Tykkään maaliskuusta. Musta on kiva, että aurinko alkaa paistaa, mutta siitä huolimatta vielä voi kuitenkin nauttia pakkasista ja iltahämärästä tähtitaivaan alla. Tänä vuonna maaliskuusta nauttiminen jää tosin aika vähiin, koska kirjoitukset painaa jo kovaa vauhtia uhkaavasti päälle. Siispä tämä on viimeinen merkintä ennen taukoa, joka kestää kuun loppuun – 26.päivä mulla on vika yo-koe.

Koska tylsä elämä ja uusi objektiivi

Me ei olla koirien kanssa tehty oikein mitään ihmeellistä; lukemiselta ei jää pahemmin aikaa treenaamiselle ja siks toko oon jäänyt vähiin :/ Agilityssä tietysti käydään viikoittain ja oonkin iloinen, että nuo jaksaa aina niin hienosti olla siellä reippaita ja fiksuja :> Ja muutenkin, Nemo ja Nita piristää tempauksillaan aina päivää varsinkin sellaisina hetkinä, kun lukeminen ja tulevaisuus ja kaikki masentaa. Pari päivää sitten Nita tuli mun huoneeseen ja ihmettelin, kun se jäi ovensuuhun seisomaan. Kirjoituspöydän vieressä oli paperikassi ja ovi ei ollut auennut tarpeeksi, jotta Nita olis mahtunut sisään :D Siinä se sitten seisoi ihan hiljaa, kunnes tulin raottamaan ovea lisää. Hassu eläin. Muuten ollaan lähinnä nyt vaan lenkkeilty ja nautittu hyvistä säistä. Viime lauantaina mulla oli synttärit ja jätin lahjaksi saamani suklaatikkarin siihen samaiseen paperikassiin lattialle. Maanantaina kävi niin, että kun tulin yläkerrasta omaan huoneeseen ennen tenttiin lähtöä, Nemo makoili käytävän lattialla nuoleskellen käärepaperia. Ei tarvinnut kauaa miettiä, mitähän siinä paperissa oli ollut… No, ainakin se oli hyvää suklaata. Ja ettei Miljalle tulis paha mieli, niin ehdin kyllä syödä sen toisen >:) . Luulin että Nemo olis jo sen verran aikuinen että muistais, ettei mihinkään ruoka-aineeseen kosketa ilman lupaa mutta ei sitten näköjään, houkutus oli liian suuri kun ei ollut ketään läsnä… Oma moka, ehkä se ajatteli että en tarvi yhtään ylimäärästä makeaa :-D

Mutta niin, lauantaina täytin tosiaan 19 vuotta ja meille tuli Appu ja Timo ja Ninja, sekä tietysti Joona. Saara ja Sofia olikin tulleet jo aiemmin viikolla. Mentiin illalla koko porukalla pururadalle pulkkien ja koirien kanssa; Nita ja Ninja oli irti ja riehui vapaana, Nemo oli pitkässä liinassa ja paineli aika vauhtia alamäkeen pulkan edessä… Hullun hauskaa! :D Sunnuntaina Nemo pääsi ahkion eteen pitkästä aikaa ja sai Sofian kyytiin. Vetohommat meni tosi hienosti, vauhtia olis ollut vähän liikaakin mutta minä jarruttelin hihnalla. Sofia huusi alamäessä ”Huiii, huiii” ja kivaa oli! :) Nemo on reipas korvikehusky. 

  

Nyt tämä jää siis tauolle ja toivotaan sormet ristissä, että kysymykset osuis ens viikolla ja sitä seuraavalla kohdalleen ja muistaisin kaikki asiat enkä panikoituis ja kaikki menis hyvin. Jne jne jne.