Lupailin viime kerralla näköjään treenihypetystä, joten sitä kai pitäisi tänne sitten laittaa! En tosin ihan tarkkaan muista, mitä tarkalleen ottaen ajattelin silloin tänne kirjoittavani mutta luulisin että se oli raporttia Nemon tokosta :-D Eli, herran kanssahan olen nyt tehnyt vähän juttuja enimmäkseen sisällä pakkasista johtuen.  Enimmäkseen ollaan harjoiteltu sitä samaa kuin aina ennenkin, eli perusasentoa ja siihen tulemista sekä hiottu seuraamista. Nemollahan oli aluksi perusasennossa takaakierto, mutta se tuli aina vinoon sillä, joten joskus pari vuotta sitten opetin sen uudestaan edestä kiepsahtamalla. Nyt tammikuussa sillä viikolla kun koiralla oli sekokausi – kerroin tästä viime kerralla – aloin miettiä, että osaako se sitä sittenkään oikeasti? Mietin, että se tarvitsee vieläkin käsiapua eikä ekalla käskyllä onnistu vaan se saattaa tarjota maahanmenoa tai vaan istua ja tapittaa tiukasti silmiin. No, se sekoiluviikko ei ollut mikään maailman paras ajankohta yrittää alkaa vaatia koiralta lisää, mutta se meni onneksi ohi ja Nemon kanssa pystyi taas treenaamaan normaalisti. Ihanan Viivin neuvoilla saatiinkin sivulletulo toimimaan parissa päivässä! Harjoiteltiin tosi paljon sitä, että vaihdan asentoa vain muutamalla askeleella ja koira kiepsahtaa aina uudestaan paikalle. Tähän asti olen vain ottanut sivulletuloa eri kulmista niin, että Nemo lähtee kauempaa, eli tavallaan jotain luoksetulon tapaista mutta eri käskyllä. No, nyt tällä pienellä liikkeellä alkoi tulla tulosta ja näki, että spanielin päässä selvästi raksutti, kun se joutui käyttämään pieniä aivosolujaan. 

Mua itseäni pitäis vaan piiskata kaikkein eniten, on niin hirveen vaikeeta olla näyttämättä sille apua kädellä tai sanomatta sitä apukäskyä… Tästä pitää nyt päästä eroon! En voi kun kiittää Viiviä hirveästi, tuosta oli hirveästi apua :) Vois toki itsekin joskus miettiä uusia ratkaisukeinoja, mutta en tiedä mikä mulla mättää tokossa. Välillä intoudun treenaamaan monena iltana viikossa, mutta sitten tulee pitkiäkin taukoja. Ois tietysti kiva päästä ulos harjoittelemaan, mutta mun kädet ei kestä pakkasessa kun pitäis palkata ja Nita ainakin palelee :( Nitan tokourasta oon tällä hetkellä muutenkin tosi epävarma – syksyllä kaikki oli ihan hyvin mutta nyt tuntuu ettei me päästä eteenpäin. Se paineistuu niin helposti enkä osaa opettaa sille pitkiä pätkiä seuraamista, mistä tulikin mieleeni että en toistaiseksi uskalla Nemonkaan kanssa ottaa kauhean pitkiä seuraamispätkiä, ettei katsekontakti rupea tippuilemaan. Rallytoko voisi olla Nitalle kivempi laji, mutta sitä ei ainakaan täälläpäin pysty kauheasti harrastamaan enkä tiedä, osaisinko opettaakaan niitä kylttejä jos alkaisin itse harjoitella. Huoh – oon toivoton koiraharrastaja :D Koirista kyllä ois vaikka mihin jos ois osaavampi opettaja. Mutta en ole luovuttanut ihan täysin – Nemo on musta kehittynyt koko ajan ja se oikeasti kyllä osaa! :D Toukokuussa täällä olis möllitoko.. Tekis niin kovasti mieli ottaa se tuolle tavoitteeksi! Jos nyt edes päivämäärä mätsää meille.

Kirjotin tähän vielä pitkän pätkän agilityn puolelta, mutta sitten tästä kirjotuksesta olis tullut aivan liian pitkä joten laitan sen sitten ens kerralla :D Ollaan tosiaan nautittu vihdoinkin pitkistä ja kunnon pakkasista! Tai en mä koirista tiedä, minä kyllä voisin kulkea tuolla metsässä tuntikausia lumoutuneena siitä kauneudesta, mutta palelen aika herkästi joten en pysty olemaan pitkiä aikoja ulkona :/ Lyhyet pätkät toki onnistuu. 29. tammikuuta oli tosi kaunis sää joten päätin taas harjoitella vähän lisää ton kameran käyttöä ja pidin Nemoa pitkästä aikaa metsässä irti. Se poseeraili ihan kiltisti mutta lähti yhdessä vaiheessa joidenkin ketunjälkien perään-.- Se sitten säntäili ympäriinsä muutaman kymmenen metrin säteellä musta ja menin välillä siltä piiloon. Ei mitään vaikutusta. Yhdessä vaiheessa Nemo tuli mun luo hieman syyllisen näköisenä ja mietin, että ehkä sille tuli joku välähdys että ai niin, mitenkähän tää homma menikään.. Mutta se lähti sitten taas karkuun ja seuraavan kerran kun se tuli luo, sanoin vähän tiukemmin ettei mene. Loppulenkki meni hyvin ja seuraavalla viikolla harjoiteltiin vapaanaoloa vähän lisää ja hyvin palautui mieleen, Nemo ei enää livistänyt ja totteli pilliä, käskyjä ja löysi mut piiloista :) Hyvä haku sillä on. Mutta nyt mun on pakko lopettaa  kun näin pitkää tekstiä ei jaksa kukaan lukea :-D  Loppuun talvisia kuvia!