Onpas viime päivityksestä vierähtänyt aikaa! Pelastusliivien jälkeisiä (ja vähän aikaisempiakin ;o) kuulumisia tulee tässä: 4. päivä olimme taas Nitan kanssa Viivin luona maalla kyläilemässä ja Kassua ja Kossua moikkaamassa. Kivaa oli kuten kuvasta näkee! Nitan kanssa ollaan päästy taas pitkästä aikaa agilityyn, ja kyllä neidistä virtaa löytyykin! Kepit meni viime keskiviikkona jo aika hyvin, kun vain Nita vielä oppisi hyppäämään aidan riman eikä siivekkeen yli... Nemo on ruvennut lähes poikkeuksetta yllättämään tokossa minut iloisesti; kontaktista on tullut upeaa! :) Tämän päivän treenit meni mukiinmenevästi, aluksi Nemo oli vähän levoton mutta kun en antanut kiinnittää liikaa huomiota toisiin koiriin niin hienosti meni. Lopuksi menimme vielä vähän montuille kävelemään, olipa mukavaa rauhoittua ilta-auringon laskevassa valossa. Viime lauantaina herra Houdini ja rikostoverinsa livistivät taas... Olin harjannut Nemon ja valokuvannut sitä kotimme takana olevan mäen päällä metsässä. Nemo käyttäytyi hyvin, ja kun Nitan vuoro tuli, jätin sen sisälle. Nemo jäi kurkkimaan takkahuoneen ikkunasta (sohvalla) meidän peräämme, ja eihän herra kauaa jaksanut siellä olla. Herra avasi kaikki välissä olevat kolme ovea, ja jollain ihmeen konstilla pääsi pihastakin pois. Nitaa ei kiinnostanut katsoa kameraan, ja kun sen ilme terävöityi alhaalla olevien puskien suuntaan, tiesin että joku oli tulossa. Nemohan sieltä ilmestyi, ja pyysin sen luokse. Koira tuli iloisesti, otin sitä niskasta ja laskin Nitan irralleen. Minulla ei ollut hihnaa mukana, ja kun Nemo oli niin kiltisti tullut, ajattelin seurauttaa sen vapaana alas kotiin... No, Nita innosti Nemon lähtemään mukaansa kun kerrankin oli molemmat irti, enkä siinä kerennyt kummankaan perään juoksemaan. Niin livistivät molemmat, muutaman sekunnin kuluttua en nähnyt tai kuullut koirista jälkeäkään. Neljä tuntia kesti reissu tällä kertaa, puoli viiden maissa (hieman ennen ruoka-aikaa) lähdin kaverini kanssa etsimään. Huutelimme koiria metsässä, mutta mitään ei näkynyt. Olimme palaamassa kotiin ja huusimme vielä viimeisen kerran; silloin takaa kuului kuinka tanner tömisee pyöreiden spanielinkäpälien iskeytyessä rytmikkään laukan tahdissa pururataan. Nemohan sieltä tuli läähättäen ja tassut pölyssä, jalkapesulle siinä jouduttiin. Hetken päästä Nitakin palasi kotipihaan- mutta millaisessa kunnossa! Koko koira oli kyljistä alaspäin aivan paksun, haisevan, ruosteenruskean mudan peitossa! Mikä oli valkoista, oli keltaista ja jopa toinen korva oli sisäpuolelta oranssi. Aluksi pestiin suurimmat liat kastelukannulla pois ulkona, ja jätimme koiran hetkeksi kuivumaan. Neiti ihmetteli kovasti, miksei häntä päästetty sisälle. Päästettiin lopulta- shampookylvyn -ja oikein jynssäyksen kera- jälkeen. Että sellainen kiva huviretki, onneksi Nita ei ollut jäänyt jumiin, mihin suohon nyt olikaan itsensä hommannut. Sunnuntaina sitten koirat vietiin rippijuhlieni ajaksi hoitoon; Nita Viksille yorkshirenterrieri Leon kanssa leikkimään ja Nemo lemmikkien lomakoti Hyvään Hetkeen ;) Molemmat olivat varsin tyytyväisiä päästyään illalla kotiin. Ja nyt on laitettu koirien sivuille oikeasti uudet kuvat, ne edelliset vain sopivat paremmin vuodenaikaan. Nämä poseeraukset on otettu toukokuun lopulla. 

Nita ja suomenlapinkoira Kassu =)