Lenkillä joskus marraskuussa

Heippa pitkästä aikaa, ja anteeksi tämä järkyttävä päivitystauko!  Edellisen päivityksen jälkeen alkoi sopivasti koeviikko, jonka päätyttyä on pitänyt kiirettä niin koirien kuin muunkin elämän saralla. Jospa siis aloittaisin ihan alusta, vaikkapa agilityn osalta. Meillä on ollut pitkään homma aika hukassa, oma ohjaus on ihan omituista haahuilua ja tämä tietysti näkyy koirissakin hassuna. Nita on ollut oikeastaan Jyväskylän kisoista saakka melko vaisu, muutaman kerran into ja vire on olleet tosin mukana mutta suurin osa treeneistä viime aikoina on olleet jälleen pitkästä aikaa vauhdittomia ja oma sähläys ei ainakaan paranna asiaa. Yksissä treeneissä Kaitsu kysyikin, olisiko se jotenkin kipeä;  ”se menee mieluummin puomille kuin hypylle”. Nitahan rakastaa hyppyjä, ja päätin varata sille ajan koirahierojalle. Saatiinkin se heti seuraavalle viikolle. Nita oli oikein reipas! Se ei inahtanutkaan, vaikka selän kohdalla tekikin kipeää ja kääntyi katsomaan hierojaa ja lähti pari kertaa poiskin. Namin avulla sain sen takaisin matolle ja tyttö oli kokonaisuudessaan oikein kiltisti. Hieroja totesi saman mitä olin aavistellutkin, eli selässä oli jumeja. Nitahan taipuu paremmin oikealle kuin vasemmalle – joskus treeneissä yksi hyppykulma vasemmalle oli mahdottoman vaikea ja sehän ei kippuralla nukkuessaan juuri koskaan käperry vasemmalle. Etuosa oli oikein hyvä (>:-)) ja takaosassa taas oikean jalan lihakset olivat rasittuneemmat, todennäköisesti siksi, että jos/kun vasen puoli on heikompi, koira käyttää oikeaa enemmän. Saatiin hyviä venyttelyohjeita mukaan ja hieroja tykkäsi Nitasta, neiti hurmaa aina persoonallisuudellaan ja sympaattisuudellaan.

Auringonlaskun valo on niin kaunis

Tähän kuvaan Nita asetteli jällee kerran aivan itse itsensä - tytöllä on silmää!

Nemon kanssa puolestaan käytiin taas aivan pohjalla. Jos nyt kuitenkin aloitan loogisesti, niin kuvissa esiintyvän kanadanhanhen Nemo sai tuliaisiksi Jyväskylän näyttelystä, jossa olin turistina. Lelu sanoo kvaak-kvaak ja Nemo rakastaa sitä! Saatuaan sen koira on ollut aivan innoissaan linnusta, se leikkii sillä todella mielellään ja kun oltiin Juulian ja Voiton kanssa tokoilemassa vajaa kolme viikkoa sitten, Nemo jopa palkkaantui lelusta! :o Ihan uskomatonta, minun pöhlöni joka ei leiki muualla kuin kotona. Tämä olikin loistava ostos :D Nämä oli ”ensimmäiset” häiriötreenit pitkään aikaan ja Nemo käyttäytyi yllättävän hienosti!  Se ei suuremmin välittänyt Voitosta – Juulia sanoikin että Voitto on epäkiinnostavana hyvä häiriökoira ja sitä se olikin, kiitokset treeneistä! Kontaktiharjoitteet sujuivat valtavan hyvin vaikka ei olla kertaakaan tehty niitä näin isossa häiriössä.

Koirallani on järkeviä ilmeitä...

...kuten näkyy.

