^Ja ihan konkreettisestikin! Koko alkuviikon oli kamala sää, sateli vähän väliä mutta nyt loppuviikosta aurinko on paistanut ihanasti :> Käytiin tiistaina Melkun kanssa itseksemme agittelemassa kentällä. Tehtiin aluksi sitä Mäntän möllirataa (joka löytyy kyllä aikaisemmin blogista mutta jonka kuvaa en nyt saa laitettua koska vuodatus.net ja sen kuvasysteemi on ***) ja lopuksi pimeä putkikulma-harjoitusta (suora putki, jonka molemmin puolin puolivälissä kaksi aitaa, joiden ohi ohjaaja ei saa mennä, harjoitellaan siis irtoamista putkeen). Otin aluksi Nitan, joka meni radan upeasti ja innolla, itse en vaan osannut ohjata.. :D Nemon kanssa taas olin päättänyt ottaa ihan yksinkertaisia perusjuttuja – koira on vasta palannut reilun parin viikon tauolta ja tarkoituksena oli keskittyä lähinnä siihen, ettei koira karkaisi. Haha. Nemolta ei onnistunut edes kolmen esteen rata, koira piti minua ihan pilkkanaan :-( Se lähti huitelemaan heti kun sai tilaisuuden, tuli kyllä sitten luo ja antoi kiinni mutta ei mitään kunnioitusta minuun. Putkeenmeno tökki ja jos se menikin sinne, jäi lorvimaan sisälle; ihan ihme käytöstä. Saatiin kuitenkin tehtyä parin esteen pätkiä ihan onnistuneesti, ja positiiviseen suoritukseen päätettiin. Nita onneksi pelasti illan olemalla super –kepeillä rupesi loppupäästä pomppimaankin!– mutta  mieli oli kyllä maassa. En tiedä, mitä sen koiran kanssa tekisi, mietin jopa että viitsinkö ylipäätään jatkaa koko harrastusta edes hallikaudelle, ehkä se on liian vanha, ehkä siitä ei oikeasti ole hauska tehdä töitä mun kanssa? Puhuin siitä ryhmällekin facebookissa, että otan sen torstain treeneihin mukaan, mutten tiedä, pystyykö se menemään kuin lyhyitä ratoja. Heli antoi vinkin, että sitten vain teen lyhyitä pätkiä ja älä vielä luovuta! Lisäksi ehdotti ottamaan jotain superpalkkaa ja lupasin katsoa jotain spesiaalia torstaiksi; onneksi meillä olikin kalkkunaleikettä jota Nemo sai palkkana silloin.

No, kuinka torstain treenit sitten meni? Ihan mielettömän, uskomattoman upeasti!! Olin varautunut siihen, että palkkailisin Nemoa aina lyhyempien pätkien jälkeen, mutta ei mun tarvinnutkaan! Koira teki aivan täydellistä työtä, puhtaita ratoja tuli useampia ja kaikki virheet, mitä tuli, johtui vain omasta ohjauksestani. Nemon kasvoilla näkyi yhdessä tekemisen into, se seurasi vain minun liikettäni ja oli niin älyttömän ihana :’) Voi, minun maailman paras spanielini! Nitakin meni tosi upeasti, sillä oli kaikilla radoilla täydellinen vauhti, kuten Kaitsu sanoikin, ”ihanne-nollaratavauhti. Jos se menisi hitaammin, tulisi yliaikaa ja sitten taas kun sillä on hepuli, tulee ohjausvirheitä ja et pysy perässä.” Kepit meni molemmilla koirilla mahtavasti, piti vain laskea omaa kättä hitusen alemmaksi niin johan pomppi kumpikin koira! Hiisi jos tuonkin olisi joku meille neuvonut aiemmin, miten kunnolla hioa ne kuntoon niin oltaisiin Nitan kanssa startattu kisoissa jo vuosia sitten. Tultuamme Nemon kanssa viimeisen radan päätökseen, Kaitsu sanoi jotain tyyliin ”Niin, en mä tiedä mutta ei ehkä ainakaan mihkään facebookiin kannata mennä kirjottelemaan kun koira menee ihan loistavasti.” Nauroin ja selitin, että silloin tiistaina oli ihan epätoivoista johon Kaitsu sanoi uskovansa, että ihan varmasti se menee kun en anna sen karata. ”Jos se koira on suhun kiintynyt, se ei lähde mihinkään koska tahtoo tehdä töitä sun kanssa”. Nii-in, mutta mutta… Mulla vain on niin syvällä, vuosien kokemuksella, selkäytimessä se pelko, että Nemo lähtee karkuun. Mutta nuo treenit antoi uutta toivoa! Silloin torstai-iltana alkoi paistaa aurinko pitkään jatkuneiden sateiden jälkeen, ja aurinko paistoi myös mun mielessä – ehkä täältä pohjalta sittenkin noustaan! Maailman paras spanieli :> Käytiin treenien jälkeen vielä lenkillä Marjan ja Melkun kanssa, Nita leikitti Elmoa, Eetua ja Viriä; Nemo oli pitkässä hihnassa varmuuden vuoksi. Hyvä mieli jäi!

