Hei pitkästä aikaa! Tuntuupas oudolta kirjoitella blogiin -minkä varmaan voi huomata siitä, ettei otsikkoideoista ole taaskaan aavistustakaan- pitkästä aikaa. Meille ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Tultiin pari viikkoa sitten Lapista ja koirat oli tyytyväisiä, kun Ninja lähti. Nemo oli yrittänyt karkailla sillä välin :/ Päivät on menneet nyt kotona hilluessa, säät ei ole oikein suosineet ulkona treenausta mutta toivottavasti siihen tulee parannus, ainakin tänään näyttää lupaavalta kun parin lumisadepäivän jälkeen paistaa taas aurinko :) Koirat kävi viime viikolla rokotuksilla, meille onkin keväällä suunnitteilla mätsäreitä ja muuta mukavaa! Möllitoko tuntuu tulevan vaan aivan liian pian, en tiedä ilmoitanko koiraa (ja minkä koiran :--D) ollenkaan kun ei olla pitkään aikaan treenailtu muualla kuin sisällä. Jos nyt loppuviikosta näyttää hyvältä, niin ehkä kokeillaan :) Mölliagiliitelemään ja mätsäröimään ainakin mennään. Blogiin tulee varmaan taas pitkiä päivitysvälejä nyt keväällä, koska mun on pakko lukea pääsykokeisiin ja tietysti sen koneellaoloajan voi aina käyttää koirien kanssa olemiseen :-)

<3

Tämän päivityksen tärkein pointti oli kuitenkin se, että löysin tiedostoista seuraavan pätkän, jonka olen kirjoittanut jo silloin kuukausi sitten kun kyseinen juttu tapahtui, mutta se ei silloin mahtunut ajallaan koska haluan opetella pois ylipitkistä päivityksistä :--D Ja halusin käsitellä kuvat ja ladata ne kuvat.fi:hin (eli http://lynxmadness.otukset.fi/kuvat/J%E4%E4ll%E4%2018.3.12/ enkä vieläkään tiedä, miten saan linkin tekstiin suoraan tänne). Ja koska paranteluun vierähti useampi päivä, huomaan näin valmiina, että en ole näköjään huomannut tuhria kaikkia likaisen UV-suojan aiheuttamia tahroja niistä pois, joten pahoittelen. Mutta siis, sunnuntaina 18.3. käytiin isän ja koirien kanssa mökillä jäällä. Oli aivan ihana päivä! Aurinko paistoi ja Päijänne oli kaunis, Nemo ja Nita saivat juosta vapaina niin paljon kuin ikinä jaksoivat ja kaikki oli täydellistä. Isä hiihti ja minä kävelin, Kotkassalon saaressa pysähdyttiin eväille ja koirat oli nätisti koko retken ajan.

Erityisen ylpeä olin Nemosta tuolla saaren rannalla. Koirat pyörivät lähellä ja huomasin Nemon katsovan jotain kallion takaa. Tajusin, että sieltä oli ehkä tulossa joku ja pyysin koiran luokse. Se tuli heti, ja oikeassa olin. Pieni perhe oli lähtenyt viettämään talvipäivää jäälle ja otin koirat kiinni varulta, etteivät olisi pelästyttäneet lasta ryntäämällä luo. Siitä ei ollut pelkoa, perhe tuli juttelemaan meille ja kysyi, saako koiria tulla katsomaan. Sai, ja olin vaan niin ylpeä. Kuin siistiä, ihan oikeasti, että Nemo oli nähnyt ihmiset ensimmäisenä ja silti tullut luokseni sen sijaan, että olisi itse rynnännyt katsomaan? Ei oikeasti iso asia, tiedän, mutta minulle on, kun kyseessä on Nemo. Paras piskini <3 Eväiden jälkeen käveltiin selän yli takaisin omaan mökkirantaan, oli onnistunut reissu :) Koirien kanssa jäällä olo vaan on mulle yksi parhaimmista asioista, mitä koiran kanssa voi tehdä. Toivottavasti saadaan ensi talvenakin hyvät jäät, tänä keväänä me ei enää taideta uskaltaa mennä...