Tällaista Halloween-viikonloppua

Jälleen täällä, pitkästä aikaa... En ole unohtanut blogia, en! Aikaa vain on tässä maailmassa rajallisesti, ja opettajien mielestä ilmeisesti kaikki liikenevä sellainen on käytettävä matematiikan- ja fysiikanläksyihin... Paljon on tapahtunut, ei kuitenkaan mitään ihmeempiä (: Nitalle ja minulle aukeni paikka ja kyyti agilitytreeneissä koko marraskuuksi ja joulukuuksi, upea juttu! Tämänviikkoiset menivät vähän penkin alle minun sössittyä ohjauksessa: neidillä riitti kerrankin intoa ja lentokeinuhan sieltä tuli, jonka jälkeen ei paljon kontaktiesteet enää huvittaneet... Nemolla meni myös mukavasti, tämän viikon treenien eka ratakin jopa, vaikken ohjannut yhtään jonka kouluttajammekin totesi :D Taisin ajatella siinä, että kun koira irtoaa niin hienosti putkeen (mitä se oikeasti tekee ja mistä olen aiemmin putkikammoisen Nitan kanssa tehdyn säätämisen jälkeen todella ylpeä Nemosta!), niin mitä sitä ohjaamaan... Sitten rupesin kyllä tekemään töitäkin, ei huolta ;) Minua vain ärsyttää niin vietävästi Nemon valtava into, koira on ruvennut tykkäämään agilitystä missä ei sinänsä ole mitään vikaa mutta kun sitä pitäisi olla koko ajan tekemässä! :O Rataa rakentaessa vikinä kuuluu hallin seinältä ja Nemon mielestä sen vuoro on ihan koko ajan. Varsinkin näin rauhalliseen ja koskaan treeneissä mitään ääntä päästävään Nitaan tottuneena se vaatii, no, totuttelua.

Halloweenia eivät koirat juhlineet, otin jo viime vuonna tarpeeksi kuvia naamiaisasut päällä niistä että säästyivät tänä vuonna ;) Tosin Nemo koki perjantai-iltana vastustamattoman houkutuksen, ja syyllistyi törkeään varkauteen. Isosiskoni oli ostanut minulle Dumle-patukan ja vienyt sen huoneeseeni. Huomattuani sen sängylläni nostin sen kirjoituspöydälleni, aika reunalle. Siivouksen, tietokoneen kanssa säädön ja naamiaisasuni (ihan mielettömän hienon ihmissuden) kaikessa tohinassa ei tullut paljon koiria vahdittua. No, illalla nukkumaan hipsiessäni asuaskartelun seassa huoneeni lattialla oli, kas, Dumle-käärepaperia pienenpienenä silppuna. Painelin vierashuoneeseen, jossa Nemo ja Nita olivat sikeässä unessa siskoni kanssa. Kysyin, onko Nemo ollut ihan normaali ja kerroin sen syöneen suklaan. Siinähän tuo heilutteli lattialla häntää; sisko ehdotti, että antaisin sille suolaa oksennuttaakseni sen mutta spanieli säästyi siltä. Hengenhaistotestin suoritin varmuuden vuoksi molemmille, ja tulos: myös Nitan hengitys tuoksui toffeesuklaalle! Olin julma ja komensin koirat lämmöstään vielä pihalle. Lauantaina Nemolla oli maha sekaisin, eikä se saanut iltaruokaa. Herätti kysymyksiä, kannattiko, mutta emme saaneet kommenttia kriminaalilta.

Kriminaali täytti tänään viisi vuotta!!! Petsien koiranikälaskuri kertoo Nemon olevan ihmisen iässä jo 33-vuotias, mutta siskoni totesi henkisen tason olevan 2 kuukautta ;) Miten vain, mutta synttäreitä vietettiin perinteiseen tapaan (paitsi että kravatti ei tänä vuonna ollut kaulassa, ehkä taas ensi vuonna). Tein synttärisankarin kanssa pitkän aamulenkin pururadalla ja metsässä, jossa harjoiteltiin taas vapaanaoloa. Tutkailtiin vähän uusia polkuja, ja pitkästä aikaa tuo mokoma livisti karkuun! Onneksi vanha kunnon pakoonjuokseminen toimi taas, ja spanu palasi luokse :') Vapaana jatkettiin polkua pururadan reunaan, jossa rauhoittumisen vuoksi makailtiin vähän paikalla. Kotipihassa hieman riehuttiin, ja illalla kakuteltiin! Tämänvuotinen oli harvinaisen kämäinen, mutta hyvin näytti kelpaavan vaikka nakit vinossa olivatkin. Kuvia herra 5 veestä löytyy alta, kiitokset vielä kaikille onnittelijoille!