Heippa taas, ankeaa lumetonta marraskuuta vietellään. Meille ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, mitä nyt Ninja oli viime viikon perjantaina täällä päivän hoidossa ja Emmi ja Roni kyläilivät meillä maanantaina, koirat oli iloisia kaverista :)

Tässä me ollaan lähdössä lenkille / ollaan lenkillä

Nemoa vietiin taas eläinlääkäriin maanantaina. Syynä sama kuin pari kuukautta sitten, eli punoitus ja kutina mahassa. Häntäänsä se ei onneksi ole tällä kertaa järsinyt, mutta maha kutiaa kovasti ja vähän bakteereita löytyi tälläkin kerralla. Nemo sai taas antibiootti- ja kortisonikuurin sekä kortisonia myös voiteena. Lisäksi se sai kapihäädön ja ostettiin säkki Hill’sin hypoallergeenista (ja törkeän kallista) ruokaa, josko kutina johtuisi allergisoitumisesta. Reipas poika, toivottavasti paranee nyt näillä! Kunpa se vaan ei olisi mitään allergiaa, tuntuu niin hakuammunnalta, kun lääkärin mukaan se voi johtua jopa syksyisessä metsässä mätänevien sienten ilmaan leijailevista homeitiöistä… Mutta näillä mennään ja Nemo onneksi syö uutta ruokaa mielellään. Tiedä sitten johtuuko siitä vai kortisonivoiteesta, mutta mahanalus on jo rauhoittunut! :) Parempaan suuntaan menossa siis, paitsi terveyden, myös käytöksen osalta. Meillä on mennyt jo monta lenkkiä niin, että on tullut vieraita koiria vastaan eivätkä koirat ole sanoneet mitään! Hienot :> Istuttaminen ja sitten kontaktin kiinnittäminen ei toimi, seuruutus sivulla Nemolle namia suuhun tunkien ja reippaasti ohi toimii kaikkein parhaiten. Nemo onneksi kiinnostuu jo minusta kun komennan ”seuraa”, Nitan kohdalla ei namit siinä vaiheessa pahemmin auta jostain syystä, mutta eipä se mitään sanokaan joten menköön noin kuten menee nytkin, vähän kuikuilee vaan vastaantulijaa. Hyvä mieli tästä :-)

Ketkä näistä on pehmoleluja?

Nemolle tyypillistä käyttäytymistä

Agissa ollaan oltu jo parisen viikkoa ihan hukassa, tai ainakin ohjaaja. Koirat osaa (Nitalla tosin havaittavissa jälleen hyytymistä) ja hyvin osaakin, mutta jostain syystä olin viimeisimmissäkin treeneissä aivan ulalla. Jalat ei vaan toimi ja yhtäkkiä olenkin jossain ihan muualla missä pitäisi, yleensä koiran kulkureitillä. Loppua kohden kyllä viime torstainakin meno parani, täytyy jatkossa ruveta keskittymään vain siihen koiraan ja rataan tosissaan heti alussa, joten ehkä se tästä pikkuhiljaa.. Tokon saralla en ole ehtinyt treenata sen kummemmin koulun vuoksi – tule jo seuraava jakso ja ihanan löysä lukkari–, mutta mitä jotain pikkupätkiä on tehty niin molempien taidot on ihan hyvällä mallilla =)      

mutta osas sekin sitten olla kunnolla :]