Viikko on taas vierähtänyt niin nopeasti pääsykokeisiin lukiessa, että möllikisapäivitystä tulee vähän myöhässä. Olimme siis sunnuntaina 29.4. Nemon kanssa möllitokossa ensimmäistä kertaa! (Siis Nemolle ekaa, ei ohjaajalle :D) Harkitsin ja jännitin ilmoittautumista, mutta möllitokoja on niin harvassa että houkutus osallistua oli suuri, vaikka tiesin että mitään ihmeempiä on turha odottaa kun treenaaminen on abivuoden kiireiden takia jäänyt niin vähälle ja ollaan muutenkin viimeiset vuodet treenattu lähinnä yksiksemme. Siispä otin kokeen hyvän häiriötreenin kannalta ajattelemalla, että katsotaan mitä koira sanoo kun onkin vieraita koiria myös kentällä. Tavoitteena oli että Nemo ei lähde huitelemaan ja että meillä on kivaa. Ja tavoitteeseen päästiin! Yllätyksekseni en jännittänyt läheskään niin paljon kuin olisin voinut –tai sitten se vain tuntuu siltä näin viikkoa myöhemmin– ja hauskaa oli :D Tuomarina oli Irene Huuskonen ja itse suoritus oli tällainen paperilla:

Luoksepäästävyys 9. Nousi ja meni tuttuun spanielityyliin vastaan heiluttelemaan häntää ”moi kuka sä oot, mä tykkään susta”.
Paikallamakuu 0. Lähti heti jätettyäni perääni (?? ei ole koskaan tehnyt noin!) joten keskeytin liikkeen saman tien – jännitys oli siinä vaiheessa vielä sen verran kova, etten halunnut ottaa riskiä että lähtee uudestaan.
Seuraaminen vapaana 6. Tein hihnassa varmuuden vuoksi. Alku jo loppu oli järkyttävää haahuilua mutta ne pätkät jotka tehtiin vähän kauempana muista olivat oikein mallikkaita, eli Nemo näytti juuri sitä iloista hyvää seuraamista millaista se on ilman häiriötä :-D
Maahanmeno liikkeestä 9. Tosi hieno kuten normaalisti, varasti istumaannousemisen lopussa.
Luoksetulo 8. Tästä olin niiiin ylpeä! Liike tehtiin niin että ohjaajan selän takana oli kaikki muut koirat ja häiriö ja, mutta Nemo ei välittänyt yhtään vaan teki tosi hienon luoksarin, mitä nyt vähän tuli sivulle vinoon.
Seisominen liikkeestä 7. Vieläkin kesken meillä, käytin käsimerkkiä varmistuksena ja varasti istumisen lopussa.
Estehyppy 4. :---D Tätähän me ei olla harjoiteltu paljon yhtään eikä varmaan kertaakaan oikealla tokohyppyesteellä (koska sellaista ei ole ja JSPKH:n estekin hajosi tänä talvena) vaan kotona sahapukilla (…). Nemo lähti kyllä hienosti hyppäämään mutta esteen nähdessään rupesi haistelemaan, että mikä ihme tämä on? Mutta tuomarin sanoin, sehän kuitenkin hyppäsi, joskin voimakkaasti avustettuna.
Kokonaisvaikutelma 7 ja yhteispisteet siis 104/180. Paikallamakuuta lukuun ottamatta Nemo pysyi hanskassa eli ei karannut -minkä se olisi aivan hyvin voinut tehdä- joten olen tyytyväinen :) Osa liikkeistä meni yllättävänkin hyvin ja Nemo oli ihan iloisena mukana pienistä haahuiluista huolimatta. Tuomarin sanallisessa arvioinnissa lukee ”Lisää häiriötreeniä, koiraa on kyllä koulutettu ja se näkyy”. Eli pieniä kauneusvirheiden korjailuja sekä paljon paljon paljon häiriötreeniä ja voi olla että Nemo toimii kesällä ihan kivasti :) Hyvä spanieli!

Samana iltana ajelimme vielä koirien sekä Joonan ja Viivin kanssa Mänttään mölliagilityyn kuten kahtena edellisenäkin vuonna. Ilmoitin koirat 1-luokkaan ja kaikki radat olivat hyppyratoja. Ensimmäisenä starttasin Nitan kanssa. Odotin, että neidillä olisi ollut hieman enemmän virtaa ja menohaluja varsinkin kun ollaan maaliskuusta saakka oltu tauolla, mutta ajoittaisesta hitaudesta huolimatta hyvin meni! Tuloksena hylky vitoshypyltä, en antanut koiralle tarpeeksi tilaa (MIKSI kumarruin yläruumilla taas??) ja hyppäsi uudestaan tulosuuntaan. Loppua kohden vauhti kasvoi taas ja maalissa riemuittiin :>

Tämä on musta jotenkin aivan ihana kuva meistä, en tiedä miksi mutta tykkään siitä ihan hirveästi! :D

Tämä tyttö rakastaa agilityä, kuten ehkä hymystäkin voi päätellä :)

Nemon tekeminen radalla oli aivan ihanaa, se oli ihan innolla ja vauhdilla häntä heiluen mukana (myönnettäköön että epäilin vähän koiran suunnittelevan omia reittejä).  Kepit tosin menivät alussa vähän sähläykseksi, kun alkupäässä Nemo jäi haistelemaan jotain peräseinältä kantautuvaa hajua. Loppu pujottelu meni kuitenkin vauhdilla ja loppupää radasta puhtaasti, tuloksena Nemollekin kuitenkin hylky koska ohjaaja oli hidas ja koira oli jo ehtinyt lukita putken ysihypyltä.. Siispä "keskity tekemiseen" ohjeena taas allekirjoittaneelle - pitäisihän se jo tässä vaiheessa muistaa että Nemon hypyt on niin pitkiä, että suunnanmuutoksesta pitää kertoa ajoissa.

Nätisti odotetaan lupaa lähteä..

Hienosti vauhdilla maaliin.

