Elämää ja siitä nauttimista

On meidän kohdalla yhtä kuin harrastuksia ja kavereita. Kuvia on taas liikaa. Sisätreenit Kana-areenalla alkoivat jälleen ja eka kerta siellä tänä syksynä sujui Nipsulta hienosti! Ei vierastanut lainkaan hallia (onhan se jo tutumpi ympäristö kuin vuosi sitten), ja intoa riitti! Tokalla kerralla Pertti piti treenit, en tiedä jännittikö itseäni mutta silloin Nitalla ei ollut niin hyvin vauhtia, välillä vähän hyytyi mutta yleisesti ottaen meni mukavasti. Tuolloin menimme Sadun kyydillä, kävelin –vartin etuajassa- Nitan kanssa heille ja keskiviikkona paikallislehden tekstiviestipalstalla luki: ”Sä, joka talutat mustaa rakkias, kannattaisko vähän katsoa miten änkeät suojatielle? Rakki reilusti eellä, eiköhän sen pitäis olla vierellä” tai jotain vastaavaa, sain päivän naurut vaikken voikaan olla varma, oliko tuo minulle osoitettu :-D Nita oli mulla koko ajan irti, kyllä, sitä uskaltaa pitää myös taajamassa vapaana eikä se mitään hölmöyksiä tee, suojatiekin ylitettiin yhdessä. Huvitti vain allekirjoittanutta ;) Viime viikko koulussamme oli seutuviikko, ja olin jälleen mukana Comenius-projektissa. Kotonamme asuneisiin tanskalaisiin tyttöihin koirat suhtautuivat hyvin, Nitakaan ei pahemmin arastellut. Ensilumetkin satoivat jo :o Vein koirat erikseen aamulenkille ja kameran akkua hakiessa unohdin Nemon hihnan! Kuljeskeltiin sitten ”pikkumetsässä” ja hienosti pysyi mies irti, enpä olis vuosi sitten kuvitellutkaan pitäväni Nemoa näin irti ja vielä ilman hihnaa :’) Päivällä käväistiin herran kanssa kaupungilla, eläinkaupasta haettiin vähän naudanmahaa ja käytiin tokoilemassa Maakkulan kentällä. Kova tuuli sekoitti Nemon keskittymisen pahasti mutta tuli sieltä ihan ok suorituksiakin. Tuon seuraaminen on ihan mahtavaa nykyään, kukahan rupeaisi tökkimään minua tikulla ja painostamaan meitä tokokokeeseen?

Näin paljon sitä tuli yhdessä yössä.

Etsi kuvasta koira...

Whii!

Hyi kun karvat rehottaa, onneks ne kohta trimmataan

Haaveksien, omituisessa asennossa..

Sunnuntaina olimme Nemon, Juulian ja Voiton kanssa treenailemassa vähän agilityä kentällä. Yllättävän paljon sielläkin oli lunta, mutta ei niin suuria määriä etteikö olisi pystynyt treenaamaan. Nemo odotti häkissä nyyhkyttäen kun Voitto sai juoksennella vapaana, kiitoksia hänelle ystävällisyydestä rimojen kantelun suhteen mutta eiköhän me rakenneta se rata kuitenkin Juulian kanssa :D Nemon kanssa halusin lähinnä häiriötä ja muistella, mitä se sanoo siitä ”kavalettiharjoituksesta” jota tehtiin kesällä Helin treeneissä. Eli kuusi aitaa peräkkäin niin, että väliin mahtuu vain yksi laukka-askel ja päähän namikippo, ei saa katsoa koiraan ja vain yksi käsky. Nemohan muisti jutun aivan loistavasti, ei mitään ongelmaa! :D Ja Voitto oppi sen myös hurjan nopeasti. Sitten myös putken pimeää kulmaa palauteltiin mieleen, hyvin irtosi eikä edes karannut Voiton luo ;) Kepit (puolikkaana) meni myös kivasti, samoin kuin pieni radanpätkä (keinu-aita-aa). Tyytyväinen olin koiraan, kiitos Juulialle ja Voitolle seurasta! Otetaan joskus uusiksi vielä ennen talvea. Ja kiitos myös flexitrack-ohjelmasta, ehkäpä tännekin saan joskus laitettua oikeiden treenien ratoja :D

Tämä viikko on vietetty ihanaa, kauan kaivattua syyslomaa! Koda-welshin omistaja Maria tuli kyläilemään ja koirat ilahtuivat myös leikki-riehumis-lenkki- ja rapsutteluseurasta, puhumattakaan maukkaista tuliaisluista. Maanantaina Nita oli jälleen sähäkkänä treeneissä, jotka piti tällä kertaa Henna. Ratojen lisäksi tehtiin puomin kontaktiharjoitusta, meillä siinä ei ollut paljoa muuta kuin että itse pitää joustaa polvista, jotta Nita ottaa sen varmasti myös alastulossa. Varma koira kontaktien suhteen, ja itse ehdin (olen kuulemma nopea ohjaaja, heehee >D) sen rinnalle puomilla joten eipä sen kummempia siitä. Lenkkeiltiin toki myös ahkerasti, eilen käytettiin ensin Nita aamulenkillä ja sitten mentiin Nemon kanssa piiiiitkä puolentoista tunnin lenkki siellä kaukana kaikesta :D Sen välikohtauksen ja sairasloman jälkeen en ole poikaa pitänyt irti kuin silloin metsällä ja sitten viime viikolla. Ja taas pysyi aivan upeasti! Vaelteli toki innoissaan mutta piti kontaktia ja tuli lähelle. Kerran hävisi pieneksi aikaa, ilmestyäkseen taas luokseni aivan eri suunnasta kuin missä sen viimeksi näin :D Ihana jätkä. Tänään mökötettiin kun Manti lähti, kiitos että kävit! Kohta olisi tarkoitus lähteä Viivin ja Rommin kanssa kentälle agittelemaan, luultavasti otan Nemon taas mukaan. Huomenna koirat saavatkin ihmeteltävää kun siskontyttö tulee taas… ja on kuulemma oppinut konttaamaan! Saas nähdä mitä koirat sanovat, tiedä näenkö sitä itsekään koska tämä painuu loppulomaksi Hassiin. Hyvää viikonloppua kaikille! :)