Tauko ohi! Syksyn ylppärit siis takanapäin, toivottavasti meni siedettävästi… Ja koirien sarallakin on tapahtunut tänä aikana paljon. Mistähän aloittaisin, paras kai mennä aikajärjestyksessä. Eli palatkaamme ajassa kuukauden taaksepäin. Syyskuun ekana viikonloppuna vietimme Elojuhlia mökillä perheen ja serkkujen kanssa. Koirat pyörivät siinä mukana, Nita sieti kärsivällisesti Ninjaa. Siitä ei ole sen kummempaa kerrottavaa kuin kuvia.

Kipinöitä

Kokko

no siinähän on ihan selvästi Nemo äidin, serkun ja soihdun kanssa laiturilla

aamulenkillä

spuke sillan alla

lipslips

Seuraavasta viikosta en niin paljoa muistakaan, normielämää ja lenkkeilyä koirien kanssa. Syyskuun agitreenit meni muistaakseni koirien osalta ihan kivasti. Sillä tai seuraavalla viikolla koitin palautella Nitan mieleen tokoa ennen möllikisoja 18.9, mutta ainakin yhdellä lenkillä ei mennyt kovin kehuttavasti, treenattiin yhdellä hiekkakentällä ja Nita oli vähän pihalla; paikkamakuu ja luoksetulo hyviä. Voi olla, että lämmin ilma vaikutti tähän mutta en jaksanut stressailla koko möllitokosta, ihan sama kunhan käytäisiin vain ottamassa häiriötä. Nemolle naksuteltiin myös kontaktia, häiriöttömässä ympäristössä menee tosi hyvin; nyt vaan häiriötä lisää.

halkopinon hallitsija

nam omenaa

16.9. Tapahtuikin paljon; Viivi piristi minua ja yo-kuunteluiden jälkeistä pahaa mieltä pyytämällä treeniseuraksi ja niinpä hyppäsimme Nitan kanssa Pajeroon ja huristelimme kaupan kautta vuoren toiselle puolelle, aidatulle urheilukentälle. Loistavat treenit! Nitalla oli hyvä vire ja tyttö oli innokas, kaikki liikkeet sujui varsin nätisti. Kiitos Viiville kuvista ja piristyksestä!

tykkään näistä juoksukuvista niin kovin!