Pakko muuten sanoa tähän väliin, että tokon ja agilityn välillä huomasi taas ison kuilun – vaikka molemmat olivat epäviralliset kisat, tokokokeessa kukaan ei puhunut muille ja kaikki olivat ihan viileinä palkintojenjakoon asti. Mölliagilityssä taas tuntemattomatkin ihmiset rupattelevat toisilleen, kukaan ei pahastu hyväntahtoisesta naurusta yleisön joukosta kun koira keksiikin mennä radan täysin omalla tyylillään ja tunnelma on muutenkin tuomaria myöten paljon rennompi. Saatiin siis oikein mukava päätös viikonlopulle, meillä kaikilla oli niin hauskaa! :D Isot kiitokset Joonalle videokuvauksesta ja Viiville valokuvauksesta, sekä tietenkin yleisestä seurasta - myös ranskalaisilla Scanissa reissun päätteeksi :)

Viivi halus meistä kisojen jälkeen yhteiskuvia, mutta Nemo ei millään jaksanut poseerata..  :-D Kaikki kisakuvat (c) Viivi ja Nitan lenkkikuvat on päivältä 22.4.

Hei pitkästä aikaa! Tuntuupas oudolta kirjoitella blogiin -minkä varmaan voi huomata siitä, ettei otsikkoideoista ole taaskaan aavistustakaan- pitkästä aikaa. Meille ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Tultiin pari viikkoa sitten Lapista ja koirat oli tyytyväisiä, kun Ninja lähti. Nemo oli yrittänyt karkailla sillä välin :/ Päivät on menneet nyt kotona hilluessa, säät ei ole oikein suosineet ulkona treenausta mutta toivottavasti siihen tulee parannus, ainakin tänään näyttää lupaavalta kun parin lumisadepäivän jälkeen paistaa taas aurinko :) Koirat kävi viime viikolla rokotuksilla, meille onkin keväällä suunnitteilla mätsäreitä ja muuta mukavaa! Möllitoko tuntuu tulevan vaan aivan liian pian, en tiedä ilmoitanko koiraa (ja minkä koiran :--D) ollenkaan kun ei olla pitkään aikaan treenailtu muualla kuin sisällä. Jos nyt loppuviikosta näyttää hyvältä, niin ehkä kokeillaan :) Mölliagiliitelemään ja mätsäröimään ainakin mennään. Blogiin tulee varmaan taas pitkiä päivitysvälejä nyt keväällä, koska mun on pakko lukea pääsykokeisiin ja tietysti sen koneellaoloajan voi aina käyttää koirien kanssa olemiseen :-)

<3

Tämän päivityksen tärkein pointti oli kuitenkin se, että löysin tiedostoista seuraavan pätkän, jonka olen kirjoittanut jo silloin kuukausi sitten kun kyseinen juttu tapahtui, mutta se ei silloin mahtunut ajallaan koska haluan opetella pois ylipitkistä päivityksistä :--D Ja halusin käsitellä kuvat ja ladata ne kuvat.fi:hin (eli http://lynxmadness.otukset.fi/kuvat/J%E4%E4ll%E4%2018.3.12/ enkä vieläkään tiedä, miten saan linkin tekstiin suoraan tänne). Ja koska paranteluun vierähti useampi päivä, huomaan näin valmiina, että en ole näköjään huomannut tuhria kaikkia likaisen UV-suojan aiheuttamia tahroja niistä pois, joten pahoittelen. Mutta siis, sunnuntaina 18.3. käytiin isän ja koirien kanssa mökillä jäällä. Oli aivan ihana päivä! Aurinko paistoi ja Päijänne oli kaunis, Nemo ja Nita saivat juosta vapaina niin paljon kuin ikinä jaksoivat ja kaikki oli täydellistä. Isä hiihti ja minä kävelin, Kotkassalon saaressa pysähdyttiin eväille ja koirat oli nätisti koko retken ajan.

Erityisen ylpeä olin Nemosta tuolla saaren rannalla. Koirat pyörivät lähellä ja huomasin Nemon katsovan jotain kallion takaa. Tajusin, että sieltä oli ehkä tulossa joku ja pyysin koiran luokse. Se tuli heti, ja oikeassa olin. Pieni perhe oli lähtenyt viettämään talvipäivää jäälle ja otin koirat kiinni varulta, etteivät olisi pelästyttäneet lasta ryntäämällä luo. Siitä ei ollut pelkoa, perhe tuli juttelemaan meille ja kysyi, saako koiria tulla katsomaan. Sai, ja olin vaan niin ylpeä. Kuin siistiä, ihan oikeasti, että Nemo oli nähnyt ihmiset ensimmäisenä ja silti tullut luokseni sen sijaan, että olisi itse rynnännyt katsomaan? Ei oikeasti iso asia, tiedän, mutta minulle on, kun kyseessä on Nemo. Paras piskini <3 Eväiden jälkeen käveltiin selän yli takaisin omaan mökkirantaan, oli onnistunut reissu :) Koirien kanssa jäällä olo vaan on mulle yksi parhaimmista asioista, mitä koiran kanssa voi tehdä. Toivottavasti saadaan ensi talvenakin hyvät jäät, tänä keväänä me ei enää taideta uskaltaa mennä...

Pakollinen heihei-päivitys ennen reissuun lähtöä. En sittenkään ehtinyt käsitellä meidän jääreissu-kuvia tällä viikolla, joten lykkään ne vielä eteenpäin meidän Lapin-matkan jälkeen. Saan siis hyvän tekosyyn heitellä tähän kaikkia julkaisematta jääneitä kuvia, joita tuli räpsittyä maaliskuun aikana team NN:stä.

helmikuulta tämä..

Sää on edelleen aivan liian kylmä, jäätävä, märkä, harmaa ja masentava siihen, että saisin itseni potkittua ulos treenaamaan, joten tänään tokoilin Nemon kanssa sisällä. Into oli ihan hyvä, ehkä vähän turhankin suuri mutta sehän on vaan positiivista :D Otin pitkästä aikaa noutoa joskus vuosia sitten vanhasta penaalista väsäämälläni pehmopatukalla/kapulalla/younameit ja spanieli syöksyi sen kimppuun aika, hmm, innokkaasti näin lievästi sanottuna. Palautus oli ihan nätti mutta meinasi pureskella, katsotaan miten osaan lähteä asiaa korjaamaan kun se tulee ajankohtaisemmaksi.

