Käväisimme tiistaina 11.5. Nitan kanssa jälleen mölliagilitykisoissa, tällä kertaa Muuramessa. Oli oikein mukava ilta, jämsäläiset pärjäsivät jälleen hienosti! Minä jännitin taas ihan hirveästi, rata meni kuitenkin varsin hyvin :o Nita oli radalle päästessämme jo hiukan väsynyt, johtuen siitä että tulimme niin aikaisin paikalle, mutta vauhti alkoi kiihtyä loppua kohti ja hienosti meni, ehkei raketin nopeudella mutta ainakin varmasti! Puhdas rata tuli eli 0-tulos ja sijoitus mölliluokassa 3!! Upea tyttö :’) Ja vielä kun ottaa huomioon, että olimme tänä keväänä ensimmäistä kertaa ulkona ja viimeksi olemme menneet agilityä silloin edellisissä kisoissa Mäntässä, olen mielettömän tyytyväinen. Tahdomme myös onnitella Satua ja Sannia tuloksesta (jota hatara pääni ei enää muista) kuin myös V-P:tä ja Sandyä Suvia ja Vilmaa, Marjaa ja Viriä sekä Leenaa ja Lukaa & Nemoa hienoista suorituksista!  Outi kuvasi meidät videollekin, linkitän tänne kunhan ehdin. Hurjasti kiitoksia Sadulle kyydistä ja kuvista!

Jänis loikkaa ja meikäläisen ilmeestä ei puhuta

Walking in the air...

Korkea ilmavara sillä on vieläkin..

Ja maalissa!

Kiitos rakas :>

Palkintojenjako.

Torstaina alkoi neljän päivän pitkä viikonloppu, ihanaa! Käytin koirat erikseen aamulenkillä, Nemokin oli irti jälleen ja se @#%&:n koira karkasi kolme kertaa minulta! Ensin kävelee ihan nätisti vierellä ja sitten yhtäkkiä ampaisee johonkin hornan kuuseen. Tuli onneksi takaisin, en tajua kuinka se ehtiikin kiertää niin nopeasti taakseni; huutelin siihen suuntaan mihin oli lähtenyt, ja sitten koira seisookin takanani kalliolla ja tuijottaa. No, minä en luovuta…  Tänään kävin keskustassa viemässä mätsäri-ilmoituksia eläinkauppoihin, Nemo mukanani. Huomasin yllätyksekseni, että torilla oli markkinat ja kävin sielläkin kiertelemässä, saatiinpa hyvää sosiaalistusta. Ja löysin t-paidan! :-D Lopuksi käväistiin Eläinexpertissä ostamassa herkkuja ja kotimatkalla Nemo kastoi hiukan tassujaan ankkalammessa. Vein ilmoituksen Citymarkettiin ja jätin Nemon ulos pyörätelineeseen odottamaan. En muista, olenko koskaan jättänyt Nemoa yksin kaupan ulkopuolelle –Nitahan odottaa tosi nätisti – , ja kipaisinkin nopeasti. Varauduin siihen, että Nemo alkaa huutaa heti kun lähden, mutta ei, tosi nätisti odotti katsellen perääni virnuillen ja häntä heiluen. On se mukava koira :) Ja hellekelit saapuivat vihdoin, tervetuloa kesä!  

Aamulenkkejä 13.5.

Urpo.

Jatkopala varmistuksena... Vaikkei se paljoa hyödyttänyt x)