luotu juoksemaan

osaan myös temppuilla

ja poseerata

Iipun kulta <3

Samana iltana olin lähdössä Joonalle yökylään ja otinkin Nemon mukaan, kun Joona ilmoitti että olivat menossa sorsaan. Kamat ja spanieli siis matkaan (en tajua, miten se muka voi tietää pääsevänsä mukaan, kun en puhunut mitään tai pakkaillut näkyvästi koiran tavaroita) ja kohti maaseutua. Aluksi päästimme Nemon Joonan kotipihassa tutkiskelemaan järven rantoja ja sorsien hajuja. Nemo huiteli innoissaan kaislikossa ja näki sorsiakin kauempana. Niinpä kävimme vaihtamassa metsävaatteet ja lähdimme nelisin –minä, Joona, isänsä ja pikkuveljensä– kävelemään kohti peltoa ja muita sorsalampia. Nemo oli vielä upeampi kuin ekalla kerralla – piti jälleen hienosti kontaktia meihin ja tuli luo pillistä. Pellolla oli kauempana kaksi joutsenta, muutaman sadan metrin päässä. Päästyämme hieman lähemmäs lintuja, osoitin Nemolle niitä. Koira sinkosi matkaan kuin ohjus, ja kuului vain loiskahdus ja vesi roiskui kun spanieli ryntäsi matkallaan lammikon läpi, jota se ei edes huomannut. Nemo ajoi joutsenet lentoon – vitsit ne on muuten isoja!– ja juoksi niiden perässä innoissaan, palaten sitten luoksemme. Vähän myöhemmin menimme Järveistöön päin, ja otin Nemon lähelle. Kiersimme tien vierestä lammelle, ja kysyin, olisiko pitänyt ottaa koira vierelle – ei, Vesa sanoi että anna mennä vaan. Nemo meni lammelle, josta kuului kuin kuuluikin sorsiin viittaavaa ääntä! Hetken päästä pari haukahdusta, kun linnut eivät heti lähteneet lentoon koiran tultua, ja laukaukset, jotka valitettavasti menivät ohi. Nemo ei välittänyt laukauksista mitään vaan jatkoi etsimistä rantapensaikossa. Jatkoimme sitten toiselle metsälammelle, minä ja Joona toista kautta ja Vesa toista. Kohtasimme toisemme lammella ja Vesa puhalsi sorsapilliin. Nemo jäi seisomaan jollekin kelluvalle laiturintapaiselle äärimmäisen typeränä, tuijotti vain ääntä kohden. Toisinaan häpeän tuota koiraa, jos en ole vielä kertonut. Se ei reagoinut edes nimeensä, vaan vasta pillinvislauksesta suostui kääntymään. Nemo ei kuitenkaan ymmärtänyt lähteä kiertämään lampea – mistä olisikaan?– eikä siellä muutenkaan sorsia ollut. Jatkoimme siis matkaa, tällä kertaa sinne peltolammelle josta viimeksi aloitimme. Nyt otin Nemon lähelle ja päästin sen tutkimaan rantakaislikkoa vasta, kun olimme tarpeeksi lähellä. Ei valitettavasti löytynyt sieltäkään mitään, eikä tullut passissa olonkaan aikana. Lähdimme siis takaisin päin, ja yhdessä vaiheessa Nemo sai jonkin hajun metsästä ja lähti sinne. Se oli siellä omituisen pitkään, mutta jatkoimme matkaa ja kohta se jo tulikin takaisin. Oli alkanut jo pimetä, pellon yllä oli hieno kuu ja Nemo juoksi kohti sitä paikkaa, jossa oli viimeksi nähnyt meidät. Pimeydestä huolimatta koiran valkoiset osat näkyivät kuitenkin hyvin, ja kutsuttuani sitä löysi luokseni. Lähellä taloa pellolta lähti jänis aivan edestämme karkuun, onneksi Nemo oli siinä vaiheessa hihnassa! Mukava reissu oli jälleen, vaikkei mitään saatukaan ja meidät haluttiin uudemmankin kerran mukaan! Nemo pääsi pesulle ja nukkui yön rauhallisesti Joonan sohvalla. Lauantaina käytiin aamulenkillä ihmettelemässä jokea ja rukoushuoneen vanhaa aittaa.

se on vihreä

joki oli jännä.

Palattuani Nemon kanssa kotiin lähdin saman tien ajelemaan Nitan kanssa kohti Jyväskylää. Olin luvannut esittää Ninjan pennun ensimmäisessä match show:ssa ja niinpä menimme sinne yhdessä Apun kanssa. Ninjan kehä oli ensin, tuomari ja yleisö pitivät kovin sympaattisesta, pomppivasta pennusta –joka sai lempinimen Kumipallo–, mutta tuloksen sin ei sij. Nita mulkoili mua tosi pahasti pentujen kehän toiselta puolelta Jätit-sit-mut-tänne-ja-otit-ton-kakaran –ilme kasvoillaan. Hänen vuoronsa olikin melkein viimeisenä isoista koirista, mutta kaikesta siitä odottelusta huolimatta Nita esiintyi tosi nätisti! Tuloksena hänellekin sin ei sij, tuomari ei tainnut oikein seropeja arvostaa. Mutta itse olen tyytyväinen, koira esiintyi hienosti ja oli kiva päivä ulkona! Mätsärin jälkeen oltiin vielä Apulla jonkin aikaa, koirat oli aika väsyneitä. Mukava päivä :)

(c) Appu

:>

Tässä ei ollut vielä läheskään kaikki, mutta koska tämäkin kirjoitus on ihan liian pitkä, jatkan ensi kerralla! Eli todennäköisesti tämän viikonlopun sisällä..