Ehei, blogi ei ole kuollut! Hengissä ollaan ja heinäkuun ensimmäistä päivitystä tulossa. Palasin perjantaina Italiasta, ja koirathan tietysti sekosivat ilosta. Niillä on kuulemma ollut hieman stressiä, kun Ninja ja Sofia ovat olleet täällä. Vanhemmat kehuivat, että vaikka koirat komensivatkin ärrierinpentua (joka tosin ei Nemoa uskonut jolloin Nita-poliisin piti mennä väliin), Sofialle eivät olleet sanoneet mitään vaikka tyttö tulikin aina halaamaan, vaan kauniisti olivat väistäneet. Viikonloppuna koirat olivat aivan liimaantuneina minuun, ihmettelin kun Nitakin mieluummin lähti mukanani kotiin nukkumaan kuin jäi mökille. Ikävä? Nemo oli kuulemma karkaillutkin, liekö sitten protestia pikkuväelle talossa vai minua etsimään... Matka oli tosi upea vaikka kiva oli päästä taas mökillekin saunaan! Heti seuraavasta päivästä suunnitelmat menivät kuitenkin railakkaasti piloille, kun sairastuin. Kurkku on vähän kipeänä itse asiassa edelleen, mutta uskaltaudun ehkä sanomaan, että voiton puolella ollaan... Viimeiset viisi päivää on siis mennyt kotona lepäillessä, harmittaa koirien takia vietävästi kun ei ole päässyt treenaamaan, mutta ei auta. Pikkuisen tokoa tosin otin silloin perjantai-iltana ja Nemo muisti täydellisesti! Nitakaan ei ollut hullumpi :-) Kaiken huipuksi mökkirannassa on kuulemma sinilevää, alan olla hieman epätoivoinen Nemon uimaharjoitusten kanssa.. :( No, koetamme ajatella positiivisesti. Koska viime päivinä ei ole tapahtunut oikein mitään ihmeellistä, tämä kirjoitus jää vähän tyngäksi. Yritän saada äänen siihen kuntoon, että pystyn menemään tänään pitkästä aikaa agitreeneihin (vähän pahalta kyllä näyttää mutta toivotaan, toivotaan)... Kuvat ovat lähtöpäivältäni, viimeisiltä lenkeiltä yhdessä ennen matkaani eli 19.6.

 

Tämä joku epämääräinen räpsy taas kotiintuloillalta mökiltä.

Ja siinä vähän Italiaa!