Älyttömästi asiaa ei-mistään

Anteeksi jälleen päivittämättömyyteni, on pitänyt kiirettä kovasti. Edellinen postaus oli kirjoitettu ennen sen päivän agilitytreenejä, joten hieman tarinaa niistä. Paikalla oli minun lisäkseni vain Suvi ja Marja, joten pidettiin melko pienet, mutta hyvät tunnin treenit! Nemo meni aivan älyttömän hienosti, kuunteli minua todella hyvin ja keskittyi hommiin. Sen tekemisessä näkyi se ihana spanielin into – häntä heilui, meno päällä koko ajan ja herkeämätön kontakti minuun; mitä seuraavaksi, kerro niin teen! Nita meni myös ihan ok:sti, mutta kuumuus rasitti sitä selvästi enemmän kuin Nemoa ja välillä jouduin taas maanittelemaan kun meni hieman lahnailuksi. Jäi kuitenkin tosi hyvä mieli, upea Nemppu! Välissä käväisin partioleirillä pari päivää, ja palasin lauantaina suoraan mökille Ninjaa vahtimaan! Sekä omiakin hulluja hoitamaan tietty ;) Appu kun oli hoitamassa muuttoa, Ninja oli tuotu mökille. Ilta meni hyvin, tytöt nukkuivat sängyssä vieressäni kun taas Nemo ei viitsinyt ahtautua sekaan yöksi – vaikka eipä se muutenkaan kamalasti pennun seurasta välitä…

Ihme, kaikki kolme samassa kuvassa paikallaan!

Söpöt tytöt.

Sunnuntaina Appu tuli jo takaisin, mutta jäimme viettämään muutamia ihania kesäpäiviä mökille. Maanantaina meloin Nemon kanssa Emmin mökille, homma ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan kun ensin lähtö myöhästyi ukkoskuuron takia, myöhemmin järvellä alkoi taas jyristä ja olin jo ihan paniikissa, että apua nyt äkkiä rantaan. Löydettiin hyvin kuitenkin perille ja vieläpä ennen ukkosta, joka tuli ihan päälle kun olimme kyläilemässä. Yhdessä vaiheessa oltiin jo lähdössä, mutta onneksi ei mentykään kun rankkasade iski kaikella voimalla jyrinän ja salamoiden säestäessä. No, odoteltiin kaikessa rauhassa mökissä ja syötiin vähän, Nempullakin oli hurja nälkä. Emmillä oli mukana vain cavalierpojat, ja Nemo käyttäytyi oikein mallikkaasti! Tico yritti haastaa leikkiin, mutta Nemo otti nätisti paikan ja odotteli rauhallisesti. Sateen mentyä ohi pääsimme lähtemään ja järvi oli aivan tyyni, yksi sadepilvi alitettiin mutta vain pari pisaraa tuli. Lopulta pääsimme turvallisesti takaisin, väsyneinä mutta selvittiinpäs kastumatta! Matkaa tuli yhteensä suunnilleen yhdeksän kilometriä, ja täytyy myöntää että se tuntui hieman hartioissa… No, mukava reissu oli!

Tiistaina käväisimme kotona ja minä… hankin agilitylisenssin! Kisaamaan on tarkoitus lähteä lähiaikoina, mutta koska tämä kirjoitus on niin pitkä muutenkin ja mitään radikaalimpaa en ole vielä tehnyt, en puhu vielä tässä mitään sen kummempia. Torstaina Ninja lähti takaisin Espooseen Apun kanssa ja agitreeneissä oli vain minä ja Suvi. Pienet treenit taas, mutta kivasti meni! Nemo oli aluksi ihan muissa maailmoissa ja seuraili hajuja, karkasi jopa radalta nuuskuttelemaan mutta antoi sitten kiinni. Olin jo ihan varma, ettei tuo lähde yhtään mihinkään kisoihin, mutta loppua kohden parani ja etenkin kepit meni hurjan kivasti! Nitankin kanssa tehtiin keppitreeniä ja neiti jopa pomppi muutaman kerran! Ehkä se siitä… Viikonloppu meni kotona, kurjaa kun satoi. Sunnuntai-iltana käytiin mökillä saunassa ja sitä ennen meloimme Joonan ja Nemon kanssa vastarannalle, tarkoituksena uittaa koiraa. No, ei se ihan täydellisesti mennyt mutta ainakin yritettiin! Pidin koiralla pelastusliivit päällä, josko se olisi uskonut edes vähän, ettei voi upota. Ei uskonut.

