Toissa viikon kuluessa koirien osalta lähinnä rennosti kotona ja vähän mökilläkin oleskellen, viime viikko oli sitäkin toiminnantäyteisempi. Tokotreeneissä emme ole pariin viikkoon käyneet, mutta tiistaina Nita pääsi vihdoin omalle kentälle agilitytreeneihin. Ja koska siinä oli hyvä sauma, päätin ottaa myös Nemolla vähän tokoa ennen Nitan treenien alkua. Katastrofihan siitä tuli. Aluksi meni ihan hyvin, otin ihan tokoa tokoa ja poika meni yllättävän upeasti! Seuraamiset ja jäävät liikkeet oikein nättejä. Luoksetulossa se sitten tuli, Nemo ryntäsi ohitseni juoksemaan ympäri kenttää. Lähdin juoksemaan karkuun, ja pian se palasikin. Uusi yritys jälleen maasta luoksetulo, ja taas se lähti haistelemaan jotain heinämätästä. Ei välittänyt yhtään mitään, juoksin autolle ja sanoin äidille että lähtee ajamaan. Saimme ajaa melkein risteykseen ulos kentältä, ennen kuin Nemo lähti perään :o Tuli autolle, kehuin ja  lähdin sen kanssa kentälle, koska halusin onnistuneen suorituksen. Nyt se karkasi ihan heti, viereltäni ja olin jo ihan epätoivoinen. Taas juoksenteli vaan ympäriinsä, mutta sitten omituista kyllä pysähtyi ja tuli luokseni. Jossain välissä se vielä juoksi ohitseni äidin luo autolle, en muista enää itsekään milloin näin kävi, mutta nyt ei vaan onnistunut mikään. Otin vielä muutamia lyhyitä luoksetuloja, ja siinä vaiheessa olisi jo pitänyt lopettaa, mutta se karkasi vielä! :( Ja nyt ihan kunnolla, juoksenteli vaan ympäriinsä ja minä itku kurkussa perässä. Lopulta se sitten tuli äidin luo autolle, otin yhden onnistuneen pikku luoksarin kentällä ja Nemo meni autoon. Harmittaa ihan sairaasti, en vaan tajua miksi se vaan juoksee ympäriinsä, varsinkin kun talvella se irtipysyminen alkoi edistyä jo hyvin. Mutta ei auta kuin jatkaa sitkeästi yrittämistä, minä en luovuta. 

Nitan agility meni ihan ok:sti, vähän satoikin mutta tyttö ei onneksi häiriintynyt pahemmin :) Keskiviikkona oli sitten vuorossa Keski-Suomen kennelpiirin agilitymöllicupin finaali omalla kentällä, ja hienosti meni taas! Jännitin jälleen kauheasti, mutta möllirata oli mukavan helppo ja Nitalla riitti loistavasti vauhtia! Puhdas rata tuli, siispä 0-tulos ja sijoitus toinen! Kisaavien radalla ei ollut keppejä, joten aloin hiukan miettiä sitäkin, ja lopulta Hensku ja Outi yllyttivät meidät sinne- kiitos Outi maksamisesta, tulee takaisin mahdollisimman pian! Kisaradalla Nita ei ollut enää aivan niin vireessä kuin mölleissä, mutta vauhtia riitti jälleen loppua kohden ja neiti liiteli viidellä virhepisteellä kolmanneksi vain sekunnin erolla edelliseen! :o Vitonen tuli siitä, että Nita meni hiukan putken suun ohi; todennäköisesti estin sen itse. Lopuksi oli vielä finaalin tulokset, olimme jaetulla kolmannella sijalla Satun ja Sannin kanssa –hyvä me!! Suurensuuret onnittelut myös muille hienosti pärjänneille treenikavereille, Marjalle ja Virille, Suville ja Vilmalle, V-P:lle ja Sandylle, Leenalle ja Lukalle & Nemolle sekä Pertille ja Eetulle!

