Niin se aika vaan menee… Taas hujahti vuosi vauhdilla! Nemo on nyt sitten seitsemän vuotta vanha. Juhlimme synttäreitä käymällä pitkällä lenkillä, jonka lomassa treenailtiin vähän kontakteja ja hienosti meni! Häiriössä katse pysyy yhä pitemmän aikaa ja tänään saatiinkin sitä kunnolla, kun oltiin vieraammassa paikassa ja takaisin tullessa vielä rusakon hajut tiellä.

 

Poseerausta, se pyöreä lärpäke kaulapannassa on Springeripäiviltä ostettu welshiheijastin :)

Loppupäässä tuli vielä vieras koira vastaan ja nyt sujui ohituskin upeasti :) (koira on ollut vähän retuperällä kun nyt olin viikon verran poissa.. pitää alkaa taas panostamaan siihen ja kunnolla). Kotiin tultuamme tehtiin kakku, jonka Nemo sai syödä ihan itse, kun Nita oli häippäissyt tällä välin lenkille. Kelpasi hyvin!

"Äiti, joko saisin maistaa?"

Katselin tänään valokuvia Nemosta. Suurin osa ilmentää loistavasti sen syvintä luonnetta ja olemusta – leikkisä, iloinen ja aina valmis touhuamaan. Mahtava kumppani :> Hyvää synttäriä, rakas ikinuori höpsöttimeni!

Lintukoira elementissään 12.10.