Näin meillä leikitään, Nemo noutaa innoissan keppiä, Nita menee häiritsemään muttei kuitenkaan uskaltaudu kovin lähelle koska keppi on liian pelottava ja Nemo hermostuu kun toinen häiritsee :D

Huomenna meillä on siis lähtö kello 6.00 kohti Yllästä ja Appu tulee Ninjan kanssa koiria hoitamaan. Eivätpähän ehdi vanheta kun pikkurusseli pitää huolta siitä, että elämästä löytyy aktiviteettia. Toivotan siis hauskaa viikkoa kolmelle N:lle, itselleni sekä mahdollisille blogiin eksyneille lukijoille :) 

Maanantai oli huippupäivä! Yo-kirjoitukset loppuivat ja sain tyhjentää pääni parhaalla mahdollisella tavalla, eli talvikauden viimeisissä hallitreeneissä. Kaitsu oli tehnyt meille hullun kivoja, joskin haastavia, ratoja joista kaikki samalla ratapohjalla (alla).

Ensimmäiseksi tehtiin tuo kyseinen rata kilpailunomaisesti ja loput oli vähän erilaisia, mutten valitettavasti muista/jaksa tehdä kaikkia :D Mutta niin, Nita oli ainoa joka sai tuon ekan radan puhtaasti, maailman hienoin tyttö <3 Nemon kanssa homma kaatui heti kolmosaidalla, jota en varmistanut tarpeeksi ja niinpä koira kaarsi ohi. Kepit meni spanulta kuitenkin upeasti ja muutenkin treenit oli hienot! Nita meinasi hyytyillä välillä ja oma ohjaus oli varsinkin Nemon kanssa vikalla radalla aivan hukassa, kuten Kaitsu sanoi, ”voisihan sitä tietysti ohjata vaikka sanomalla täällä, eikä rääkäistä vasta sitten kun koira on jo siellä pussissa”.. Yyh, olin ihan nolona :D Nitankin kanssa meinasi ohjaus vähitellen unohtua, mutta kaikesta tästä omasta sekoilusta huolimatta oli tosi kivaa! Team NN on super <3 vielä kun itse oppisi ohjaamaan varsinkin Nemoa,  olis aika kivasti paketti kasassa! Kaitsu totesikin kaikille tiivistetyn ohjeen kauden päättymiseksi; mulle se oli ”keskity tekemiseen”. Tässä skarppaan siis tauon jälkeen, ei kai se voi olla niin vaikeeta tajuta että radalla ei ajatella mitään muuta, kuin että missä koira menee?

Nyt alkaa siis tauko säännöllisistä treeneistä, mietittiin kyllä Melkun kanssa että ehkä voisi jossain välissä vuokrata hallia itsenäisestikin. Ja kunhan maa vielä vähän sulaa ja kevät tulee, alan panostaa Nemon kanssa tokoon kunnolla. Nyt ei kelit oikein motivoi treenaamaan, mutta elättelen toivoa, että kun lauantaina lähden Lappiin viikon lomalle, pahin kura olisi täältä jo hävinnyt :D Koirat jäävät kotiin ja Appu tulee Ninjan kanssa niitä hoitamaan, eivät raukat aavista vielä mitään..

Symppiselukat :>

Heippa! Kirjoitukset alkaa olla loppusuoralla eli pahin on ohi ja ylihuomenna on enää saksa, jota en oikein osaa stressata :D Palaamme siis päivitystauolta tullaksemme uudelleen päivitystauolle, koska tämä kirjuri lähtee tasan viikon päästä ansaitulle lomalle Lappiin :) Mutta jos nyt jotain tarinoisi vielä tässä välissä. Sinänsä ihan mukavaa ettei tule samanlaista pitkää listaa kaikesta, mitä on tapahtunut kuin syksyn kirjoitusten tauon vuoksi, koska me ei yksinkertaisesti olla tehty mitään kummempaa :D Agilityssä on mennyt kivasti, tämänviikkoiset treenit jäi välistä koska biologia loi sen verran paineita. Sitä edellisellä kerralla oltiin keskenämme ilman valmentajaa ja ne treenit oli aivan huiput! Nitalla oli joka radalla hurrrjasti vauhtia, niin että puomin alastulokontaktitkin hypittiin iloisesti yli. En mä niitä saanut toimimaan kun Nita vaan meni niin lujaa, mutta iloinen saa olla vauhdista :) Nemollakin toimi kaikki oikein mukavasti. Pikkuhiljaa voisi alkaa kai tilailla lisenssiä ja katsella kisoja.. Jos uskallan. Ylihuomenna on viimeiset hallitreenit, sitten jäädään tauolle odottamaan, kunnes kenttä sulaa ja päästään aloittamaan taas ulkona.

Nämä taitaa olla peräti helmikuulta. Nitaa palelee ja naurattaa, Nemo on oma itsensä :))

Muuten ohjelmassa on ollut lähinnä lukemista, jonka lomassa vähän pientä tokoilua sisällä ja pihalla. Nyt on kiva päästä taas viettämään koirien kanssa aikaa kunnolla :) Käytiin viime sunnuntaina 18.3.mökin jäällä, mutta sieltä tuli niin paljon kuvia että kerron siitä tarkemmin seuraavalla kerralla ettei tämä venähdä. Hassua, en ihan oikeasti keksi, mitä muuta ihmeellistä tässä kirjoitusten välissä olis tapahtunut :D Ai niin tosiaan, oon käynyt koirien kanssa myös läheisen pikkujärven jäällä, tosin vain yhden kanssa kerrallaan. Nemokin oli tosi nätisti irti kun chillailtiin siellä viime viikolla, vaikka järven rannalla on asutustakin eikä mikään kovi iso ole. Nita pääsi viimeksi torstaina sinne Eetun, Unton ja Pepen kanssa riehumaan ja huomenna olisi tarkoitus käydä ensimmäistä kertaa katsomassa paikallisen koirakoulun kimppalenkki neidin kanssa. Ja kun nyt miiteistä puhutaan, niin muistuupa mieleeni vielä yksi kaukaisempi tapaus, nimittäin petsiemiitti 26.2. Oli järkyttävän kylmä, mutta Nitalla oli kivaa sielläkin :)

Yritettiin saada Mosku ja Nita poseeraamaan

"Äiti, miksei Totti leiki mun kaa?"

Nyt tapahtui jotain jännää mikä pitää mennä tsekkaamaan

Imma faaaaaaaaaaaaaaaaaaast runner!

