-Neljän tunnin agilityputkesta tietenkin! Torstaina alkoi treenit taas, ja voi että oli ihanaa! :D Hieman jännittyneenä mietin, miten Nemo käyttäytyisi, mutta sain taas yllättyä positiivisesti. Aloitan kuitenkin alusta, eli ryhmämme ohjaaja vaihtui Heli Herraseen Johannan muutettua pois. Tänään meillä oli kuitenkin sijaistamassa Keski-Suomen kennelpiirin agilityvastaava Seija Vainio. Aluksi hän puhui puoli tuntia agilitystä lajina yleensä, sen rankkuudesta, mitä tulee ottaa huomioon harrastamisessa, kertoi varoittavia esimerkkejä virheistä, joita lajin parissa on tehty, kuinka tärkeää verryttelyt ja jäähdyttely ovat ja paljon muuta. Tuli sellainen olo että vitsit jos tuollaisen olisi saanut kun silloin seiskaluokkalaisena aloitin Nitan kanssa, niin olisi kyllä ollut hurjasti hyötyä! Vaikka onneksi en ole lajin parissa koskaan pahoja virheitä tehnytkään :) Sittenpä aloitettiin, kaikki neljä koiraa Nemo mukaan lukien olivat yhtä aikaa kentällä, jolla oli puolikkaat kepit, aita, irtorengas ja putki. Kaikki olivat hihnassa aluksi, yksittäisiä esteitä mentiin muutaman kerran ja olin tyytyväinen, että saimme pehmeän laskun kahden kuukauden tauon jälkeen. Nemo meni lähes kaikista esteistä ensin, koska Seija sanoi että silloin siihen jää rutinoituneen koiran hajujälki. Ja vaikka yksi koira oli koko ajan äänessä, Nemo ei sanonut mitään! Ei minkäänlaista huomiota toisiin koiriin, vähän toki olisi pitänyt tyttöjä moikata mutta ei sen kummempaa, eikä myöskään mitään merkkejä levottomuudesta, yninää, hyppimistä… Kultapoikani :’) Tosi mukavat treenit oli, innolla menemme uudestaan! Sitten koiranvaihto, ja ei ollut kyllä moittimista jatkavien treeneissäkään! Nita meni upeasti, virtaa riitti ja Kaitsu kehui keppejä parhaimmiksi pitkään aikaan. Nyt vain innostusta mukaan niihinkin myös itselleni.

Kesän tietää tulleen myös siitä, että taas voi mennä mökille!! Käväisimme tiistaina saunassa ja Nemo pääsi äidin kanssa juoksemaan. Reissusta tulikin varsinaista munailua, kun heti tullessa Nita jämähti pihatien laitaan haistelemaan, ja tarkistaessani, mikä siellä oli, löysin linnunmunan. Selvisi räkättirastaan munaksi, oli siis tien laidassa sähkölangan alla ja päättelimme sen pudonneen oravalta joka olisi ryöstänyt sen. Otettuani munan Nita jäi napittamaan tielle, pohdiskelin että neidissä virtaa karjakoiran verta joten kai se pitää huolta pienemmistä. Munassa oli reikä, ja puhalsin sen tyhjäksi, saisihan siitä nätin koristeen. Koitin koiria saamaan syömään keltuaista, mutta ei kelvannut vaikka kotona kananmuna kyllä kelpaa :o Jonkin ajan päästä tullessani rannasta huutelin Nitaa, mutta koiraa ei näkynyt missään. Se löytyi sulkapallokentältä istumasta, tullessani kysymään mikä nyt oli koira tuli syyllisen näköisenä vastaan ja kääntyi takaisin kuin sanoen ”tule katsomaan”. Minähän tulin, ja kappas, maassa oli kaksi munaa lisää. Siinä sitten olin hiukan hämmentyneenä, ja hämmennys vain lisääntyi Nitan paneutuessa maahan ja maiskutellessa munat suihinsa :o Itse pureskeltuna siis kelpasi, meinasi mennä kuoretkin… Ja Nita ei siis syönyt niitä pesästä, munat olivat pudonneet ja rikki jo valmiiksi. Juteltuani biologianopettajani kanssa seuraavana päivänä hän kuitenkin antoi hyvän neuvon, ja olen pitänyt koiria lenkillä kiinni. Lenkit molempien kanssa ovatkin olleet varsin mukavia, oikein nätisti kulkevat ja tänään tehtiin tunnin lenkki kaukana metsäteillä, joilla ei muita tule vastaan.

Ruttukorva.

Ilme..

Ja Nemoakin kiinnostaa...

Taas joku on niin ylpeä isoveikka että...

Läppä oli :P

Vedessä on jotain..

Aijai kun turkki hehkuu punaisena :)

Ja herra päätti että toi lehti on niin must! Pakko saada, äää :D

Järvi täynnä siitepölyä.

Ei hullu tai mitään?

Sai hepulin...

...mutta rauhoittui sitten.

Meikäläisellä on nyt lukion eka vuosi pulkassa, huomenna vain todistusten jako ja sitten kotinäyttelyyn kuvailemaan & hengailemaan sekä varmaan hommiinkin, tänään tuli monta sämpylää pussitettua… Ai niin, koirat saivat lauantaina punkkipannat (fiksuina ei muistettu että viimekesäistä sprayta on vielä jääkaapissa), mutta en ole oikein tykännyt; Nita ei paljoa välitä mutta Nemo on jotenkin seko, ilmeisesti ärsyttää kaulaa ja koira hankaa koko ajan. Siksi en ole pahemmin pitänyt sitä. Ylihuomenna edessä sitten kehä spanielillakin, toivottavasti pystyn polvella juoksemaan… Hyvin pystyinkin olemaan toukokuun kaatumatta pyörällä :)