Jälleen kerran, se seisoo rantavedessä vikisten, ilmeestä näkee että tahtoisi tulla muttei uskalla. Minä uiskentelin kinkunpalaset kädessä ja houkuttelin, houkuttelin ja houkuttelin. Liukastelinkin, ja Nemo myös. Pari kertaa otin pelastusliivin lenkeistä kiinni ja tukien Nemo ui pari kierrosta, muttei yhtään enempää ja halusi heti rantaan. Mutta, se ui myös ihan itse! Olin itse vähän kauempana uimassa, ja Nemo polskahti veteen. Nousi heti pintaan, mutta s e u i ! Joona tosin sanoi, että se liukastui (mikä ei ole lainkaan mahdotonta), mutta se ui. Maanantaina en ehtinyt järvelle ja tuuli hieman liikaa, eilen taas satoi. Olen aika epätoivoinen, mutta no... let's see how it will turn out.

Ilmeestäni päätellen Nemo ravisteli...

"Hey you, come here!"

Nemon asenne näkyy hyvin tässä kuvassa x)

"Hyvä, syö nami nyt kun oot vedessä!"

Tämä kuva kuvastaa erittäin hyvin suhdettamme toisiimme muutenkin.

Tämä kuva kuvastaa tunnettani tuolloin.

Tämä kuva kuvastaa sitä, kuinka paljon oikeasti rakastan tuota koiraa kaikista sen tempauksista huolimatta - juuri sellaisena ihanana, rakkaana luttanana kuin se on. Ja toivottavasti myös, kuinka paljon se pitää minusta.

Se vaan filmaa!

Ja kieli aina kuvissa.

Muut osiot taippareissa ehkä menisivätkin, kävimme maanantaina piiiiitkän lenkin kaukana metsässä. Nemo oli vapaana varsin nätisti. Ensin hyppelimme sillä ihanalla aukealla, vadelmatkin oli jo kypsiä ja aurinko paistoi. Nemo hukkasi minut yhdessä vaiheessa enkä olisi millään malttanut pysyä piilossa, mutta löysi se mut lopulta! Sitten vaelleltiin yhdessä siellä puskissa, Nemo ajoi jotain lintuja ylös ja kadotti taas korvansa. Tuli se sitten vähän ajan päästä taas, ja kun oltiin selvitty umpimetsästä ulos, kierrettiin lenkki metsätiellä. Siinä pysyi hienosti vierellä, pari kertaa kävi muualla haistelemassa mutta löysi aina takaisin mun luo. Metsästä ulos päästyä kierrettiin vielä lenkki vuoren takana uudella asuinalueella (jossa käyn aina kuolaamassa kun ne talot on niin kauniita), Nemo oli oikein nätti cityeläin eikä sanonut mitään vaikka yhden talon pihasta uroslabbis meinasi lähteä meidän perään kun pääsi ehkä 5-vuotiaalta tytöltä irti. Onneks sen isä oli pihalla mukana ja sitä se koira uskoi eikä tullut. Lenkki oli hyvä keino kuivata Nemo, se oli vähän kastunut kahlattuaan missä lie ojissa ja pikkulammissa. Tein myös sorsansiivellä muutaman laahausjäljen myöhemmin, löysi ihan hyvin vaikka harhautuikin pari kertaa palaten kuitenkin takaisin jäljelle.

Paluumatkalla Nemo sääti jälleen vähän kanootissa...

Onneksi Joona sietää sitä :>

"No niin orja, mela heilumaan!"

Tämä on varmaan pisin blogikirjoitukseni ikinä enkä enää ikinä jätä sitä näin viime tippaan. Tuntuu etten ole kuvannut koiria tänä kesänä yhtään ja silti kamera on ihan täynnä jostain ihme syystä. Jatkossa pitää tyhjentää muistikortti useammin sekä päivittää tätä blogia heti, kun tuntuu siltä… Huoh, ylimääräinen stressinaihe tämäkin vaikka ihan sama, tuskin tätä kukaan lukee :-D Olen miettinyt viime aikoina paljon asioita, muun muassa sitä kuinka paljon stressiä voikin kaksi koiraa ja niiden harrastaminen aiheuttaa. Tai ehkä vika on myös siinä, että stressaan ihan liikaa. No, onneksi tää oravanpyörä kohta loppuu, tai ainakin hidastuu.. Hieman epämääräisiä ajatuksia näin lopuksi, mutta oon kai vaan jännittynyt Springerileirin vuoksi :D Tänään lähdetään Nemon kanssa ajamaan Kokemäelle, ja ihme kyllä, mun stressi on helpottanut! Kyllä, Nemo on ilmoitettu leirin taipumuskokeeseen ja tiedän, ettei se sitä mene läpi, mutta saanpahan ainakin jotain tietoa tuosta koirasta ja sitten ainakin tiedän, mitä kokeessa tehdään. Iloisella mielellä olen lähdössä ja kuten aina, welshin kanssa huumoria ei voi jättää kotiin... ;) Toivottavasti tulee kiva leiri, raportoimme palattuamme!