Viivin kuvat löytyy http://hyljekoirat.kuvat.fi/kuvat/Koiramiitti/ ja Katriinan kuvat http://minttusuklaa.kuvat.fi/kuvat/El%E4imet/El%E4in+kuvailut/Miitti+J%E4ms%E4+26.2.12/

Ja niin, Nemolla on taas pienoisia korvaongelmia. Oli siis tarkoitus viime perjantaina käydä rokotuksissa, ja pyysin lääkäriä vilkaisemaan Nemon korvia samalla; musta tuntuu, että se on hankaillut niitä koko talven normaalia enemmän. Punoitusta oli sen verran paljon, että määrättiin vähintään kymmenen päivän ajaksi korvatippoja kahdesti päivässä. Koska kortisoni lieventää rokotuksen tehoa, ne siirtyivät huhtikuulle, mistä ei nyt sinänsä haittaa ole kun ei ole tiedossa näyttelyitä tai muutakaan menoa. Toivotaan että tulevat tällä kuntoon. Nemolle pitää antaa plussaa myös fiksusta käytöksestä; meidän jälkeen lääkäriin tuli neljä japaninpystykorvaa jotka räksyttivät odotushuoneessa aivan valtavasti jo ennen kuin olivat Nemoa nähneetkään. Kun poistuimme, Nemo helposti provosoituvana urisi vähän mutta lopetti kun käskin ja käveli nätisti toisiin vilkaisematta ovelle. Hyvä jätkä.  

Äää kuolen tänne kuvatulvaan kun niitä on edelleen odottamassa.. Pommitan seuraavat postaukset pelkkiä talvikuvia.

Tykkään maaliskuusta. Musta on kiva, että aurinko alkaa paistaa, mutta siitä huolimatta vielä voi kuitenkin nauttia pakkasista ja iltahämärästä tähtitaivaan alla. Tänä vuonna maaliskuusta nauttiminen jää tosin aika vähiin, koska kirjoitukset painaa jo kovaa vauhtia uhkaavasti päälle. Siispä tämä on viimeinen merkintä ennen taukoa, joka kestää kuun loppuun – 26.päivä mulla on vika yo-koe.

Koska tylsä elämä ja uusi objektiivi

Me ei olla koirien kanssa tehty oikein mitään ihmeellistä; lukemiselta ei jää pahemmin aikaa treenaamiselle ja siks toko oon jäänyt vähiin :/ Agilityssä tietysti käydään viikoittain ja oonkin iloinen, että nuo jaksaa aina niin hienosti olla siellä reippaita ja fiksuja :> Ja muutenkin, Nemo ja Nita piristää tempauksillaan aina päivää varsinkin sellaisina hetkinä, kun lukeminen ja tulevaisuus ja kaikki masentaa. Pari päivää sitten Nita tuli mun huoneeseen ja ihmettelin, kun se jäi ovensuuhun seisomaan. Kirjoituspöydän vieressä oli paperikassi ja ovi ei ollut auennut tarpeeksi, jotta Nita olis mahtunut sisään :D Siinä se sitten seisoi ihan hiljaa, kunnes tulin raottamaan ovea lisää. Hassu eläin. Muuten ollaan lähinnä nyt vaan lenkkeilty ja nautittu hyvistä säistä. Viime lauantaina mulla oli synttärit ja jätin lahjaksi saamani suklaatikkarin siihen samaiseen paperikassiin lattialle. Maanantaina kävi niin, että kun tulin yläkerrasta omaan huoneeseen ennen tenttiin lähtöä, Nemo makoili käytävän lattialla nuoleskellen käärepaperia. Ei tarvinnut kauaa miettiä, mitähän siinä paperissa oli ollut… No, ainakin se oli hyvää suklaata. Ja ettei Miljalle tulis paha mieli, niin ehdin kyllä syödä sen toisen >:) . Luulin että Nemo olis jo sen verran aikuinen että muistais, ettei mihinkään ruoka-aineeseen kosketa ilman lupaa mutta ei sitten näköjään, houkutus oli liian suuri kun ei ollut ketään läsnä… Oma moka, ehkä se ajatteli että en tarvi yhtään ylimäärästä makeaa :-D

Mutta niin, lauantaina täytin tosiaan 19 vuotta ja meille tuli Appu ja Timo ja Ninja, sekä tietysti Joona. Saara ja Sofia olikin tulleet jo aiemmin viikolla. Mentiin illalla koko porukalla pururadalle pulkkien ja koirien kanssa; Nita ja Ninja oli irti ja riehui vapaana, Nemo oli pitkässä liinassa ja paineli aika vauhtia alamäkeen pulkan edessä… Hullun hauskaa! :D Sunnuntaina Nemo pääsi ahkion eteen pitkästä aikaa ja sai Sofian kyytiin. Vetohommat meni tosi hienosti, vauhtia olis ollut vähän liikaakin mutta minä jarruttelin hihnalla. Sofia huusi alamäessä ”Huiii, huiii” ja kivaa oli! :) Nemo on reipas korvikehusky. 

Nyt tämä jää siis tauolle ja toivotaan sormet ristissä, että kysymykset osuis ens viikolla ja sitä seuraavalla kohdalleen ja muistaisin kaikki asiat enkä panikoituis ja kaikki menis hyvin. Jne jne jne.

Ihan kätevää kirjoittaa blogipäivitys kaksi viikkoa etukäteen? Oon viime aikoina ollut niin laiska kirjottelemaan tänne että ihan hyvä ratkaisu mulle :D Pohdiskelin siis viimeksi meidän tokojuttuja ja kirjoitun samalla pitkän pätkän myös agilitystä, joten tämä pätkä tulee suoraan sieltä muutaman viikon takaa ja fiilikset ovat senaikaisia. Kuvat on Nitan lenkiltä 29.1, jolloin oli aika paljon pakkasta. Alunperin mun piti mennä vain lyhyt vapaalenkki, mutta Nita juoksi aina seuraavaan polunhaaraan ja ajattelin että mikä ettei - nautitaan kauniista talvisäästä! Voi että tuota koiraa on kiva katsoa kun se on lenkillä vapaana - mikään muu ei oo niin mahtavaa kuin saada JUOSTA. Ihan oikeasti, vaikka Nita on niin rauhallinen yleensä, ollessaan vapaana se vaan juoksee juoksee ja juoksee, kuin olisi luotu siihen (no, niinhän podengot on..) ja se on niiiiiin kivaa! Yksinkertaisesti sanottuna, Nitan kanssa on huippukivaa kirmailla luonnossa.