Torstaina alkoi koeviikko ja sää oli sen verran hyvä, että käytin vapaan iltapäivän Nemon koulutukseen. Ajattelin vähän niin kuin opettaa luoksetulon alusta saakka uudelleen, en tosin ole vielä kurkannut Pennun Kasvatus –kirjaa ;) Tokoilin siis omalla kadulla, tosi hienosti meni jälleen! Pakko kai se on myöntää että kyllä tuo osaa ainakin ilman häiriötä. Jälleen liikkeestä maahanmeno, ja se luoksetulo. Näin jo Nemon ilmeestä, että nyt se lähtee, niin terävästi se kyttäsi naapurin pihaan. Käsky, ja koira ampaisi ohitseni, mutta tällä kertaa refleksinopeuteni  riitti, ja sain sen hihnasta kiinni! Onneksi Nemolla oli puolikuristava panta, ettei ihan hirttynyt mutta ilme oli näkemisen arvoinen: oho, kuinkas tässä näin kävi..? Itse olin niin pöllämystynyt siitä, että ylipäätään sain sen kiinni, etten osannut tehdä yhtään mitään; en kehunut enkä torunut, totesin jotain siihen suuntaan että ”ei ihan noin, mennäänpä uudestaan” ja palautin koiran paikalleen. Nyt tuli oikein nätisti! :-) Lopuksi otin vielä pihassa paikallamakuuta, kiitettävästi Nemo on jo tajunnut sen ja malttaa pysyä, nyt vähän vikisi kärsimättömyyttään. Ainakin kolmesti nousi liian aikaisin ennen käskyä, mutta onnistui sekin lopulta.

Sitten mentiin takapihalle (aidattu) ja käväisin sisällä hakemassa salaisen aseen. Nemolle opetettiin pentuna luoksetulo nappuloilla täytettyä vitamiinipurkkia ravistamalla, ja se toimi varmasti aina. Myöhemmin purkki jotenkin jäi, mitä nyt pari kertaa on muisteltu, mitä se tarkoittikaan. Otin siis tyhjän vitamiinipurkin ja täytin sen näytepussinappuloilla ja nappasin taskuun kuppiin risottoa. Menin ulos enkä sanonut Nemolle mitään, se kyllä haistoi risoton taskussani mutta väitin ettei minulla ollut mitään. Sitten vain kuljeskelin ympäri pihaa ja kun pääsin tarpeeksi kauas tai piiloon Nemoa, ravistin purkkia. Ja koira muisti! Tuli luo ja risotto maistui. Muutaman kerran jälkeen jätin sen jo paikalleenkin ja aloin yhdistää sanaa ”luokse” siihen, sitä kun käytettiin Nemon ensimmäisenä kesänä (2005? kuinka nopeasti aika meneekään…) lopullisena pakko tulla luo –käskynä mutta sekin jäi sitten. Oikein mallikkaasti lähti sujumaan, nyt vain jatketaan…  Kiitokset Satulle meidän ratojen kuvaamisesta! Sivulaatikossa olevassa linkissä on loput ottamani kuvat kisoista.

Puomilla mölliradalla..

Kiihdytystä...

Uusi pussi testattiin edellisenä päivänä treeneissä, eikä ollut yhtään pelottava :)

"Kerkeen, kerkeen, kerkeen ennen koiraa..."

"Tonne, tonne, mene tonne..." Ja menihän se :')

Sitten kisaavien rataa.

"Kävelen tässä pitkin puomia, ei mitään kiirettä..."

Mielenkiintoisia asentojakin näistä kuvista aina saa irti :D

Tai ehken sittenkään ollut edessä? No jaa.

Ja maalissa. "Bravo!" Menina as maravilhosa :>

Palkintojenjaossa, tuomari-valmentaja Kaitsu.

Kotona palkintojen kanssa. Hirmuinen kasa luita, sateenvarjo ja lämpömittari.

Lauantaina kävi taas trimmaaja kylässä, Nemo sai siistin kesätukan :) Jämsän numerolaput tulivat, 13 welshiä ja kohta varmaan alkaa jännittää… En tiedä muistinko hehkuttaakaan, mutta pääsemme sittenkin Oriveden näyttelyyn! Ulla lupasi kyydin ja isäkin suostui ilmoittautumaan huimasta hinnasta huolimatta, mutta kelpaa minulle. Tosi kiva kyllä, kun muuten ei olekaan kesällä noiden jälkeen yhtään näyttelyä meille. Ja toko-ohjaaja Merja soitti perjantai-iltana, Nita saa kisata!! :)