Saman viikon agilitytreenit menivät sitten niin huonosti kuin vaan voi. Nemohan on nyt syksyllä muutaman kerran nostanut koipea mustaan putkeen, vaikka ei ole koskaan aiemmin harrastanut sellaista esteisiin. Ja aina sama putki, mitä ihmettelen suuresti. No, silloin 24. päivä tein kyseisen putken ennen treenien alkua eikä ollut mitään ongelmaa. Henna piti treenit ja radan alussa oli kolme aitaa ja pussi. Nitan kanssa olin taas hukassa, samoin kuin Nemon – koira haistatti pitkät ja huiteli pussiin, nosti sinne jalkaa ja ryntäsi sen jälkeen Vili-sheltin luo urisemaan. Tästä spanieli lensikin varsin äkkiä häkin kautta loppuajaksi autoon. Huoh. Sellaisia päiviä, kun tekee mieli heittää koira hallin seinään ja heittäytyä itse lattialla itkemään. En vaan jaksa. Koko seuraavan viikon vain masensi nähdä koko koira. Seuraavien treenien jättö Nemon osalta väliin oli nopea päätös, ja Nitan kanssa saatiin neuvoksi tehdä lyhyitä pätkiä ja palkkailla paljon. Viikkoa myöhemmin Nita olikin yksinään mukanani ja tyttö meni paljon paremmin, koira oli jotenkin vapautuneempikin. Pitäisköhän kevätkaudella jatkaa taas vuorottelua, etten ottaisi molempia samalle kerralle? 

 

Nämä ovat syyslomalta unohtuneita. Vasemmanpuoleisessa Nemo katsoo alhaalla rinteessä olevaa harakkaa ja lähti kuvanoton jälkeen perään... Tuli kuitenkin pienen kierroksen jälkeen kiltisti kutsusta luokse =)

Hm. Joka tapauksessa, enää ei ole masentanut nähdä Nemoa ja tämän viikon treenit menikin aivan upeasti! Molemmilla, vaikka Kaitsu sanoi että Nita oli vähän vaisu. Njääh, musta se meni hyvin vaikka renkaan takaakierto ei meinannut jostain syystä onnistua! Kepitkin oli tytöllä aivan loistavat. Kisoja meille ei valitettavasti enää tämän vuoden puolella tule; treenikavereita oli kyllä marraskuun lopulla Jyväskylässä, mutta me ei lähdetty sinne koska oli pakko toipua koeviikosta ja koulusta yleensäkin, ja Nitan vaisuuskausikin oli osasyy. Tämän viikonlopun kisoihin oli tarkoitus lähteä, mutta olin muistanut väärin ja sunnuntaina ei ollutkaan kisaa ja koska lauantai ei mulle käynyt, jäi nyt välistä. Joulun jälkeen sitten… Nemonkin osalta treenit oli superit, keskityin hommaan tosissani ja spanieli oli nopea ja pätevä! Liekö sitten johtunut uudesta treeniliivistä (joka on hieeno) että omakin fiilis oli kohdallaan. Huomasin taas, että jännitin kun vikalla radalla mentiin lähelle muita, taisin vähän pelätä että Nemo livistää Vilin luo mutta ihan turhaan. Täällä-käsky vaan sekoitti, ja otettiin muutaman kerran uusiks. Kaitsun kommentti oli ”Sulla ei oo sellasta uroskoiran käskytyskykyä. Me urokset ollaan yksinkertaisia, me halutaan että meille kerrotaan selkeästi, mitä tehdään. Kun käskytys on kohdallaan ja jatkuvaa, sille ei tuu tilaisuutta lähteä haahuilemaan tai miettimään, mihin nurkkaan lähtis nuuskimaan.” Huomautettavaa tuli myös siitä, että koira väistää, en minä – jos  jalka osuu niin oppiipahan ainakin ettei juokse tielleni. Myös vauhtia pitäisi olla lisää, en saa jäädä odottamaan vaan pitää JUOSTA! Huipputreenit, jäi hyvä mieli – erityisesti Kaitsun ”Sulla ei oo sen koiran kanssa mitään ongelmaa kun keskityt siihen ja käskytys on kohdallaan” -heitosta. Nyt mulle palautui jälleen usko tähän! :D

Oliskohan tässä ollut kaikki tiivistettynä viimeisen kuukauden ajalta? No, lisäilen sitten jos jotain unohtui :-D

 

Söpis.