Kuten viimeksi kerroin, syysloman loppu oli koirille kenties tylsä, itse kun häivyin muihin maisemiin (tosin hyvällä omallatunnolla, koska olin touhunnut alkuviikosta koirien kanssa niin paljon) ja kotona oli vain yksi käytännössä lenkittämään kykenevä ihminen toisen ollessa sairaslomalla. Nemo muuten meni agia hyvin silloin torstaina, keinu vaan on edelleen kompastuskivi. Tuo vain rynnii pysähtymättä mutta ei onneksi pelästy lentokeinuista. Täysikuun valossa tokoiltiin Viivin ja Rommin kanssa, oli jännää ja Nemo totteli ihanan innokkaasti! Siskontyttöni tosiaan tuli jo torstai-iltana, koirat olivat nätisti; myös tytön kontatessa lattialla niiden seassa (irvistellen koirille) nämä suhtautuivat tähän neutraalisti. Kun vauva on sylissä, Nemoa vingututtaa aika usein, ehkäpä se vain haluaa koko ajan olla varma tytöstä tms? Perjantaiaamuna olin muuten varma, että Sofia jokelteli jotain, mikä kuulosti ”ihanalta Nemolta”. Tytöstä taitaa tulla trimmaaja isona, nyppi nimittäin innokkaasti Nemon selästä karvaa… Nitaakin vähän nipisti otsanahasta mutta meidän koirat on onneksi niin kilttejä, etteivät sano mitään. Nita kyllä väistää, mutta Nemon voisi varmaankin –kuten walesille tyypillistä- vääntää vaikka solmuun. Nitan ollessa pihalla ja Sofian alkaessa itkeä vaunuissa, koira ryntäsi heti paikalle katsomaan mikä on hätänä. Ja kyllähän vauvalla oli myös viihdettä sirkus Nemolandian pellen esiintyessä.

Loma loppui ja tällä viikolla alkoi taas arki, Nita meni maanantain agilitytreeneissä aika mukavasti. Kepit tökkivät edelleenkin, niissä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään edistymistä viimeisen puolen vuoden aikana. Henskun neuvosta kokeilin takaperin ohjaamista, ihan kivasti meni mutta itseltä meinaa uskoa loppua… Toivottavasti se siitä. Torstaina otin vihdoin Jaakon diilaaman lokin sulamaan, Nemo tuli katsomaan mitä räpellän pakastimen luona ja silmiin syttyi hullunkiilto kun näytin lintua x) On se varmaan jo nyt sulanut, mutta tämäkin viikonloppu on ollut taas niin hektistä hekumointia, etten ole vielä jälkeä päässyt tekemään, huomenna ehdottomasti mikäli ei sada kaatamalla. Perjantaina käytiin Nemon, Viksin ja Leon kanssa taas lenkillä, mukavaa oli! Ja mulla on ikäkriisi koiran puolesta, en voi uskoa että pikku Nemo täyttää huomenna jo kuusi vuotta! :o Ja ai niin, ja saimme vihdoinkin oman valmentajamme Kaitsun analyysit agilityryhmämme koirakoista. Sen voi lukea osoitteesta http://matkailuautolla.blogspot.com/ . Ihan täyttä asiaa meidänkin osalta, tosin kyllä minä radallakin nautin (ainakin joskus?); ehkä en vaan sitten näytä sitä. Tänään oltiin Nitan kanssa Niina-Liina Linnan agilityvalmennuksessa Kana-areenalla, jonne saatiin sittenkin peruutuspaikka. Rata oli haastava mutta loppujen lopuksi sen oppi helposti; jokaisella koirakolla oli kaksi kymmenen minuutin pätkää aikaa ja rataa tehtiin pätkissä. Yllättävän rankkaa se aina uudestaan meno oli, normitreeneissä Kaitsu pistää meidät äärimmäisen harvoin tekemään jonkun jutun uudestaan. No, hyvin Nita jaksoi ja yllätyin tosi iloisesti siitä! Tytöllä oli intoa ja vauhtia, ei hyytynyt kovinkaan pahasti (ja sekin vain pari kertaa kun itse jäin epäröimään) ja meni muutenkin tosi hyvin :) Niinu oli todella kiva kouluttaja, kehui ja kannusti. Oli loistava valmennus, joskus menen vielä uudestaan jos tulee mahdollisuus. Piirsin muuten radankin flexitrackilla mutta tallensin sen vähän väärin joten se tulee tänne sitten joskus kun teen sen uudestaan…

Aamulenkillä 22.10

'

The Kerberos, kuus jalkaa ja kaks päätä :D

Nita jäystää luuta onnessaan. Nemo muuten ihmetteli kun vesisaavista ei voinutkaan enää juoda, se kun oli jäässä..