Ilme kertoo kaiken :>

Mutta niistä agilitytreeneistä.. No. Agissa musta tuntuu melkein aina, että meillä menee ihan huonosti ja treenit on vaan tasapaksua höttöä, jossa sekoilen ja oma näyttö on suoraan sanottuna aivan ***stä. Mutta kuten Evie ja Melissa jäähdyttelylenkillä tässä (muutama viikko sitten?) huomautti, niin mehän oikeastaan tehdään puhtaita ratoja lähes joka kerta :o Nitalla oli hyvin pitkä vauhditon kausi, mutta viime kerralla (...eli joskus helmikuun alussa, huom. kirjoitusajankohta) meni aika hyvin! Sitä edellisellä kerralla kokeiltiin soveltaa Melkun onttoa tennispalloa, jonne laitoin nameja ja Nita tökkäilikin sitä innoissaan kuonollaan pitkin hallia. Viime kerralla laitoin hanheen (siihen Nemon teurastamaan..) nakkeja ja näytin Nitalle mitä siellä oli ja heitin aina radan jälkeen tytölle. Ainakin eka kerta oli lupaava, vauhtia oli nyt myös radan alussa! Voi kun osaisin hyödyntää lelua enemmänkin treeneissä, mulle ei ole tullut sellaista rutiinia lelupalkkauksesta. Nemon kanssa oon yllättynyt, kuinka se on nyt tokoiltaessa innostunut varsinkin tosta hanhesta; se vaan tuppaa välillä sähläämään lelun kanssa liikaa ja kaukopalkkana ei toimi, sen lelun pitää lentää ja sitä pitää kiskoa. Ehkä mä vielä opin! :)

Videotakin voisin hyödyntää paljon enemmän varsinkin tokossa – näkee niin hyvin, onko oma asento suora ja millä paikalla koira on. Melkku on ihanasti kuvannut pari Nemon rataa nyt alkuvuodesta ja ne voi katsoa tästä: http://www.youtube.com/watch?v=-0Dj53hC4GY&feature=youtu.be (24.1, viimeinen rentoilurata, jossa alku jotain käsittämätöntä säätöä :-D) ja http://www.youtube.com/watch?v=ABXbCVKHSwU (30.1, omassa ohjauksessa havaittavissa hermostusta koska oltiin jo yliajalla :/) Tähän päivään (25.2.) mennessä oon käyttänyt Nitalla nyt melkein joka kerta nakkitäyttöistä hanhea ja hyvin on toiminut! Nemollekin vois tietysti kokeilla mutta sillä on sen verran hyvin vauhtia ettei oo toistaiseks tarvinnut... Spanielilla on kyllä hyvä fiilis siinä tekemisessä!
Silloin muutama viikko sitten kokeiltiin Nemon kanssa vinokeppejä kun ennen treenien alkua oltiin hetki  hallilla keskenämme. Minä laitoin palkan alustalle ja Evie vei reipasta spanua hihnassa. Nemo hiffasi sen yllättäen nopeasti, mutta ihan suorilla kepeillä ei tietenkään vielä onnistunut. En tosin tiedä, hämäsikö se vaan sitä lisää – ainakin ekalla radalla Kaitsun tultua kepit meni huonosti, mutta oma näyttökin oli ihan karseaa joten saatto johtua siitäkin. Loppua kohden treenit kuitenkin parani, ja vika rata meni upeesti! Näytin kerrankin kepit tarpeeksi nopeasti ja tajusin sen jopa itekin, että hei jee mun jalat tikuttaa just sellasta tätätätätätätätä-vauhtia kun Kaitsu on aina neuvonut. Kaitsukin totesi, että ”oikeastaan pitkään aikaan aivan täydellistä ohjausta!” Hihii :D Yks leikkaus oli vähän typerä, mutta en ollut älynnyt sitä rataa suunnitellessa ja puhtaasti se meni kuitenkin. Jeejee, haluisin tilata jo lisenssin tälle vuodelle ja mennä Jyväskylään ja/tai Lempäälään kisamaan nyt keväällä mutten tiedä uskallanko ja jos niin milloin… Pitääkin olla niin kamala jännittäjä :/

Just look at this beauty! Rakastan talvea niin.

Tämä on itse asiassa niinkin kauan sitten kuin 8. tammikuuta otettu! :o Jostain syystä en ole näitä lenkkikuvia vain saanut mahtumaan tänne aiemmin.

le X)

Muuten meille ei kuulu oikeastaan mitään ihmeellistä. Viime viikko oli hirmuista hulinaa koska oli potkiaiset, abiyö -voin kuvitella kuinka kummissaan koirat on olleet kun tultiin kotiin joskus kahden jälkeen ja ennen kuutta lähdettiin taas-, penkkarit ja abiristeily. Nyt se on onneksi ohi, ja tänne kuuluukin lähinnä lukemista peruslenkkeilyn ohella :D Ja oon miettinyt, että oon oikeastaan tosi onnekas että elämäntilanne on tällainen. Mulla ei ole mitään pentua/nuorta koiraa joka veisi hirveästi aikaa päivistä vaan kaksi sisällä rauhoittumisen hallitsevaa aikuista koiraa, joita ei tarvitse kovin tiheään olla aktivoimassa ja näinollen lukemiselle on hyvät olosuhteet. Kuitenkin, kun niiden kanssa treenaa, molemmille saa varsin hyvän vireen ja fiiliksen tekemiseen. Tänään tokoilin pitkästä aikaa Nemon kanssa pihalla ja tunnustan, että olin liian kärsimätön - ajattelin ensin ottaa niitä katsekontaktin pysymisharjoituksia mutta kun siitä ei tullut mitään, ajattelin että whatever, treenataan vaan. Enkä edes joutunut kauheasti tekemään kevätjuhlaliikkeitä ja pisamanaama seurasi niiiin ihanasti :') Perusasentoontulo, pysähdykset ja luoksarit on täpäköitä ja minuutin paikallamakuu meni hienosti. Seuraamisessa tein niin, että aina kun katse tippui, peruutin vauhdilla taaksepäin ja tämä liike saikin springerin pysymään skarppina. Yyh, se möllitoko houkuttelee nyt entistä enemmän.. Päätin että rupean nyt keväällä ihan oikeasti panostamaan Nemoon, se osaa niin hyvin! (Häiriöttä, mutta tämäkään tuskin on ylivoimainen este.) Toki nyt kirjoitukset ovat seuraavan kuukauden ajan tärkeysjärjestyksen kärjessä, mutta aina löytyy aikaa pikku tokoilupätkille. Otan vastaan vapaaehtoisia pitämään tämän fiiliksen mulle yllä :-D

