Kyllä. Ilmoitin Nitan virallisiin agilitykisoihin. Sunnuntaita edelsi paniikki, hermoilu ja jännitys. Toisaalta Nita oli mennyt kepit tosi hyvin treeneissä joten… No, jos ei koskaan uskalla niin ei tiedä mitä tapahtuu. Nita meni kepit hyvin myös kenraaliharjoitustreeneissä, samoin kuin edellisenä päivänä kentällä, kun käytiin nopeasti siellä Melkun ja Eetun kanssa.  Otti tosin lentokeinun, mutta tehtiin heti perään uudestaan eikä arkaillut keinulle menoa, meni vain varovaisemmin. Hyvä!

jou

Toissapäivänä oli siis aikainen lähtö, käveltiin Citymarketille josta Marja ja Satu hakivat meidät kyytiinsä. Nita nostettiin borderien viereen häkkiin ja ajeltiin Jat-tilaan, jossa oltiin käyty aiemmin helmikuussa möllikisoissa. Nyt hallille oli tullut uusi tekonurmi/hiekkapohja, joka tuntui hyvältä juosta. Harjoiteltiin vähän ennen kisaa ja neiti meinasi taas ottaa lentokeinun, mutta nyt jarrutin ajoissa ja tuli hyvin. Jesjes! Tyttö oli myös koko ajan todella reipas ja otti minuun hyvin kontaktia. Tuomarina oli Minna Väyrynen ja  osallistuimme C-agilityradalle ja D-hyppyradalle. Molemmat radat olivat minusta mukavia, paljon pitkää suoraa jollaisista Nita saa hyvin vauhtia ja saadaan juosta. Olimme heti toisina lähtijöinä ja sain itseni melko hyvin sellaiseen, mielentilaan, että nämä on vaan möllikisat ja otetaan sellaisen kannalta, ja siltä se itse asiassa tuntuikin radalla.

C-agilityrata

Nita meni aivan loistavasti, heti A:lla tosin jouduin muuttamaan ohjauskuvioita spontaanisti, kun en sitten tehnytkään takaaleikkausta kuten suunnittelin, mutta onneksi Nita irtosi putkeen hyvin ja sain vaihdettua siinä puolen. Kepitkin se meni hyvin ja puomilla muuten jouduin taas muuttamaan kuvioita, mutta ehdin alastulolla onneksi vaihtamaan hyvin. Loppusuora enää jäljellä, olin riemuissani ja Nita samoin, se juoksee kanssani kilpaa ja nautimme kumpikin… Ja sitten Nita juokseekin niin lujaa että menee toiseksi viimeisen hypyn ohi ja ehtii jo hypätä viimeisen. Nauran, ettei haittaa ja otetaan uudestaan, ja olemme iloisina maalissa. Hylky siis, mutta minä en välitä, Nita meni niiiin upeasti! Olisi pitänyt vain itse juosta lujempaa ;)

D-hyppäri (jonka muistin aika huonosti, kuva on aika "suunnilleen")

Hyppyratakin oli mielestäni kiva, hieman haastavampi kuin ensimmäinen. Jälleen upeaa työtä koiralta, 13-aidan jälkeen tuli läheltä piti –tilanne, kun Nita meinasi kaartaa väärälle hypylle mutta korjasi upeasti täällä-huudon jälkeen ja tuli hyvin renkaalle, mutta putkella taisi jäädä selkäni taakse, joten meni väärään päähän. No, ei sekään haittaa kun tyttö tulee niin onnellisena maaliin kanssani ja hyppii vasten, ”enkö ollutkin upea, mamma?” Ja olihan se! Huhhuh, nyt se on ohi ja olen kyllä vain niiiin iloinen! Ja joo, onhan se hassua että Nita, joka ei ole koskaan saanut edes möllikisoissa hylkyä, saa ensimmäiset sellaisensa sitten virallisissa, mutta mitä väliä! Väitän, että Nita teki eilen kaksi elämänsä parhaimpia ratoja. Joku treenikavereista totesikin, etten aavistanutkaan että käsissäni olikin tykki! :D Meillä oli hauskaa ja upea päivä, Nita on maailman hienoin <3 Kiitos mahtaville treenikavereille kannustuksista ja tsempityksistä, olette ihania :> Ja onnittelumme Sadulle ja Sannille sekä Leenalle ja Nemolle tuplanollista sekä Marjalle ja Virille sekä Annikalle ja Vilille hienoista radoista! Me ollaan hyviä :)

Kiitos kuvista Sadulle!

Kohti ääretöntä ja sen yli

Tällä hetkellä olen syyslomalla jonka ohjelmaan kuuluu muutakin kuin koneella istumista, minkä takia tämä kirjoitus on vähän tällainen pikapikaa väsätty hassu tiivistelmä :’D Mutta toisaalta, voin aina tarjota selitykseksi myös sitä, etten oikein vieläkään ole sisäistänyt tätä, jännitys alkoi purkautua vasta paluumatkalla. Mutta sen ainakin tiedän, että mulla on maailman ihanin agilitykoira ja meillä oli kivaa.  

<3