Nemo lenkillä viimeisen lomapäivän iltana. On ruma kuva, mutta alhaalla pari nätimpää! :>

Tämä postaus sisältää lähinnä välistä jääneitä (mutta myös pari uutta!) kuvia kesältä. Ja tämä siksi, että ehdin vihdoin laittaa nekin kuvat tänne ennen kuin tulee huomisen näyttelyn hypetys ja lykkääntyy taas. Ja minua jopa eilen pyydettiin päivittämään tämä blogi! :o Ihan uskomatonta, lukeeko tätä oikeasti joku? :-D Edellinen kirjoitus oli vasta tiistaina joten tässä välissä ei ole tapahtunut kummempia, Nita on ollut äidin kanssa mökillä ja me ollaan Nemon kanssa oltu kotona. Tai no, minä tietenkin koulussa mutta muuten hengailtu spanun kanssa kahden. Nemo jätti vielä eiliset agitreenit väliin (olisi kyllä kovasti ollut tulossa mukaan), minulla ei ollut koira-autoa käytössä joten oli helpompi ottaa vain Nita. Ja Nemo pääsi äidin kanssa juoksulenkille, oli ollut kuulemma reipas! Nita meni treeneissä ihan kivasti, vauhtia löytyi mutta kepeillä taas vähän tökki, vaikka Kaitsun mukaan tein kyllä kaikkeni. Muutenkin oma ohjaukseni oli kuulemma – ja itse asiassa myös omasta mielestäni – aika hyvää, muistin olla etäänytmättä Nitasta liian kauaksi mutta myös kannustin ja osasin kerrankin säädellä vauhtini hyvin! Jee :-) Nemon arpi on parantunut hyvin, siinä ei ole enää mitään rupea.  Lisäksi viimeiset viilaukset (korvien & käpälien siistiminen ja hampaiden pesu) on tehty huomista koitosta varten, katsotaan mitä sieltä tulee. Nyt illalla tein vielä pienen harjoituskierroksen pihassa ja voi että toinen oli innoissaan! Tiesi ihan tarkkaan, mitä ollaan tekemässä ja esiintyi kauniisti :) Huomista odotellessa siis! Alkaa jo jännittää minuakin…

Näissä vielä korvat viimeistelemättä..

Nita-kuvat ovat heinäkuulta, 19. päivä kun Linda pyysi minut koiran kanssa käymään. Nemo pääsi samalla viikolla Springerileirille, joten mukaan lähti Nita. Neiti käyttäytyi tavalliseen tapaansa nätisti kylässä, gerbiilien touhut kiinnostivat kovasti! Kävimme myös lenkillä läheisellä pellolla – alkoi muuten kivasti sataa juuri kun päästiin sinne – ja Nita sai korkeissa ohrissa jostain syystä kunnon hepulin! Emme siis olleet varsinaisesti missään viljapellossa, vaan ei-viljellyn maan vieressä oli kaistale ohraa. Varmaan muuten omistaja tykkäsi kovasti… Nita aloitti hepulin juoksemalla täysiä päin jalkaani (sattui muuten oikeasti!) ja sitten säntäili ympäriinsä, Lindan ilme kertoo kaiken.. :P Mutta sellainen se on, iloinen tyttö :>

Sori Linda, oli pakko laittaa tämä kuva :''D

Niin... Sellainen se on :-)