<3

Niin ja HEI 31.1. Nita pääsi corgipoikien kanssa lenkille! Kovin pitkää ei käyty ankarien pakkasten takia, mutta vähän kuitenkin käveltiin ja leikittiin. Niitä kuvia voi katsoa täältä: http://lynxmadness.otukset.fi/kuvat/Koomalenkki+31.1.2012/
 

Lupailin viime kerralla näköjään treenihypetystä, joten sitä kai pitäisi tänne sitten laittaa! En tosin ihan tarkkaan muista, mitä tarkalleen ottaen ajattelin silloin tänne kirjoittavani mutta luulisin että se oli raporttia Nemon tokosta :-D Eli, herran kanssahan olen nyt tehnyt vähän juttuja enimmäkseen sisällä pakkasista johtuen.  Enimmäkseen ollaan harjoiteltu sitä samaa kuin aina ennenkin, eli perusasentoa ja siihen tulemista sekä hiottu seuraamista. Nemollahan oli aluksi perusasennossa takaakierto, mutta se tuli aina vinoon sillä, joten joskus pari vuotta sitten opetin sen uudestaan edestä kiepsahtamalla. Nyt tammikuussa sillä viikolla kun koiralla oli sekokausi – kerroin tästä viime kerralla – aloin miettiä, että osaako se sitä sittenkään oikeasti? Mietin, että se tarvitsee vieläkin käsiapua eikä ekalla käskyllä onnistu vaan se saattaa tarjota maahanmenoa tai vaan istua ja tapittaa tiukasti silmiin. No, se sekoiluviikko ei ollut mikään maailman paras ajankohta yrittää alkaa vaatia koiralta lisää, mutta se meni onneksi ohi ja Nemon kanssa pystyi taas treenaamaan normaalisti. Ihanan Viivin neuvoilla saatiinkin sivulletulo toimimaan parissa päivässä! Harjoiteltiin tosi paljon sitä, että vaihdan asentoa vain muutamalla askeleella ja koira kiepsahtaa aina uudestaan paikalle. Tähän asti olen vain ottanut sivulletuloa eri kulmista niin, että Nemo lähtee kauempaa, eli tavallaan jotain luoksetulon tapaista mutta eri käskyllä. No, nyt tällä pienellä liikkeellä alkoi tulla tulosta ja näki, että spanielin päässä selvästi raksutti, kun se joutui käyttämään pieniä aivosolujaan. 

Mua itseäni pitäis vaan piiskata kaikkein eniten, on niin hirveen vaikeeta olla näyttämättä sille apua kädellä tai sanomatta sitä apukäskyä… Tästä pitää nyt päästä eroon! En voi kun kiittää Viiviä hirveästi, tuosta oli hirveästi apua :) Vois toki itsekin joskus miettiä uusia ratkaisukeinoja, mutta en tiedä mikä mulla mättää tokossa. Välillä intoudun treenaamaan monena iltana viikossa, mutta sitten tulee pitkiäkin taukoja. Ois tietysti kiva päästä ulos harjoittelemaan, mutta mun kädet ei kestä pakkasessa kun pitäis palkata ja Nita ainakin palelee :( Nitan tokourasta oon tällä hetkellä muutenkin tosi epävarma – syksyllä kaikki oli ihan hyvin mutta nyt tuntuu ettei me päästä eteenpäin. Se paineistuu niin helposti enkä osaa opettaa sille pitkiä pätkiä seuraamista, mistä tulikin mieleeni että en toistaiseksi uskalla Nemonkaan kanssa ottaa kauhean pitkiä seuraamispätkiä, ettei katsekontakti rupea tippuilemaan. Rallytoko voisi olla Nitalle kivempi laji, mutta sitä ei ainakaan täälläpäin pysty kauheasti harrastamaan enkä tiedä, osaisinko opettaakaan niitä kylttejä jos alkaisin itse harjoitella. Huoh – oon toivoton koiraharrastaja :D Koirista kyllä ois vaikka mihin jos ois osaavampi opettaja. Mutta en ole luovuttanut ihan täysin – Nemo on musta kehittynyt koko ajan ja se oikeasti kyllä osaa! :D Toukokuussa täällä olis möllitoko.. Tekis niin kovasti mieli ottaa se tuolle tavoitteeksi! Jos nyt edes päivämäärä mätsää meille.

Kirjotin tähän vielä pitkän pätkän agilityn puolelta, mutta sitten tästä kirjotuksesta olis tullut aivan liian pitkä joten laitan sen sitten ens kerralla :D Ollaan tosiaan nautittu vihdoinkin pitkistä ja kunnon pakkasista! Tai en mä koirista tiedä, minä kyllä voisin kulkea tuolla metsässä tuntikausia lumoutuneena siitä kauneudesta, mutta palelen aika herkästi joten en pysty olemaan pitkiä aikoja ulkona :/ Lyhyet pätkät toki onnistuu. 29. tammikuuta oli tosi kaunis sää joten päätin taas harjoitella vähän lisää ton kameran käyttöä ja pidin Nemoa pitkästä aikaa metsässä irti. Se poseeraili ihan kiltisti mutta lähti yhdessä vaiheessa joidenkin ketunjälkien perään-.- Se sitten säntäili ympäriinsä muutaman kymmenen metrin säteellä musta ja menin välillä siltä piiloon. Ei mitään vaikutusta. Yhdessä vaiheessa Nemo tuli mun luo hieman syyllisen näköisenä ja mietin, että ehkä sille tuli joku välähdys että ai niin, mitenkähän tää homma menikään.. Mutta se lähti sitten taas karkuun ja seuraavan kerran kun se tuli luo, sanoin vähän tiukemmin ettei mene. Loppulenkki meni hyvin ja seuraavalla viikolla harjoiteltiin vapaanaoloa vähän lisää ja hyvin palautui mieleen, Nemo ei enää livistänyt ja totteli pilliä, käskyjä ja löysi mut piiloista :) Hyvä haku sillä on. Mutta nyt mun on pakko lopettaa  kun näin pitkää tekstiä ei jaksa kukaan lukea :-D  Loppuun talvisia kuvia! 

