Heipä hei taas, jälleen on kulunut luvattoman pitkä aika päivityksestä joten eiköhän tilitetä, mitä markkinoiden jälkeen on tapahtunut. Niin, enimmäkseen aika on kulunut kesämökillämme! Helteet ovat olleet tosi kovat, kotona Nemo ja Nita vain makoilevat talon viileimmissä kolkissa hädin tuskin jaksaen mennä uloskaan. Lenkit on kuitenkin maistuneet varsin hyvin etenkin iltaisin jolloin lämpötila laskee hiukkasen. Mökillä on kuitenkin vietetty paljon aikaa, markkinoiden jälkeisenä viikonloppuna koirat olivat vanhempieni kanssa siellä (perjantaina olin itsekin mukana) ja maanantaiaamuna palasivat kotiin. Päivä meni kolmisin kotona, mutta illalla eno haki meidät taas mökille ja kivaa oli! Lähdin ennen saunaa Nemon kanssa melomaan Nitan jäädessä rannalle katselemaan. Neiti seurasi naapurin laiturillekin eikä yhtään kuunnellut enon ja isoäidin huutoja, komensin sen takaisin omaan pihaan ja luulin että sinne se myös meni. Jatkoin matkaa Nemon kanssa salmea kohti ja parin mökin päässä huomasin, että rantakaislikossa pomppii jokin ja Nitahan se oli lähtenyt meidän peräämme. Käänsin suunnan kohti jonkun mökkirantaa (tällä mökillä ei silloin ollut ketään) ja Nita siellä seisoi rantakivellä märkänä, oli käynyt siis uimassakin mutta ei ollut selälle lähtenyt sentään peräämme. Huusin koiran laiturille ja sehän tuli iloisesti ja hyppäsin kyytiin. Meloin sinne minne alun perinkin olin aikonut, homma vaan oli huomattavan haasteellisempaa kahden koiran kanssa jotka yhteensä painavat yli 40 kiloa ja kanoottikin on aika pitkä… Selviydyin kuitenkin ja ihmiset hymyilivät ohi mennessään, koirat olivat molemmat tosi nätisti. Nitakaan ei tuntunut pelkäävän kanootissa oloa enää yhtään, tiedä sitten johtuiko Nemon läsnäolosta mutta neiti uskalsi nyt istuakin :o Pitääköhän hommata sillekin pelastusliivit… Kaislikkoon tullessa Nemo teki taas temput ja hyppäsi veteen, kiskoin sen takaisin ja manailin, kun mukana tuli sen verran vettä että jouduin koko loppumatkan pitämään kamerareppua sylissä tai selässä mikä oli pelastusliivien takia ja melonnan kannalta hieman hankalaa. Meni se sinne toisenkin kerran, taisi olla aika matalaa siinä kohtaa koska Nemo näytti lähtevän kävelemään vedessä, ilme oli ihan ”no niin, missäs niitä sorsia on?”, mutta koska se ei ollut sen reissun päätarkoitus, herran kohtalona oli taas tulla ongituksi takaisin kanoottiin.

Kaislikossa suhisee, pahoittelen huonoja kuvia mutta kanootissa kuvaaminen ei ole niin helppoa kuin maalla...

Reissu siis meni hyvin ja palauduimme takaisin mökille. Seuraavana aamuna lähdin ensimmäistä kertaa tänä kesänä Arvajan koululle, voi kuinka koirilla olikaan hauskaa päästä juoksemaan vapaana! Kuuma oli mutta helteestä huolimatta kaverukset innostuivat hippaleikkiin ja kuvasatoa onkin valtavasti…  Iltapäivällä oli aika palata takaisin kotiin ja illalla Nita pääsi yhdessä lenkille Voitto-vesikoiran kanssa, kivaa oli, kiitos Juulia!

Nita nautiskelee aamusta laiturilla.

Västäräkki tuli moikkaamaan..

Ja neitiä naurattaa.

Kielet rullalla

Kutiaa... (Korvat putsattiin kyllä sitten!)

