Lenkiltä 3.10.

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Jännää, tämä on meidän blogin ensimmäinen haaste ikinä! :o Kiitän siis Viiviä ja annan tunnustuksen Katsulle (http://tollerinalli.vuodatus.net/), koska mulla ei ole edes sitä kahdeksaa bloggaajatuttua ja ne vähät, mitä tuolla linkkilistalla on, ovat jo saaneet tunnustuksen. Ilmoitan siis serkkuselleni heti kun olen väsännyt nämä :D Ja tässä nämä kahdeksan randomia faktaa:

1. Lempikoirarotuni on pitkäkarvainen collie. Tämä juontuu perheemme ensimmäisestä koirasta (joka kuoli ollessani 8-vuotias). Aina uutta koiraa hankkiessa –välissä oli pyreneittenpaimenkoira- olen äänestänyt collien puolesta, mutta hävinnyt. Siksi meillä on nyt walesinspringerspanieli eikä collie. Seuraava (oma) koira edustaa sitten toivon mukaan tätä skotlantilaista paimentajaa.

Meidän viimeinen kesä yhdessä... Ehkä vielä joskus saan tuollaisen vierelleni :')

2. Lempivuodenaikani on talvi, tykkään kun on lunta ja kaunista ja pääsee laskettelemaan ja tuuli tuivertaa ja lumihiutaleet leijailee…

3. Nita tuli meille täysin extempore. Se on rescue, mutta ei ole tullut minkään järjestön kautta vaan Azoreilla asuvan matkaopassiskoni myötä. Nitan piti aluksi olla meillä vain puoli vuotta, mutta jäikin vielä vuodeksi ja sitten ei enää haluttu luopua siitä :D

Iltalenkillä 30.9.

4. Koirille ei ole koskaan kaavailtu harrastuskoiran uraa. Molemmat tulivat täysin kotikoiriksi ja Nemonkin myyntisopimuksesta viivattiin yli kohta ”koiraa on käytettävä vähintään neljässä näyttelyssä.” No, koska ne tulivat sitten varsin lyhyellä aikavälillä – en suosittele kenellekään! Ihan hullua ja hurjasti työtä kahdessa lähes samanikäisessä koirassa – , Nemon koulutukseen murkkuiässä ei osattu panostaa niin kuin pitäisi. Siitähän tuli remmirähjä, ja koiran ollessa vajaa kaksi päätin, että minä alkaisin kouluttaa sitä (tätä ennen äiti oli käynyt sen kanssa yhden tottelevaisuuskurssin) ja niinpä eksyimme Nivalan Johannan koulutuksiin. Viidessä kerrassa tapahtui huima kehitys, siinä sivussa harrastuskärpänen puraisi minua ja tästä tämä kaikki lähti... Töitä Nemon kanssa on saanut tehdä ja jonkin verran tehdään edelleen, mutta on suunnattoman palkitsevaa huomata, että virheitä pystyy korjaamaan ja edistystä on tapahtunut! Ja kun oppii kaiken kantapään kautta, en toivottavasti tee samoja virheitä seuraavan koiran kanssa ;) Nitan kanssa aloitin agilityn huvikseen kun huomasin, että sehän on aika ketterä. Nemon agilityura alkoi sattumalta. 

Sorsassa 12.10, ei saatu lintuja mutta koiralla oli kivaa vaikka jättikin korvat kotiin

5. Suhteeni valokuvaukseen on vähän jännä. Kiinnostus siihen kasvoi pikkuhiljaa yläasteen aikana, mutta en tavoittele siinä mitään sen suurempaa. Toki pyrin kehittämään taitojani jatkuvasti, mutta lähimpiä kiinnostuksenkohteita valokuvattavaksi ovat koirat/eläimet yleensä ja luonto. Kuvailen toimittajaisältä ilmaiseksi perityllä (saivat Ksml:ssä uudet kamerat vuoden 2010 alussa) Canon EOS20D:llä, objektiiveina on kitti ja 200-millinen ja lisäksi löytyy EX-Speedlite 420 -lisäsalama. Kamera on suunnilleen kymmenen vuotta vanha ja nestekidenäyttö halkesi kummallisesti tänä kesänä, toivottavasti vehje kestäis vielä muutaman vuoden... Mutta sillä on hyvä opetella!

6. Alkaa lyödä tyhjää… Niin, lähden ylihuomenna Italiaan koska meidän lukio on mukana sellaisessa Comenius-projektissa; vuosi sitten meillä oli pari tanskalaista ja nyt täältä lähdetään Italiaan. Ihan kiva nähdä Venetsia :)

7. Olen abi ja kirjoitin nyt syksyllä ranskan, englannin ja matikan. Enkkua en ole uskaltanut kysyä kun kuuntelu meni huonosti, mutta ranskasta tuli varma E ja matikasta varma M! :> Toivottavasti pääsen ensi vuonna opiskelemaan, biologia kiinnostaisi…

8. Viimeinen, jes! Ja ideat lopussa. No öööö… Oon perusluonteeltani iloinen ja pyrin ajattelemaan positiivisesti aina, kun mahdollista. Oon erittäin huono tekemään itseäni ymmärretyksi erityisesti netissä, mutta minuun saa tutustua! :D

Jee. Syysloma alkaa olla lopuillaan (vaan minullahan se jatkuu vielä viikon Etelä-Euroopassa >:D) ja ihan kiva loma on ollut. Ollaan touhuttu koirien kanssa kaikenlaista kivaa ja keskiviikkona nähtiin Nemon kanssa Viivä ja tämän isovanhempien pystykorvapentua Sakua. Käveltiin aluksi keskustassa sosiaalistumassa ja sitten ajelimme mökillemme, pitkästä aikaa sen vanhan kyläkoulun jääpallokaukaloon koiria juoksuttamaan.

Saku oli kova komentamaan Nemoa, joka onneksi käyttäytyi tosi fiksusti! Nemo innostui myös leikkimään, heitin sille Sakun pallon ja spanieli hakemaan, mutta sitten Saku närkästyi ja taklasi lelunsa takaisin :D Nemon ilme oli näkemisen arvoinen.

Aaaaahh se hyökkää!

Onneksi Viivillä oli mukanaan tosi siisti yliajetulta piikkisialta näyttävä repimislelu, ja sen kanssa Nemo riehaantui oikein innoissaan leikkimään :)

Myöhemmin kävimme Nitan kanssa piiitkällä lenkillä Viksin ja Leon kanssa, tyttö oli vapaana ja nätisti. Agitreeneissä harjoiteltiin erilaisia ohjauskuvioita, rataa en ole ehtinyt piirtää mutta molemmat koirat olivat vähän hitaalla, ei oikein huvittanut. Nemo meni ihan kivasti kyllä ja Nitalla auttoi hieman kun hypeltiin medeillä. Palailen taas ensi viikolla! Kirjoituksen täytekuvat räpsyjä syksyn ajalta, näistä Nemon leikkikuvista iso kiitos Viiville! 

Noudan