Nipsu-neiti mökillä 19.5, kuvissa kalamajan kuistilla sekä juhannuskokkokalliolla.

Tervehdys täältä imuroinnin, pölyjen pyyhkimisen ja leipomisen keskeltä! Ylioppilasjuhlat lähestyy (aivan liian) kovaa vauhtia ja täällä on pitänyt kiirettä. Vähän on kuitenkin ehditty koirienkin kanssa touhuilla; viikko sitten -taas sopivasti pääsykokeiden mentyä ohi- käytiin Melkun ja koirien kanssa ekaa kertaa tänä kesänä ulkokentällä agiliitelemässä. Sovellettiin Mäntän huhtikuista hyppäriä niin, että mukana oli myös kontaktiesteitä ja myöhemmillä versioilla vielä paljon kimurantimpia kuvioita. Halusin koettaa uudestaan sitä hankalan houkuttelevaa putken suuta heti hyppysuoran jälkeen, ja parin yrityksen jälkeen sainkin koirat haltuun kivasti myös tässä kohdassa!  :) Nemo meni joka radalla kepit hienosti ja vauhdilla, ja Nitakin teki tosi hyvin, jopa kiihdytti pujottelua loppua kohden aivan kuin radoilla. Nemon kanssa kokeilin mennä yhden radan se paras vaakkuva hanhi palkkana; menihän se hyvin, kiihkeästi ja vauhdilla, mutta hanhi kädessä on melkoisen vaikea juosta.. Ja kun Nemo kuitenkin tekee hyvällä menolla ruokapalkallakin, taidan jatkossakin pitäytyä siinä :-D Jäi tosi hyvä mieli näistä ekoista ulkotreeneistä (vaikkakin epävirallisista), ainoa harmi oli että Nemo lähti pari kertaa huitelemaan, ensin mennessä ensimmäiselle esteelle ja sitten radalta :/ Ekalla kerralla sain napattua hännästä kiinni koiran ollessa jossain puskassa, josta lähtikin hyvin radalle mukaan. Toisella kerralla lähti aivan omituisesti, ihan kesken radan loistavien keppien jälkeen ennen putkea. Arrgghh, onneksi tuli sitten kutsusta takaisin ja mentiin uudestaan. Note to self: lopeta kun menee hyvin, äläkä sorru siihen että jee mennäänpä vielä.. Olen idiootti. Harmittihan tuo, mutta ei voi mitään. Vaan muuten meni siis oikein hyvin ja jäi hyvä mieli! Oli ihanaa käppäillä jäähdyttelylenkillä hiekkakankaalla auringon laskiessa. Viikon päästä aloitetaankin jo ihan ryhmätreenit, tuskin maltan odottaa! :>

Muuten meille ei kuulu ihmeempiä, kovasti valmistellaan lakkiaisia. Tiistaina Nita pääsi pitkästä aikaa kirjasto- ja kauppareissulle mukaan pyörän vierellä ja odotteli minua yksin ollessaan kiltisti, kuten aina käydessäni asioilla. Ja meille tuli tosi hyvä mieli, kun vanhempi mies sanoi ohi kulkiessaan minulle ”onpa sinulla kaunis koira” :-) Kiitin, niinhän Nita on. Samana päivänä käytiin myös Nemon kanssa jälleen uimakoulussa Särkijärvellä. Nyt vesi oli jo sen verran lämmintä (ja laskenut), että pystyin kahlaamaan niin syvälle, että koira joutui uimaan. Jatkan siis samalla viime kesänä Springerileirillä hyväksi havaitulla tekniikalla, että seison vedessä niin syvällä kuin kumisaappaat/käärityt housunlahkeet antavat myöten jalkojen kastumatta läpimäräksi ja pidän riistapukkia niin kaukana kuin pystyn; Nemo kyllä tulee hakemaan sen kun on kärsivällinen. Tänä keväänä mun ei ole edes tarvinnut olla kovin kärsivällinen, vaan rohkea spanieli on hakenut sen tosi reippaasti! Tiistaina tuli pari vikinää tasan yhden kerran, mutta muuten ei mitään. Ja nythän Nemo tosiaan otti jo ihan uimalla muutaman vedon useamman kerran, huippua! Eikä herra tuntunut jännittävän juuri lainkaan pohjan katoamista tassujen alta. Päälle tietysti aina hurjat kehut ja koira näyttää itsekin pollealta omasta suorituksestaan. Jee, tosi hienoa että näin alkukesästä ollaan jo tässä vaiheessa! Seuraavaksi vaiheeksi olen miettinyt joko meneväni itse Nemon kanssa uimaan, jotta se saisi vähän rutiinia hommaan tai sitten ihan suosiolla alkaa heittää riistapukkia kauemmaksi. Tällöin tosin pitää varmistaa, että se tulee kanssa haetuksi, eikä jää ajelehtimaan veteen vaikka koira jänistäisikin, joten uimasille joudun molemmissa tapauksissa :D Ihanaa että Päijänteenkin vesi on jo lähes 20-asteista, en malta odottaa että päästään mökille :’) Ja melomaan aaaaaa!

Ensimmäsiä haparoivia yrityksiä kokeilla ottaa kuvia vastavaloon.