Epämääräinen räpsy Kuva tunnissa-päivänä viikko sitten lenkiltä; leso-Nemo ja hänen kirsunsa.

Perjantai-iltana olimme Nemon kanssa kahdestaan yön kotona, Nita kun lähti äidin kanssa mökille yöksi. Nemo oli iltalenkillä ihana, vähäsen irti ja totteli hyvin. Pururadalla ja pihassa otettiin vähän tokoa ja kappas, herralla oli hienosti intoa! Seuraamisen kontakti putoili vain vähän, luoksarit olivat vauhdikkaita ja poika oli muutenkin ihan täpinöissään. Vähän otettiin noutoakin kapulalla ja riistapukilla, hienohelmana ei vaan voinut istua märällä ruohikolla.. Mutta noudettavat esineet ainakin kiinnosti. En voinut kuin nauraa, kun toinen haki riistapukinkin laattapolkua pitkin, kiertäen nurmikon kaukaa :D Tai kun sadevesisaavin vesi oli niin matalalla, että koira joutui juomaan etutassut ilmassa äärimmäisen huvittavan näköisessä asennossa. On se ihana, hassu koira. Ehkäpä se ei olekaan liian vanha harrastuskoiraksi?

 Lauantaina puoliltapäivin Emmi tuli kylään Ronin kanssa ja käytiin pitkällä lenkillä vuoren toisella puolella. Nemo pääsi tällä kertaa mukaan ja metsäpätkän ajaksi päästettiin koirat irti. Voi vitsi että spanielini oli mahtava! Se teki loistavaa hakukuviota, pysytellen koko ajan sen verran lähellä, että näin missä punavalkoinen pallosalama laukkasi villisti ja tuli aina luo, kun kutsuin tai vihelsin pilliin. Se piti myös itse kontaktia, käyden aina välillä tarkistuskäynnillä luonamme ja ajoi pari pyytä lentoon! Pysähtyikin ihan oikeaoppisesti kun lintu oli noussut siivilleen ja aaaa se oli vaan niin hieno, minun pieni jota ei ole edes koulutettu mihinkään metsästyshommiin! :> Lenkki vuoren takana sillä ihanalla uudella asuinalueella, jossa käyn aina ihailemassa niitä kauniita taloja, sujui mainiosti ja muutenkin oli kiva päivä.

Punavalkeat pojat poseeraa

Joona tuli meille ja sovittiin, että ensi viikonloppuna päästään Nemon kanssa mukaan sorsametsälle! Edellisenä iltana oli kuulemma yksi hukkunut peltoon ja appiukkokokelas oli heittänyt, että olis pitänyt olla ”Kastelee tassut muttei ui” mukana… :D No, ensi viikonloppuna nähdään mitä tapahtuu! Nemolle ei ole koskaan tullut tilannetta, jossa voisi katsoa, mitä se tekisi kun veteen ammutaan lintu – serkkuni hösää niin paljon metsällä että ampuu aina ohi :P Enkä nytkään takaa mitään, Nemolle ei ole opetettu näitä juttuja mutta mielenkiinnolla odotan, miten se reagoi – saattaa olla että se on tarpeeksi suuri motivaatio sille mennä uimaan, ehkä jopa tuomaan linnun, tai sitten ei. Kuka tietää, ensi viikolla keskitytään siis pillinkuuntelun hiomiseen. Toimii muuten hyvin, mutta jos on juuri jonkin hyvän hajun seuraus kesken, ei välttämättä tule heti. Tänään pienellä metsälenkillä koira oli aika hienosti, haki innokkaasti kuten aina. Tosi ihana viikonloppu! :)