Viikko on taas vierähtänyt niin nopeasti pääsykokeisiin lukiessa, että möllikisapäivitystä tulee vähän myöhässä. Olimme siis sunnuntaina 29.4. Nemon kanssa möllitokossa ensimmäistä kertaa! (Siis Nemolle ekaa, ei ohjaajalle :D) Harkitsin ja jännitin ilmoittautumista, mutta möllitokoja on niin harvassa että houkutus osallistua oli suuri, vaikka tiesin että mitään ihmeempiä on turha odottaa kun treenaaminen on abivuoden kiireiden takia jäänyt niin vähälle ja ollaan muutenkin viimeiset vuodet treenattu lähinnä yksiksemme. Siispä otin kokeen hyvän häiriötreenin kannalta ajattelemalla, että katsotaan mitä koira sanoo kun onkin vieraita koiria myös kentällä. Tavoitteena oli että Nemo ei lähde huitelemaan ja että meillä on kivaa. Ja tavoitteeseen päästiin! Yllätyksekseni en jännittänyt läheskään niin paljon kuin olisin voinut –tai sitten se vain tuntuu siltä näin viikkoa myöhemmin– ja hauskaa oli :D Tuomarina oli Irene Huuskonen ja itse suoritus oli tällainen paperilla:

Luoksepäästävyys 9. Nousi ja meni tuttuun spanielityyliin vastaan heiluttelemaan häntää ”moi kuka sä oot, mä tykkään susta”.
Paikallamakuu 0. Lähti heti jätettyäni perääni (?? ei ole koskaan tehnyt noin!) joten keskeytin liikkeen saman tien – jännitys oli siinä vaiheessa vielä sen verran kova, etten halunnut ottaa riskiä että lähtee uudestaan.
Seuraaminen vapaana 6. Tein hihnassa varmuuden vuoksi. Alku jo loppu oli järkyttävää haahuilua mutta ne pätkät jotka tehtiin vähän kauempana muista olivat oikein mallikkaita, eli Nemo näytti juuri sitä iloista hyvää seuraamista millaista se on ilman häiriötä :-D
Maahanmeno liikkeestä 9. Tosi hieno kuten normaalisti, varasti istumaannousemisen lopussa.
Luoksetulo 8. Tästä olin niiiin ylpeä! Liike tehtiin niin että ohjaajan selän takana oli kaikki muut koirat ja häiriö ja, mutta Nemo ei välittänyt yhtään vaan teki tosi hienon luoksarin, mitä nyt vähän tuli sivulle vinoon.
Seisominen liikkeestä 7. Vieläkin kesken meillä, käytin käsimerkkiä varmistuksena ja varasti istumisen lopussa.
Estehyppy 4. :---D Tätähän me ei olla harjoiteltu paljon yhtään eikä varmaan kertaakaan oikealla tokohyppyesteellä (koska sellaista ei ole ja JSPKH:n estekin hajosi tänä talvena) vaan kotona sahapukilla (…). Nemo lähti kyllä hienosti hyppäämään mutta esteen nähdessään rupesi haistelemaan, että mikä ihme tämä on? Mutta tuomarin sanoin, sehän kuitenkin hyppäsi, joskin voimakkaasti avustettuna.
Kokonaisvaikutelma 7 ja yhteispisteet siis 104/180. Paikallamakuuta lukuun ottamatta Nemo pysyi hanskassa eli ei karannut -minkä se olisi aivan hyvin voinut tehdä- joten olen tyytyväinen :) Osa liikkeistä meni yllättävänkin hyvin ja Nemo oli ihan iloisena mukana pienistä haahuiluista huolimatta. Tuomarin sanallisessa arvioinnissa lukee ”Lisää häiriötreeniä, koiraa on kyllä koulutettu ja se näkyy”. Eli pieniä kauneusvirheiden korjailuja sekä paljon paljon paljon häiriötreeniä ja voi olla että Nemo toimii kesällä ihan kivasti :) Hyvä spanieli!

Samana iltana ajelimme vielä koirien sekä Joonan ja Viivin kanssa Mänttään mölliagilityyn kuten kahtena edellisenäkin vuonna. Ilmoitin koirat 1-luokkaan ja kaikki radat olivat hyppyratoja. Ensimmäisenä starttasin Nitan kanssa. Odotin, että neidillä olisi ollut hieman enemmän virtaa ja menohaluja varsinkin kun ollaan maaliskuusta saakka oltu tauolla, mutta ajoittaisesta hitaudesta huolimatta hyvin meni! Tuloksena hylky vitoshypyltä, en antanut koiralle tarpeeksi tilaa (MIKSI kumarruin yläruumilla taas??) ja hyppäsi uudestaan tulosuuntaan. Loppua kohden vauhti kasvoi taas ja maalissa riemuittiin :>

Tämä on musta jotenkin aivan ihana kuva meistä, en tiedä miksi mutta tykkään siitä ihan hirveästi! :D

Tämä tyttö rakastaa agilityä, kuten ehkä hymystäkin voi päätellä :)

Nemon tekeminen radalla oli aivan ihanaa, se oli ihan innolla ja vauhdilla häntä heiluen mukana (myönnettäköön että epäilin vähän koiran suunnittelevan omia reittejä).  Kepit tosin menivät alussa vähän sähläykseksi, kun alkupäässä Nemo jäi haistelemaan jotain peräseinältä kantautuvaa hajua. Loppu pujottelu meni kuitenkin vauhdilla ja loppupää radasta puhtaasti, tuloksena Nemollekin kuitenkin hylky koska ohjaaja oli hidas ja koira oli jo ehtinyt lukita putken ysihypyltä.. Siispä "keskity tekemiseen" ohjeena taas allekirjoittaneelle - pitäisihän se jo tässä vaiheessa muistaa että Nemon hypyt on niin pitkiä, että suunnanmuutoksesta pitää kertoa ajoissa.

Nätisti odotetaan lupaa lähteä..

Hienosti vauhdilla maaliin.

Pakko muuten sanoa tähän väliin, että tokon ja agilityn välillä huomasi taas ison kuilun – vaikka molemmat olivat epäviralliset kisat, tokokokeessa kukaan ei puhunut muille ja kaikki olivat ihan viileinä palkintojenjakoon asti. Mölliagilityssä taas tuntemattomatkin ihmiset rupattelevat toisilleen, kukaan ei pahastu hyväntahtoisesta naurusta yleisön joukosta kun koira keksiikin mennä radan täysin omalla tyylillään ja tunnelma on muutenkin tuomaria myöten paljon rennompi. Saatiin siis oikein mukava päätös viikonlopulle, meillä kaikilla oli niin hauskaa! :D Isot kiitokset Joonalle videokuvauksesta ja Viiville valokuvauksesta, sekä tietenkin yleisestä seurasta - myös ranskalaisilla Scanissa reissun päätteeksi :)

Viivi halus meistä kisojen jälkeen yhteiskuvia, mutta Nemo ei millään jaksanut poseerata..  :-D Kaikki kisakuvat (c) Viivi ja Nitan lenkkikuvat on päivältä 22.4.