Spanielitoilailuja, melontaa ja tokoa

Hihii, sainpas lupaukseni pidettyä ja kirjoitettua Nemon touhuista vielä tämän viikon puolella 8) Siispä ei kun asiaan. Agilityn ohella on treenattu totta kai myös tokoa, ja 20. päivä korvasin iltalenkin kävelemällä jonkin matkan päähän eräälle hiekkakentälle (taajamassa sijaitsee). Hyvin meni, varsinkin kun sain vireen nousemaan! Seuraaminen oli taas mielettömän upeaa, kontakti on sanoisinko jopa täydellistä :o Paikkaa korjailin imuttamalla, eiköhän se siitä. Luoksetulossa Nemo ryntäsi ohi, kentän laidalla oli joku mielenkiintoinen haju puskassa. Saattaa siellä päin kissakin liikkua... Mutta hyväksi havaittu keino tepsi taas, huudahdin "kuka tuli?" ja lähdin juoksemaan karkuun. Tulihan se hurtta lopulta sieltä, on se kyllä hieno jätkä! :'D Lopuksi otin vielä samaan suuntaan toisen, joskin lyhyemmän luoksetulon jotta onnistuisi. Vähän jo luulin, että lähtisi taas mutta tulihan se oikeaan paikkaan (: Jotain siellä suunnalla kyllä oli, haisteli nimittäin vieläkin kaula pitkänä. Hyvillä mielin lähdettiin niistä treeneistä kotiin.

Lauantaina sain heti aamupäivästä mukavan tekstarin Viiviltä, ja lähdimme Nitan lenkitettyäni keskustaan Nemon kanssa. Nemo tapasi ensimmäistä kertaa Rommin, ja innostui valtavasti uudesta kaverista! Vähän rajusti kyllä oli, mutta Rommikin uskaltautui myöhemmin tutustumaan :) Nätisti pojat kävelivät, lopuksi suuntasimme Vitikkalan ala-asteen jalkapallokentälle. Koirat leikkivät ja tokoilin taas Nemon kanssa. Kivasti meni, koira oli ehkä vähän turhankin innokkaalla päällä ja tällä kertaa häiriö oli liian suuri: Nemo oli vapaana, ja silmieni välttäessä livisti karkuun! Säikähdin ihan kamalasti, varsinkin kun tietä pitkin tuli juuri auto koiran rynnätessä siitä yli. Onneksi hidasti, minä ajattelin jo että tässä oli sitten meidän viimeiset tokoilut. Ehkä jo senkin takia olin vähän hitaalla, joka tapauksessa heräsin vasta kun Viivi huusi: "Hei, se meni uimaan!" Tosiaan. Tien toisella puolella on Lamminsuon kasilammet, jotka ovat täynnä lintuja. Viivi näki valtavat aallot, minä näin valtavan, kääkättävän sorsaparven (seassa lokkejakin) joka kohosi siivilleen Nemon syöksyessä veteen. Siinä vaiheessa tuli Iipuunkin liikettä, juoksin koiran perään lammen rannalle. Sorsia syöttämässä ollut äiti lapsineen olivat aivan äimän käkenä, ja huusivat minulle: "Sulla on tosi hyvä lintukoira!" Joo... Vastasin että ei ollut ihan vielä tarkoitus aloittaa... Mitään en pystynyt tekemään, Nemo polskutti täyttä vauhtia keskellä lampea ja linnut räpylöivät karkuun. Juoksin vastarannalle Nemoa vastaan ja otin sen siellä kiinni, hieno poika. Eipä sitä oikein voinut toruakaan kun teki juuri niin kuin pitääkin ja antoi vielä kiinni. Jotenkin ihan absurdi koko tilanne, Nemo ei ensinnäkään ole mennyt oma-aloitteisesti uimaan kuin ehkä pari kertaa, eikä varsinkaan noin pitkää matkaa! Taisi saada esi-isien vietit vallan, mutta hyvä niin 8D Onneksi sorsia syöttämässä ollut perhe oli koiraihmisiä, melkein tuttuja ja ymmärtäväisiä meille. Tulivat jälkeenpäin juttelemaan ja Nemoa silittelemään =) No, viikon päästä on kyllä tarkoitus lähteä Savijärven mökille koittamaan, josko tänä vuonna niitä sorsia löytyisi mutta Nemo ilmeisesti ajatteli että kun kausi kerran alkoi niin mitä sitä vitkastelemaan. Keskellä lampea polskivasta koirasta en tietenkään älynnyt ottaa kuvaa, vaikka kamera lähes aina treeniliivin taskussa onkin... Siinä tilanteessa oli vielä sen verran 'paniikki' päällä ettei kerennyt ajatella ;) Viivi onneksi ikuisti litimärän Nemon tämän jälkeen, ja näitä voi käydä ihailemassa osoitteessa http://casanova.kuvat.fi/kuvat/Nemo%2022.08.2009/ :-D

Seuraavana päivänä Nita hyppäsi autoon ja ajelimme hakemaan Viivin ja Kassun mökillemme. Toteutimme vihdoinkin pitkään suunnitellun melontaretken, ja hienosti onnistui! Viivi oppi melomaan ja kyllä se Kassukin kanootissa pysyi :-) Ensin kävimme lähteellä tutkimusmatkailemassa ja sieltä meloimme taas vastarannalle Kotkassalon saareen. Tosi kiva reissu, tehdään uudestaan! =D Saimme myös Nemon koulutukseen viisi sorsansiipeä, kiitos niistä! Jo samana iltana otettiin Nempun kanssa tuntumaa, mutta ei tuo oikein tajua... Kovasti se kiinnostaa ja jotain sille pitäisi tehdä, mutta ei koira oikein ymmärrä itse ottaa sitä suuhunsa, vaikka ryntääkin perään jos siiven heittää. Siiven pureskelu on oikein kivaa, kunhan tuo nyt älyäisi irti perkele-huudoistani että se ei ole oikein. No, eilen saatiin jo kaksi oikeasti onnistunutta noutoakin! Ehkä tämä tästä... Nitan kanssa oltiin viime maanantaina pitkästä aikaa tokotreeneissä, vähän rappiolla oltiin mutta kivaa oli ;D Hypyn alkeita opetin ja kotiläksynä maasta nouseminen istumaan. Mietin vaan että onkohan tuo vähän liiankin kuuliainen, kun jos rivissä joku muu sanoi koiralleen maahan niin Nita meni heti... :o :>