Tarkennus hukassa koska uutenavuotena ei vielä ollut PhotoScapea, mutta koska ilme

Hui, onpa viimeisestä päivityksestä aikaa! Minun piti itse asiassa kirjoitella tänne vielä loman aikana, mutta maantiedon tutkielma ja muutkin kouluhommat veivät niin paljon aikaa, että se jäi. Ja nythän tämä kaikki kostautuu, koska toki tässä välissä on tapahtunut jos vaikka ja mitä. Jos nyt kronologisesti edetään (niin kuin usein tykkään), niin uutta vuotta koirat viettivät vanhempieni kanssa mökillä, minun ollessa anoppilassa. Käytiin Joonan kanssa mökillä valamassa tinat ja ammuttiin isän kanssa muutama raketti. Koirat eivät suuremmin ihmetelleet, Nita makasi sohvannurkassa ja näytti erittäin tyytymättömältä/kettuuntuneelta/palelevalta ja loi meihin paheksuvia katseita. Nemo avasi oven ja lähti katsomaan, mistä pauke lähti – tosin fiksuna meni väärälle puolelle mökkiä (eri puolelle siis kuin jossa raketit ammuttiin), mutta tuli kyllä takaisin sisälle kun äiti kutsui.  Uudenvuodenpäivänä Päijänne alkoi jäätyä ja koirat ihmettelivät järven jäälaulua, naksumista ja paukkumista niin, että Nita kuulemma kerran karkasi äidiltä sinne… Onneksi tuli takaisin huudosta!

Toinen tammikuuta menimme – jälleen kerran – Nitan kanssa Viiville kyläilemään. Neiti leikki Kassun ja Rommin kanssa ja kivaa oli, kiitoksia ruuasta ja valokuvista! :D Sieltä en ole näköjään laittanut kuvia blogin kansioon, mutta ne löytyvätkin paremmin täältä: http://lynxmadness.otukset.fi/kuvat/Kassu%2C+Rommi+ja+Nita+2.1.2012/ sekä täältä: http://hyljekoirat.kuvat.fi/kuvat/Kassu%2C+Rommi+ja+Nita/ . Muuten loma menikin muistaakseni aika tasaisen arjen merkeissä loppuun ja arki alkoi. Tällä hetkellä minun kouluni on jo loppunut, enää kaksi koetta jäljellä ja sitten alkaa lukuloma. Ai niin, kun lenkkeiltiin Melkun ja Eetun kanssa totesin, että Nitan kanssa pitää taas alkaa harjoitella kontaktinpitoa vapaana ollessa. Eli piiloonmenemisiä paljon, mitä neiti onkin alkanut taas muistaa :)

Kokeilin kuvia pimeällä Nitan kanssa lenkillä 28.12. Mentiin metsän läpi vuoren toiselle puolelle ja Nita oli koko lenkin vapaana myös taajamassa - onneksi näin niityn laitaan loikkineen valkoisen jäniksen ennen koiraa ja otin sen kiinni, muuten podengonpuolikas olisi rynnännyt heti pupun perään.

Nemolla oli viime viikolla aivan raivostuttava kausi. Maanantaina koulusta tullessani päästin koirat pihalle, ja kun otin ne sisälle, Nitan haukunta kertoi Nemon karanneen. Siellähän spanieli olikin tiellä ja lähdin perään. Se jolkotteli eteenpäin, minä perässä ja erään kävelytien risteyksessä pysähtyi tarpeille. Siinä vaiheessa lähdin juoksemaan ja pääsin lähelle, Nemo tietysti heittäytyi sivulle mutta ärähdin ”Ä!” ja koira jäi paikalleen heiluttamaan häntää ja antoi kiinni. Sitten mentiin kotiin, koitin etsiä jälkien perusteella karkauspaikkaa mutten löytänyt. Tiistaina sama toistui, mutta tällä kertaa en nähnyt Nemoa lähtiessäni sen perään. Seurasin sen jälkiä, jotka tulivat naapurin pihasta, johtivat alamäkeen menevän tien risteykseen ja sekoittuivat siellä. Suhasin neuvottomana edestakaisin sotkeentuneiden jälkien kohdalla, kun Nemo yllättäen tuli tien toiselta puolelta olevalta kävelytieltä. Ärähdin taas pari kertaa kuuluvasti ”Ä!” ja koira jäi taas seisomaan häntäänsä heiluttaen keskelle tietä ja antoi kiinni. Tällä kertaa tosin löysin karkauspaikan – halkopinon takana oli selvät hyppäysjäljet. Nemo oli pusertanut itsensä kahden aidanriu’un välistä, mistä oli todisteena jopa seipäissä roikkuvat karvat ja koiran päälaen pörröisyys. Isä laittoi verkon, mutta se ei estänyt Nemoa livistämästä perjantaina portin alta (???) seuraamaan jonkin juoksunartun jälkiä, vielä kauemmas kuin edellisillä kerroilla, josta se tosin antoi isälle kiinni. Lenkillä koiran käytös on ollut raivostuttavaa, ihmeellistä kiskomista ja muutenkin omituista jumpittelua, Nemo ei tuntunut edes muistavan sivulletuloa. Ja kun itse on väsynyt, koiran käsittämätön käytös hermostuttaa vielä enemmän. Syynä tähän on lähiympäristön nartut, joista ainakin kahdella on (ollut) juoksut. Huoh. Näköjään aina tammikuussa tulee tällainen karkausaalto, mutta onneksi se taitaa alkaa olla jo ohi. Sunnuntaina Nemo käyttäytyi lenkillä jo paljon rauhallisemmin, eikä tällä viikolla ole ollut mitään kiskomista ja poika alkaa taas muistaa, että jos kiskotaan ja mamma pysähtyy, matka jatkuu heti kun katsoo mammaa silmiin. Jes, onneksi meni tällä ohi :) Ja hyvä huomata että se terävä Ä! on tehokas.
Nyt, jottei tästä postauksesta tule liian pitkä, lopetan tällä kertaa tähän. Ensi kerralla luvassa mahdollisesti niitä asioita loppulomalta, mitä tästä unohdin sekä treenihypetystä!
 

