Pääsiäisenviettoa ja hiljaiseloa

Hei taas pitkästä aikaa, paljon on ehtinyt parissa viikossa tapahtua jälleen. Pääsiäinen sujui mukavasti kotona, lankalauantaina kävimme illalla mökillä ja koirat saivat juosta vapaina jäällä. Todella hauskaa oli! Kameraakin tuli ulkoilutettua, kuvia löytyy alta sekä lisää osoitteesta http://lynxmadness.otukset.fi/ . Harmi vain että taisi jäädä tuo kerta tämän talven viimeiseksi jäiden takia, mutta olihan se kivaa käydä edes tuokin!

Sinne mentiin ja rapatessa roiskuu.

Usvan seasta lähestyy hahmoja.

Lisää myös alla 8)

Pyhien jälkeen isommat sisarukseni lähtivät takaisin pk-seudulle koteihinsa ja vanhemmat Saariselälle. Vietimme siis viikon kolmisin koirien kanssa kotona, minulla oli koeviikko menossa joten hoito onnistui hyvin, tosin kokeisiinluvun takia yhdessäolo oli lähinnä säännöllistä metsälenkkeilyä, molemmat koirat irti! Olen ollut mahdottoman yllättynyt, kuinka hienosti ne pysyvät vapaina metsässä, Nemokin jopa edellä kulkiessaan pysähtyy ja jää katsomaan, tulemmeko Nitan kanssa perässä. Onnistuneiden lenkkien jälkeen metsästä tullessa on ollut sellainen olo, että miksi ihmeessä lopetinkaan Nemon irti pitämisen? Hyvä on, keskiviikkona kävi sellainen tapaus, että Nemo livisti jäniksenjälkien perään Nita kintereillään. Jatkoin matkaa polkua pitkin huudellen koiria ja hetken päästä Nemo palasi luokseni. Vähän matkaa kuljettiin yhdessä, sitten spanieli hävisi taas omille teilleen ja pian tulikin Nita luokseni. Menimme yhdessä kotiin koska ei Nemoa hyödytä metsästä etsiä ja odottelin, milloin poika palaisi. Palasihan se, naapurin koirien perässä niiden tullessa lenkiltä… Torstaina jätin suosiolla psykologian lukemisen vähemmälle ja menin Viivin ja Rommin kanssa keskustaan. Tällä kerralla oli Nemon vuoro päästä mukaan, ja yllättävän hienosti tuo käyttäytyi vaikkei ole Rommia elokuun jälkeen nähnytkään! :o Treenailut Vitikkalan koulun kentällä menivät meidän osalta ihan päin honkia, mutta enpä ole toisaalta Nemon kanssa tokoillutkaan moneen kuukauteen. Liikkeestä seisomisen muisti yllättäen, mutta häiriötä pitää todellakin harjoitella lisää, vaikkei Nemolle kummempia suunnitelmia tokon suhteen tällä hetkellä olekaan. Tokotuksien jälkeen lähdimme kaupungille kävelylle, pojat menivät hurjan nätisti! :) Mukavaa oli, kiitokset vielä Viiville (myös upeista kuvista, joita voi ihailla osoitteessa http://picasaweb.google.fi/harmikoirat/Nemo# .

Perjantaina 9.4. koeviikko oli ohi ja lähdin –kuten tasan vuosi sitten- Nitan kanssa Maakkulaan treenailemaan. Neiti sai ihan hepulin ja riekkui hullun lailla, kuvatkin ovat siis ehkä aika skitsoja :-D Intoa riitti aivan valtavasti myös tokoiluun ja treeneistä tuli jälleen lyhyet kun neiti teki kaiken täydellisesti. On se vaan niin tärkeä, maailman viisain koira :’) Viikonlopuksi lähdin leirille –heitinpäs talviturkin avannossa!- ja sunnuntaina kävi onnettomuus, jonka takia koirien saralla oli vähän hiljaisempaa. Pystyin kuitenkin menemään maanantaina ryhmän vikoihin hallitreeneihin, ja voi että Nita meni upeasti! Sillä oli mielestäni enemmän vauhtia kuin koskaan aiemmin hallikaudella, olin tosi tyytyväinen treeneihin. Yhdellä radalla tuli aalle niin vauhdikkaasti, että hyppäsi suurin piirtein harjalta kontaktille ja oli kuulemma vähällä ettei lyönyt päätään katossa olevaan metallilaatikkoon. Siinähän vasta oltaisiinkin oltu samanlaisia sekä koira että omistaja, molemmilla silmä mustana. Eipä tällä kertaa muuta, kevät tulee kovaa vauhtia ja siitä iloitaan me kaikki kolme :)