoa suuremmaksi. Edellisenä päivänä käytiin ottamassa vähän irtioloharjoittelua agilitypäädyssä, kerran livisti isää katsomaan mutta muuten meni suhteellisen mallikkaasti 8) Ja voi kuinka hienosti itse agilityssä sitten! Poika jaksoi uskomattoman kärsivällisesti odottaa omaa vuoroaan, ei rähissyt kenellekään, eikä välittänyt tippaakaan toisten koirien haukkumisesta! Yllätyin siis todella positiivisesti. Irti Nemo ei vielä ollut, eikä tarvinnutkaan; Johanna piti hihnasta kiinni ja hyppi perässä. Oikein kivasti meni, koiralla oli intoa ja oppi aidan, keinun ja aan. Sitten tuli koiranvaihto jatkavien ryhmän alkaessa, ja Nitan kanssa meni niinikään hienosti! Neiti on saanut upeasti vauhtia ja intoa lisää =D Vikana ratana oli kiva pieni piiripienipyörii: aita, rengas, aita, aita, välistäveto takaisin edelliselle aidalle ja ekan aidan jälkeen jälleen välistäveto, ja sama pyöritys uudelleen niin monta kertaa kuin jaksoi. Kivaa! 8D

Mitäs me sitten ollaan tehty... No, lukiohan siinä alkoi ja koirat joutuvat jälleen totuttelemaan aikaisiin herätyksiin; Nitaa saa välillä olla ajamassa ulos peiton alta ja kyllähän se vähän kyrsii kun toinen saa jäädä sohvalle nukkumaan kun pitää lähteä kouluun... Viime viikolla jatkettiin agilityssä; nyt Nemo oli jo irtikin! Ja ikinä, ikinä ei ole minulle sanottu näin: "Ei se lähde mihkään, se on sulla niin hyvin hallinnassa." :'') Olen jo niin tottunut "Elikkä koira hallintaan" -lauseeseen että tuo kivaa vaihtelua. Ensiksi siis mentiin pituus ja muuri -jotka olivat hieman kauempana muista koirista-, ja Nemo meni hienosti! Hyvinhän se kuunteli ja otti kontaktia 8) Viimeisenä mentiin aita, puomi ja aita. Hyvin meni siinäkin, tokalla kerralla vaan lähti vikan aidan jälkeen nuuskimaan kauemmas. Tuli kuitenkin heti luokse kun huusin "Nemo, kuka tuli?" ja lähdin juoksemaan karkuun. Olen niin saamarin ylpeä tosta piskistä :''D Nitakin yllätti hyvin positiivisesti :o Oli vain yksi pitkä rata, jota ensin mentiin pätkissä ja viimeisenä kokonaan. Ja se meni näin: aita, aa, putki (joka oli aan alla), kepit, muuri, puomi, toinen putki, aita, keinu, aita, uudelleen toiseen putkeen, rengas, aita, välistäveto, aita, aa ja jälleen ensimmäinen aita. Nita hyppi puomin kontaktien yli kolme kertaa -jos ei olisi sitä tehnyt, olisi tullut puhdas rata ;o-, ja innostin sitä juoksemalla itsekin aina uudelleen muurille. Lopulta tuli oikeat kontaktitkin ja sittenhän tuo likka rupesi innostumaan! :O Keinulla oli jo vauhtia, onneksi malttoi pysähtyä; mutta sitten, putkesta ulos tullessa oli jo lähes hepuli päällä! En meinannut pysyä koiran perässä ollenkaan, renkaan jälkeiseltä aidalta se hyppäsi kauuuas, melkein lähti juoksemaan keskelle kenttää ;-D No ei vaan, minä kiljuin "Täääällä!" ja ihme kyllä se kääntyi. Siinä vaiheessa neiti oli jo ihan hepulissa, viskoi päätään ja heitteli jalkojaan. Välistäveto ja jatkokin menivät ihan oikein, sain ohjattua aallekin -ja kontaktit- kunnolla ja loppupätkä menikin vaan huudellessa jotain epätoivoista hyppyä, itsekin vähän hepulissa ja oikein se meni!! :''D Ja kun päästiin perille, kaikki taputtivat. Ja Nita sai tietysti hurjasti kehuja meiltä kaikilta, upea tyttö! Tekisi hyvää nuo hepulitkin muulloinkin agilityssä... Koiraharrastus on hurjan palkitsevaa, tuon kaltaiset hetket juuri niitä parhaimpia, kun on tehnyt hurjasti töitä (molempien kanssa!) ja jotain edistystä tapahtuu! :D Mutta nyt lopetan tältä illalta, ja kerron joskus muulloin (tällä viikolla, lupaan!) Nemon tokohommailuista 8)

1251133558_img-d41d8cd98f00b204e9800998e