Ninjan ja Apun kanssa lenkillä 6.1. Kyllä, tänne on vihdoin tullut talvi, lunta ja pakkaset, JEEEE!

Jokavuotinen must...

Ihana loma jatkuu edelleen! Joulu oli ja meni, ja on pakko ihailla koiria siitä, kuinka kärsivällisesti ne jaksoivat pieniä lapsia. Nemo ja Nita saivat myös luonnollisesti lahjoja ja Nemo repikin omansa innoissaan auki – Nitaa piti avustaa, neiti ei oikein ymmärtänyt miten paperin sai maukkaan luun ympäriltä pois. Tiistaina talo hiljeni ja jäljellä on jälleen vain minä, koirat ja vanhemmat. Kelit on edelleen niin surkeat, ettei paljon tee mieli ulkona olla mutta toki ollaan lenkkeilty normaalisti. Tokoilut ollaan jouduttu jättämään sisätiloihin, mutta voin sanoa että Nemo on oikein pätevä! Olen ollut nyt hieman hämmentynyt, kun jo pari kertaa sisällä treenattuamme se on palkkautunut lelusta loistavasti, riehunut ja kiskonut sekä hanhea että narunpätkää. ”Kaukona” ei tosin toimi aina, eli että jättäisin lelun maahan ja vapauttaisin sitten – poika saattaa jäädä hämmentyneenä katsomaan minua, että täh? Joka tapauksessa, tänään ei tarvinnut paljoakaan virittelyä tai kevätjuhlaliikkeittä, Nemo oli hyvässä vireessä ja teki tapansa mukaan innoissaan häntä heiluen. Perusasento – jonka opetin kokonaan uudelleen- alkaa olla ihan mallillaan, samoin kuin luoksetulo, pysähtymiset ja jäävät. Seuraaminenkin on pääsääntöisesti hyvää, paikka on tosi hyvä, mutta en oikein uskalla ottaa vielä kovin pitkiä pätkiä palkatta, ettei kontakti putoile liian monta kertaa. Hyvältä kuitenkin näyttää! :)

Lenkiltä viime viikolla

Eiliset ja viimeviikkoiset agilitytreenitkin meni aivan loistavasti. Ennen joulua Kaitsu ei ollut paikalla, joten vietimme keskenämme pikkujouluja koko ryhmän kesken ja meillä meni ihan hyvin, Nitalla ei vaan ollut taaskaan oikein vauhtia. Kaitsukin totesi eilen, että teen oikeastaan kaikkeni sen eteen, mutta ei olla toistaiseksi keksitty, mikä sellainen taikatemppu olisi, jolla vauhti pysyisi lujana myös alussa eikä vain loppusuoralla. Mutta virheitähän Nita ei tee, se on vaan hidas… Nemon kanssa meni viime viikolla lujaa, puhtaat radat jäi vähiin mutta mitä väliä, mikään ei tee niin iloiseksi kuin se tunne, kun springeri juoksee häntä heiluen täysillä ja meillä on niiiiiin kivaa yhdessä! Eilen saatiinkin oikein tehotreenit kun paikalla oli vain me ja Evie ja Soolo. Ehdittiin rauhassa miettiä ja ottaa uusiksi ja tehtiin poikkeuksellisen monta rataa. Tykkäsin kovin, tehtiin kivoja juttuja! Erilaisia keppikulmia, pitkiä juoksupätkiä ja aitapyörittelyjä. Molemmat koirat oli supereita, Kaitsu kehui jopa mun ohjausta Nemon kanssa – pitäis tosin vaan muistaa, että se on ihan erilainen koira kuin Nita. Huipputreenit!

Joulupäivän aamulenkillä - pikkupakkanen ja hento lumisade hemmottelivat.

Metsässä oli purot näin sulina.

Tämä on vuoden viimeinen postaus – pitäisköhän jotenkin summata tätä vuotta? En muistaakseni asettanut (ainakaan tänne julkisesti) mitään sen kummempia tavoitteita vuosi sitten, mutta ainakin omassa pienessä mielessä oli uskaltautuminen virallisiin, möllitokoja sekä tutustuminen spanieleiden taippareihin Nemon kanssa. Nämä saatiin toteutettua – Nitan kanssa käytiin mölleissä kivalla menestyksellä maalis- ja syyskuussa ja ylitin kisakynnykseni, kävin molempien koirien kanssa virallisissa agilitykisoissa (tosin sen Nemon reissun olisi voinut jättää väliin..). Lisäksi tutustuimme springerimaailmaan syvemmin Nemon kanssa käymällä rotuyhdistyksen leirillä kesällä ja käytiin myös katsomassa, minkälaiset arviot Nemo saa taippareidin osuuksista uintia lukuun ottamatta – sen reputtamiseen varauduin jo ajat sitten. Tosin, Nemo on tänä vuonna uinut tosi hyvin, tämän tavoitteen sain siis täyteen! Springerileirillä haettiin jo riistapukkia lämpimästä vedestä ja syksyllä Nemo sai maistaa lintukoiransa syvintä olemusta päästessään Ojalan miesten mukana sorsametsälle. Täysin kouluttamaton ”kastelee tassut, ei ui” hakikin kylmästä lammesta kaatosateessa kaksi sorsaa ja oli loppuillan onnesta soikeana. Toivottavasti ensi vuonna herra suostuu uimaan taippareissakin, siellä olisi tarkoitus käydä uudestaan.  

Nitalle olisin suonut tänä vuonna useampia virallisia agilitykisoja, mutta ne jäivät nyt ensi vuoteen, samoin kuin mahdolliset tokokokeet. Tosin, jos en saa sitä toimimaan palkatta ja paineistumatta, en usko että on järkevää asettaa tokoa kovin tavoitteelliseksi. Mölleissä käyntiä toki jatkamme ja toivottavasti päästään Nemonkin kanssa sellaisiin! Agilityn osalta onkin enemmän tavoitteita, mutta koirien ehdoilla mennään aina. Vuosi 2011 oli kaikin puolin hieno ja toi mukanaan monia uusia, kivoja tuttavuuksia ja tapahtumia – toivottavasti vuodesta 2012 tulee vielä riemukkaampi ja rikkaampi!

Team NN ja Iipu toivottaa blogin lukijoille iloista vuotta 2012!