Nitan paikka Sprinkkuerkkarissa: kivenkolo. Yhdistys tarjosi kuoharia 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi :D

Nemo ei tahtonut poseerata.

(Olen mielikuvitukseton otsikoiden suhteen.) Karkun verinäytteenottoreissu meni hyvin. Koirat olivat reippaita matkustajia ja hyvin löydettiin perille, vaikka aika korvessa se paikka oli.. Näytteidenotto ei ollut vielä alkanut kun menimme paikalle, mutta kierreltiin siinä vähän aluetta -nähtiin viime kesän Springerileiriltä tuttu Elma-welshi ja Katriinaakin moikattiin- ja istuskeltiin kaikessa rauhassa katselemassa menoa. Kun näytteenotto aloitettiin, menin ensin jonottamaan Nemon kanssa. Eräs enkku ennen meitä rimpuili pöydällä hirveästi ja verta tuli ympäriinsä, jolloin mua alkoi säälittää ja mietin, että enhän voi edes Nitaa viedä sinne, jos se huutaa kuin syötävä. Nemoa epäilytti pöytä vähän -se hyppäsi ensin siitä alas-, mutta nostettuani sen sinne uudelleen pysyi rauhallisesti paikallaan. En usko että se edes tajusi, mitä tapahtui – herra vain katseli olkani yli leikkiviä enkkutyttöjä ja olisi halunnut mukaan. Nemolta tosin ei meinannut löytyä jalasta verisuonta! Näytteenottaja joutui etsimällä etsimään sitä, ja kun se lopulta löytyi, verta tuli niin niukasti että piti pistää toiseenkin jalkaan. Mutta saatiin siis näyte hyvin, ja sitten tuli Nitan vuoro. Neitihän ei tykkää yhtään syliin nostelemisesta, joten se oli pöydälle päästyään/jouduttuaan jäykkänä kuin puupökkelö, mutta eipä sekään sanonut pistämisestä mitään! Nitalla näytteenotto meni huomattavasti jouhevammin kuin Nemolla, ja olen iloinen että molemmat olivat niin reippaita :> Kotimatkakin meni hyvin ja nämä viikot ollaan lomailtu rauhassa kotona, käytiinpä mökilläkin viime viikonvaihteessa.

Oltiin 18.6. Taikan ja Idan kanssa lenkillä. Kuvasin ehkä kolme kuvaa Nitasta ja muuten Taikaa, perusmeno :-D

Neiti azorilainen oli niin kovassa vauhdissa että kuvatkin vähän tärähti, Taikasta sai paremin kuvia kun se ei innostunut säntäilemään ;)

Yhteiskuvissa Taika ei jaksanut pysyä paikallaan sen verran, että olisin saanut neideistä kahdestaan kuvan, mutta hyvin onnistui näinkin :)

Yhtenä päivänä (oisko ollut viime viikon perjantai) käytiin Nemon kanssa Hassissa treenaamassa taipparien hakuosuutta; koira oli tietysti tohkeissaan saadessaan olla irti, mutta ihan mukavasti meni. Tehtiin paljon piiloon menemisiä – löysi hyvin–  ja pilliäkin totteli aika kivasti varsinkin näköetäisyydeltä :D Ei se oikeastaan pidemmäksi aikaa ”hävinnyt” kuin pari kertaa, ja toisella syynä oli haukusta päätellen orava. Ensimmäinen vartti kuitenkin, eli suunnilleen se aika mikä taippareissa siellä metsässä kävellään, sujui oikein mallikkaasti ja Nemo oli ihan hyvin kuulolla. Hyvältä näyttää siis :) Ja koira oli tyytyväinen saatuaan juoksennella kunnolla irti. Uimakoulua vaan vielä..  

Viime viikolla ei tullutkaan agitreenejä, kun ryhmästä kukaan muu kuin minä ei ilmestynyt paikalle. Tein sitten tokoa molempien kanssa, pitkästä aikaa! Nitan kanssa keskityttiin siihen että oli kivaa ja pidettiin hauskaa yhdessä, ja tässä onnistuttiin hienosti :) On se vaan taitava tyttö. Nemon tekeminen oli kertakaikkisen upeaa! Se oli irti, ei lähtenyt mihinkään, intoa oli vaikka oli tosi kuuma ja aaa se vaan tekee niin ihanasti ja innolla ja taitavasti että oon vaan niiiiiin ylpeä! Opeteltiin nyt sitten kunnolla hyppyä ihan oikealla tokoesteellä ja jätkä tajusi sen muutamalla toistolla :) Pitää ruveta tekemään tokoa selvästi useamminkin –ja häiriössä- kun se sujuu jo yksin noin hienosti :> Tämän viikon agitreenit menivät niin ikään oikein mukavasti, Marja sanoi että Nita ei tarvisi kepeillä läheskään niin paljon apuja kuin sille näytän edelleen… Ja toimihan se, kuin myös Nemokin. On ne vaan huippuja :) Juhannuksen koirat viettivät kotona koska Leia oli mökillä, mutta öitä ei niidenkään tarvinnut yksin olla ja päivisin käytiin huoltamassa. Kiltisti olivat kotimiehet olleet, nyt palataan taas normaaliin loma-arkeen :)

 

Juhannuspäivä soi meille mökillä upean iltataivaan!