^Otsikossa Viiviä lainatakseni. Eilen oli jälleen perinteiset Jämsän markkinat, ja perinteeksi näkyy muodostuneen myös minun intoni mennä sinne koiraa sosiaalistamaan. Vuorovuosin, ja tänä vuonna oli Nemon vuoro. Olimme myös sopineet tapaavamme Viivin kanssa ja menevämme jätskille ja joenrantaan, ja näin tehtiin. Lähdin Nemon kanssa puolenpäivän aikoihin, kierreltiin alue läpi ja Nemo tuli rohkeasti perässäni väentungoksessa. Katseli vain ympärilleen, oli paljon hajuja ja nähtävää, mutta hienosti meni! Ei välittänyt yhtään väenpaljoudesta tai muustakaan, vaan reippaasti häntä heiluen kulki mukanani. Tuttuja tervehdittiin iloisesti hännänvispauksella ja tuntemattomiin suhtautui myös ystävällisesti, joku näytti pienelle lapselleen suloisen näköistä hauvaa ja kehui hurjasti. Häntä heilui ja kuono hymyili. Kommenttejakin oli hauska kuulla takaa päin, kuten ”vähän toi ruskeevalkoinen on ihana!” Toisille koirillekaan ei sanonut mitään, joku salukiuros vähän rähähti joten Nemo sanoi takaisin, mutta muuten oli nätisti. Tapasimme siis Viivin ja Rommin ja pojat olivat varsin nätisti keskenään. Kierreltiin hälinässä alue läpi yhdessä ja mentiin ostamaan jäätelöt ja sieltä joenrantaan pikku piknikille. Hauskaa oli, kiitos! Kun oltiin syöty ja juotu ja kuvattu ja kaadettu limsoja (joku hirvikoira), lähdimme lenkille kävelemään rantaa eteenpäin. Kivan näköistä metsätietä, ihan erilaista kuin talvella koulun kanssa hiihdettäessä. Parissa rannassa käytiin koiria kahluuttamassakin ja kuvattiin myös. Rommi ja Nemo olisivat innostuneet leikkimäänkin mutta harmi kyllä emme voineet laskea niitä irti. Sitten palattiin takaisin keskustaan ja ihmisvilinään, molemmat koirat olivat edelleen rauhallisia. Ostimme mansikoita ja istahdimme parkkipaikan reunaan syömään niitä, joskin koirille ne eivät kauheasti maistuneet… Tokoiltiin myös molemmat hieman, en ole pitkään aikaan treenannut Nemon kanssa (mitä nyt vähäsen tällä viikolla hyppyä opetin), mutta hienostihan se meni! Kun koiralle saa vireen kohdilleen ja keskittymisen tehtävään niin se menee kyllä upeasti :) Iltapäivällä kotiin palattua –kiitos vielä kyydistä!- Nemo oli ihan väsynyt, ruoka maistui ja päiväunet samaten. Nita oli ollut koko päivän yksin kotona, ja tulikin vikisemään, että eikö jo jotain tehtäisi. Ja tehtiin, lähdimme metsään lenkille ja vaelleltiin aika umpikorvessa, siis ei polkuja pitkin. Nita juoksenteli vapaana koko ajan lähelläni, taitaa silläkin olla tutkimusmatkailijan sielu sisimmässään… Millainen omistaja, sellainen koira? Kameraa en valitettavasti sille reissulle mukaan ottanut vaikka olisi kannattanut, en jaksanut enää kanniskella sitä. Illalla vielä käytiin mökillä saunassa ja Nita oli mukana. Neiti ei taaskaan olisi halunnut lähteä kotiin, aina lähtiessä se menee aitan kuistille ja katsoo, eikö todellakaan jäätäisi tänne yöksi?

Piknik-koira joenrannassa, kiitos Viiville kuvista!

Kukkaispoika...

Have a strawberry! Summer, peace and love..

Muuten tämä viikko on mennyt rauhallisesti yksin kotona ja koirien kanssa, olen treenaillut paljon tokoa. Kivasti menee molemmat, alokasluokan hyppyä harjoitellaan Nitan kanssa kovasti. Neidin seuraaminen voisi olla innokkaampaa mutta toisaalta se saattoi johtua tosi kuumasta kelistäkin, olemme saaneet nauttia koko viikon ihanista helteistä! Kävin Särkijärvellä taas Nemoa kahluuttamassa, kaislikkoon olisi kovasti menossa… Toivottavasti päästään kesän aikana vielä paremmille rannoille, mökillä kun on niin liukkaat kalliot että sieltä tuo ei mene.