Viime sunnuntaina koitti taas se perinteinen marraskuun tapahtuma , eli Jyväskylän kansainvälinen koiranäyttely. 7.11. pesin Nemon ja Seija tuli taas trimmaamaan. Homma oli selvä puolessa tunnissa, Nemo oli todella nätisti pöydällä (en kyllä tosin ole aiemmillakaan kerroilla kelloa kamalasti vilkuillut). Viikolla en ehtinyt muistutella kehäkäytöstä koiralle läheskään niin usein kuin olisin tahtonut, mutta ne parikin kertaa loppuviikosta riittivät hyvin, Nemo osaa! Nitan kanssa ei oltu agissa maanantaina koska olin kipeä. Lauantaina sitten laitettiin kamat kuntoon sekä vielä viimeiset viimeistelyt koiralle. Se oli tavalliseen tapaansa illalla innoissaan häkistä ja tavaroista, simahti heti sänkyyn kuin aavistaen että huomista varten pitää kerätä voimia ja oli aamulla tikkana pystyssä mulkoillen minua, joka pistin vielä vähän torkkua. Puoli kymmenen aikoihin haettiin Viivi ja Kassu kyytiin (sahattiin poikia kunnolla silmään, kumpikaan ei tiennyt toisen oolevan samassa autossa) ja suunnattiin kohti Jyväskylää. Meidän oman kehän oli määrä alkaa vasta puoli yhdeltä, mutta tahdoimme ehdottomasti nähdä serkun Nalli-tollerin debyytin pentuluokassa. Vaikkei menestystä tullutkaan, onnittelut kuitenkin (toivottavasti) kivasta kokemuksesta ja Naperon reippaasta käytöksestä!

Loppujen lopuksi welshikehä oli melkein tunnin myöhässä. Päästiin lopulta kuitenkin kehään, avoimessa luokassa oli Nemon lisäksi kuusi koiraa. Omasta mielestä Nemo esiintyi ihan surkeasti- tuomarilla oli ihan hirveästi partavettä (ihan kuin silloin ihka ensimmäisessä näyttelyssä Jyväskylässä silloisella tuomarilla) ja Nemo peruutti taas vähän. En ehtinyt seisottaa sitä kunnolla enkä tosiaan tahdo tietää miltä se näytti tuomariin päin, olin ihan varma että "Jyväskylän KV:sta EH" jatkuu. Eikä meitä pyydetty menemään edestakaisinkaan, sen sijaan tuomari komensi juoksemaan ainakin 4-5 kertaa kehän ympäri. Aina vaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, tuomari vain pyöritti kättään ja mehän juostiin. Nemo liikkui tavalliseen tapaansa tosi hyvin, meinasi tosin vilkuilla tietyssä nurkassa että "hei, tuolla on iskä ja Katsu kuvaamassa!" mutta reippaasti juoksi vaikka vähän taisi sekin kummastella että jopas nyt kipitetään. ERI sieltä kuitenkin saatiin ja näin rikottiin perinne :D Avoimessa luokassa tuli vielä sijoitus 4, eli hienosti meni! Tuomarina meillä oli siis Tino Pehar Kroatiasta ja arvostelu oli lyhyt, mutta hyvä: "6 years, strong male. Typical head with strong stop. Correct topline & tailset, a little bit short shoulders, good movement."  Paras uros -luokassa käytiin myös juoksemassa pari kertaa kehä ympäri, mutta isossa ja laadukkaassa joukossa ei sijoitusta tullut. Kehän jälkeen kävin vähän kiertelemässä (löytyi welshimagneetti ja -silityskuva) ja sitten ajeltiin kotiin. Nalli tuli myös käymään ja koirat saivat leikkiä keskenään pihalla. Oon tosi tyytyväinen, ei lainkaan pöllömpi päätös näyttelyvuodelle :-) Viisi näyttelyä joista neljä ERIä ja yksi EH, aina luokkasijoituksen kera! Näin siis päätettiin hieno vuosi samoin kuin aloitettiinkin Tampereella.

Ravia...

Tsemppausta :D

Seisotus ihan kauhee, kuten sanoin.

Tino tutkii ja Nemo ei tykkää partavedestä

Musta se vaan näyttää edelleen jotenkin skrodemmalta tai, no, erityyppiseltä kuin muut. 

Liidellään ympäri 8)

Urpo ja hymypoika

"Tää näyttelyhulina on hauskaa!" :)

Maanantaina Nita lähti siskoni mukana Espooseen. Nemo lähtee myös huomenna sinne hoitoon koska itse menen viikonlopuksi Turkuun; mutta koska Nita on niin mukava, Appu otti sen jo nyt. Neiti on ollut kuulemma oikein kiltisti myös Jopun ja Monican luona ja saanut uudet tossut ja pannan. Uskaltauduin siis kysymään Henskulta, olisiko täysi katastrofi jos ottaisinkin Nemon mukaan kisaavien treeneihin. Hensku oli ajatuksesta oikein innoissaan ja niin sitten mentiin Sadun ja Marjan kyydillä, Nemo takaosastossa bordereiden seurassa. Sanni onnistui hallilla säikäyttämään Nemon, raukka ei uskaltanut kulkea enää ärähdyksen jälkeen häkin ohi x) Pertti piti treenit taas, ja Nemo meni tosi hyvin! Se ei karannut, kuunteli mitä sanoin eikä välittänyt yhtään Eetusta tai Vilistä. Häkissä huutaminen pitäis kyllä saada loppumaan, kyllähän se ennen pitkää hiljenee kun en kiinnitä huomiota mutta alussa varsinkin oon aika neuvoton. Saisinkohan ketään värvättyä kolinapurkinheittäjäks häkin viereen... Ekana oli sellainen jännä kahdeksikko, kaksi mutkalla olevaa putkea joiden välissä kaksi aitaa rinnakkain ja siitä mentiin kahdeksikkoa. Nemo irtosi tosi hyvin, ja muutkin radat meni upeasti! Yhtään puhdasta ei tullut mutta eipä se mitään, ja ite törmäsin siivekkeeseen (pieni pipi polveen) mutta hauskaa oli! :D Kaikki esteet sujui hyvin, koiralla oli vauhtia ja se vain oli niin ihana :') Satu sanoikin paluumatkalla, että olen kirjoittanut Nemostä tänne blogiin kuulemma aivan liian aliarvioivaan sävyyn, että tervetuloa ryhmään vaan... Niin, saa nähdä nyt miten tästä jatketaan, olisihan se kiva tuonkin veijarin kanssa jatkaa talvellakin ja esimerkiksi joka toinen viikko -systeemi vois toimia; ensi viikolla on joka tapauksessa taas Nitan vuoro. Mutta jos jouluna on taas vähän pidemmät tehotreenit niin sinne sitten molempien koirien kanssa!

En ole saanut hovikuvaajaltani (=Katsulta) vielä kuvia Jyväskylästä, mutta eiköhän ne tule aikanaan. Enkä ole itse kuvaillut koiria ollenkaan Nemon synttäreiden jälkeen, on ollut yksinkertaisesti liian kiire koulun ja muiden juttujen kanssa. Mutta ei huolta, tähänkin kirjoitukseen tulee kuvat niin pian kuin mahdollista! Ja nyt ulos tuonne ihanaan lumisateeseen, talviselle metsälenkille Nemon kanssa :> Edit/ kuvat laitettu, kiitos!