:--D lähti vähän vinoon koska piti varautua kohti syöksyvään Nemoon...

Ilmeellä.

Tässä ainoa yhteiskuva, jossa koirat eivät olleet ojassa mulimassa :D

Seuraavat pari päivää koirat olivat taas vanhempieni kanssa minun ollessa leirillä, mökillä viettivät varmaankin aikaa silloinkin ja perjantaina Nita vietti saunailtaa minun ja kavereideni kanssa. Jäimme äidin ja koirien kanssa koko viikonlopuksi yöksi ja lauantaina kävin taas Arvajan koululla, nyt oli niin kova helle ettei juokseminen oikein maittanut. Vähän treenailin  Nitan kanssa huomista möllitokoa ajatellen, saas nähdä kuinka käy… Sunnuntaina kävin taas pitkästä aikaa kyläilemässä Emmillä, tällä kertaa Nemo lähti ensimmäistä kertaa mukaani. Taisi jäädä myös viimeiseksi kerraksi, herra nimittäin löysi –alan ammattilaisena– tarhasta kolon, josta livisti muutaman kerran antaen onneksi sitten kiinni. Ja kissathan olivat tosi nasta juttu, ei Nemo mitään pahaa halua mutta kun kissa ottaa spurtin karkuun niin peräänhän se lähtee. Puun juurelta koiran ainakin sai hyvin kiinni… Muuten Nemo käyttäytyi ihan siedettävästi, hiiriä ihaili kovasti (kuten hamstereitakin aikoinaan), mutta leikkimään ei innostunut kun piha oli täynnä niin hienoja hajuja.

Wss ja rodulle ominainen liikkumistapa

So long, suckers!

Kolmijalkainen rusakko, vai mikä tämä on..?

Ponileikkii

Kesästä nauttimista

Odotetaan käskyä...

...Ja otetaan räjähtävä lähtö!

Hiipivä tiikeri, sekopäinen punavalkoinen lohikäärme on jossain 

Nemo ja Ella ohrapellossa.

Ja taivas on sininen!

Spanielit rivissä.

Maanantaina lähdimme jälleen yhdeksi yöksi mökille, illalla Nemo vähän uiskentelikin hienoisella avustuksellani rannassa, kauhoi pari vetoa. Luulen että sitä vähän jännittää, jos tassujen alla ei ole pohjaa mutta eiköhän se siitä… Eilen nautiskelimme mökillä olosta koko pitkän päivän, kävin Nemon kanssapuoliltapäivin melomassa vastarannalle saareen ja päästin koiran irti. Vähän tuo säntäili aluksi mutta loppuajan oli kiltisti lähelläni. Seikkailtuamme rantakallioilla istuimme vedestä pilkistävällä kivellä jalat vedessä nauttien ihanasta kesäpäivästä ja vedestä. Päivän mittaan käytiin myös lenkeillä ja tokoilin vähän Nitan kanssa, neiti menee mukavasti mutta helle vähän latistaa virettä. Illemmalla käytiin pitemmällä lenkillä, kiivettiin ylös jotain metsäautotietä ja nähtiin metso.

Silkkiuikku kävi maanantai-iltana tervehtimässä.

Sainpas ne samaan kuvaan...

Poseerausta saaren rantakivellä

Kimalletta

Ruttuturpa :>

Kuollut vesiperhonen, jonka Nemo söi! :O

Ennen lähtöä piti vielä katsella silkkiuikkua.

Tänään kävin aamupäivällä Nitan kanssa kentällä, tokotreeneissä ei olla oltu moneen viikkoon ja hyppyä olen harjoitellut muun muassa kotipihan sahapukilla ja leikkikentän matalalla tangolla, siksi halusin näyttää neidille muistin virkistykseksi sitä oikeaakin estettä ettei sitten kisoissa ihmettele, mikä tuo on. Reippaasti hyppäsi yli, ei mitään ongelmaa. Seuraamista vähän hankaloitti kentän todella pitkä heinä, ja kuuma ilma laskee koiran virettä. No, onneksi huominen koe on vasta illalla.