Kuten kuvista näkee, tästä koiratytöstä tuli viikko sitten ylioppilas! Juhlat menivät hyvin, koirat olivat tosiaan naapurin tarhassa ja sateinen keli ei ollut niidenkään kannalta se paras mahdollinen.. Nemo, Nita ja Ninja olivat kuulemma jääneet tarhaan ihan kiltisti, mutta kun meidän auto palasi koululta kotiin ja pihaan rupesi muutenkin tulemaan autoja, Nemo aloitti haukkumisen jota jatkui melkein koko päivän. Sääliksihän niitä vähän kävi, mutta onneksi se stressi on nyt koirilta ohi. Maanantaina kävin valokuvauksessa ja koirat olivat mukana liikkeessä; olinkin jo alusta lähtien varautunut siihen, että jos ei suju, ei yritetä väkisin, koirien kanssa saataisiin kyllä kuvat sitten omassa pihassakin. Ja ei NN-tiimillä kyllä kovin erinomaisesti kuvaukset sujuneet, isot salamavalot ihmetyttivät ja molemmat lähtivät vuorotellen hiippailemaan kameran edestä pois... Alun otokset onnistuivat kuitenkin varmaankin ihan kivasti, joten lopun toilailu ei kauheasti haitannut :)

Nemo perjantai-iltana Apun ja Jopun mukana kukkia keräämässä.

Eilen pidettiin kesän ensimmäiset ryhmätreenit kentällä. Kaitsu ei valitettavasti päässyt paikalle, joten suunnittelimme porukalla keskenämme helpohkoja ratoja. Kiusaavista lentomuurahaisista huolimatta ilta meni ihan kivasti, Nitalla oli hyvin vauhtia kepeilläkin ja Nemon tekeminen aika mukavaa, sain sen pidettyä radalla :D Nemon ohjauksessa tosin huomasin taas sen saman ongelman kuin ennenkin, en keskittynyt mielestäni tarpeeksi hyvin itse tekemiseen. Huomaan ajattelevani radalla aivan liikaa asioita: mitä jos se karkaa, apua, tuossa on potentiaalinen kohta lähteä hajujen perään, nyt pitää varmistaa – ja oho, ohjaus ja käsky taas myöhässä. Ärsyttävää, pitäisi vaan uskaltaa luottaa siihen koiraan että nyt tehdään eikä lähdetä, mutta en vaan uskalla. Tuska. Satu otti kivoja kuvia, kiitos niistä!

Hajosin myöhään illalla täysin tämän kuvan saatuani - ilmeeni on juuri sellainen "wtf are you doing?" :D Vaikka hyvinhän se hyppää! :)

Treenikaverin sanoin: "Nemo suorittaa taitavasti rataa omatoimisesti ja Ilonan ei tarvi kuin antaa aplodeja hyvästä suorituksesta" niihän olikin :''D

Nita oli ihana <3 (ja oli tietysti Nemokin!)

Tänään treffattiin Melkkua ja corgeja Särkijärvellä, kierrettiin pururadalla lenkki  ja oltiin sitä ennen ja jälkeen ruohokentällä, jossa koirat saivat touhuilla keskenään. Lenkillä kohdattiin kolme koiraa, ja huomasi, että pitää alkaa ihan oikeasti – etenkin jos sen opiskelupaikan saan – tehdä nyt kesällä runsaasti keskustalenkkejä ja ohituksia, myös molempien kanssa, vaikka yläasteaikaiset huonot muistot nousevat vain asiaa ajatellessanikin pintaan. Ei tuolla nyt sinänsä mikään tilanne ollut, sain koirat ihan ok:sti istumaan ja kontaktiin, mutta kun ohimenevä koira urisi, Nemo tietysti provosoitui ja haukkui aarrgh. Yksinäänhän ohitukset sujuvat hienosti myös Nemolta urisematta, mutta molempien kanssa haastavuus on ihan kiitettävä, kun käsissä on yhteensä 40 kiloa koiraa ja Nitaan on hihnassa vaikea saada kontaktia jopa namien avulla. En tiedä, paineistuuko se hihnasta liikaa vai mistä asia johtuu. Mutta tosiaan, eipä tässä muu auta kuin let’s face the problem -asenne ja ihmisten ilmoille lenkkeilemään mars! Siellä ei ainakaan ole hyttysiä, toisin kuin metsässä…