Mr. & Ms Perfect Agilityers veneilevät

Kulunutta viikkoa (edellisestä kirjoituksesta siis) voisi kuvailla sanoilla "treenattu kuin hullu". Ja kyllä, tätä olen tehnyt ahkerasti lähes joka päivä, pitäähän välillä olla vapaapäiviäkin. Agilitytreenit ovat menneet aivan loistavasti molemmilla! Viime viikolla Nemolla oli kontaktitreenejä ja herralla niihin piti soveltaa jonkinasteisia puolipidätteitä. Jätkä kun ryykää keinullekin suunapäänä joustamatta jaloillan pahemmin, mutta eipä se myöskään mitään välitä vaikka hyppäisikin sieltä yläpäältä alas... Nitalla oli jälleen mahtavasti vauhtia, melkein hepulissa ja sillekin tuli lentokeinu, meinasin jäädä sopertamaan jotakin keskelle rataa kun säikähdin sitä, mutta Kaitsu sanoi että jatka vaan ja mentiin rata loppuun. Viime viikolla jatkoin Nemolla myös taippariharjoituksia, ollaan käyty lenkeillä nyt Särkijärvellä ja viime viikolla heitin ensimmäistä kertaa esinettä veteen. Nemohan rakastaa noutokapulaa, koiran silmissä syttyy valo heti kun otan sen esille ja poika noutaa sitä todella mielellään. Otin siis sen järvelle mukaan. Tätä aiemmin olin todennut kepin kanssa, että esineellä ei periaatteessa ole väliä, Nemo osoittaa selvästi halukkuutta noutaa vedestä (itse asiassa aika loogista, järveen menollehan on hyvä syy), kapula vain on se mieluisin. Hakeehan se rantavedestä, mutta edelleenkään ei mene syvemmälle kuin että jalat koskisivat pohjaan. Onneksi vedet ovat mielestäni edelleen varsin lämpimiä, jospa kaikilta muilta kiireiltä kerkiäisi itsekin uimaan koiran kanssa. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt Nemon käytöksestä, sille ei ole koskaan heitetty varsinaisesti mitään haettavaa veteen. Mutta onhan tässä aikaa, syksylle en sitä saa kuitenkaan vielä kokeeseen, niin josko keväällä sitten...

Lauantaina treenattiin taas, lähdimme kentälle ja otin Nitan kanssa tottista. Kotona on tehnyt palkatta aivan mielettömän upeasti, seuraaminen on mielestäni kiitettävää ja luoksetulo jälleen kunnossa. Nyt kentällä ei kuitenkaan meinannut tulla yhtään mitään, syynä koiran korkuinen heinä. Tiistaina kävin kastelemassa kenkäni, sukkani ja lahkeeni vesisateessa vielä uudemman kerran kentällä, ja nyt meni todella hyvin! Lauantainen johtui siis ilmeisesti siitä, etten ole tokoillut kentällä pitkään aikaan. Eilen treenasin myös ennen agilitytreenejä ja ei voi sanoa kuin että mahtavasti meni, neidillä oli todella paljon intoa mikä näkyi illalla agissakin... Agilityäkin toki otin silloin lauantaina itsekseni (pitihän sitä tuoretta omaa avainta hyödyntää), lyhyttä rataa jossa pääpaino keinulla ja kepeillä. Nemoa rauhoitin hieman ja hyvin meni, eikä Nitallakaan ollut jäänyt torstaista minkäänlaista kammoa. Mentiin myös keppejä oikealta puolelta; kuten arvata saattaa, Nitalle se on hankalampaa mutta Nemolle aion opettaa heti alusta molemmilta puolilta. Agiliitelyn jälkeen kävimme siellä hiekkamonttulammella taas "uittelemassa" Nemoa, mielestäni vähän takapakkia mutta treeniä vaan.

Tällä viikolla Nitan tottistelun lisäksi Nemon kanssa touhuilut ovat jatkuneet, jätin nyt veteen heittelyn pienelle tauolle hautomaan ja palauttelin taas hakua mieleen. Mokoma livisti metsässä pari kertaa mutta tuli onneksi aina takaisin, positiivista oli se että minun on entistä vaikeampi mennä piiloon koska Nemo vilkuilee jo enemmän taakseen - paitsi kun saa jonkin vastustamattoman hajun... No jaa, muutaman kerran estin mielestäni varman lähdön huutamalla tarpeeksi ajoissa koiran luokseni. Vapaana lenkkeily siis jatkuu. Eiliseltä lenkiltä jäi mieleen sellainen hauska yksityiskohta, kun Nemo jäi haisteleman todella intensiivisesti jotain ja menin piiloon. Odotin ja odotin ja kun lopulta nousin mennäkseni katsomaan, mikä ihme voi haista noin mielenkiintoiselta, Nemo lähti heti tulemaan. Mietin, oliko se jokin salajuoni, tyyliin "jos sinä kökötät siellä varvikossa niin en minäkään liiku". Keskiviikkona sain Joonalta kaksi sorsansiipeä ja eilen tein niillä Nemolle sen elämän ihka ensimmäisen jäljen! Sidoin siiven naruun ja leikitin koiraa, ai että kun se oli kiinnostava! Sitten koira hihnaan ja kiinni varaston oveen ja laahasin jäljen. Ekalla kerralla meinasin vähän rynniä, toisella ja kolmannella meni jo valtavan hienosti ja se ihan oikeasti seurasi jälkeä! Ja innostus oli kova, varaston ovessa odottaessa Nemo alkoi haukkuakin, että päästä jo. Sen muutaman kerran tein ja sitten otin siiven pois ja takaisin varastoon, Nemo ei olisi millään halunnut tulla sisälle ja vielä sielläkin seuraili minua, että etkö voisi antaa sitä siipeä taas. Mahtava mies :) Agilitytreeneissä sain Henskulta myös riistapukin ja Hensku totesikin, että Nemo ei ainakaan pelkää ottaa lintua suuhun. Ei niin, saas nähdä kuinka riistapukin kanssa harjoittelu lähtee sujumaan...

Mutta tehtiinhän me itse agilityäkin. Nemo oli ainoa ryhmässään ja sillä oli hurjasti energiaa heti aluksi, sain todella juosta mutta koira myös kuunteli, irtosi hyvin ja meni nätisti. Vikan radan alussa karkasi -Hensku ajoi takaisin- ja se oli minusta muutenkin karmeaa sähellystä koko rata, mutta Heli ja Hensku ylistivät kaikkea mahdollista mm. kommentein "Ei mee kauaa kun se on jo jatkoryhmässä", "Se oppii tosi nopeasti ja etenee hyvin, hienosti myötälaukalla". Ookoo, no kiva jos se näyttää hyvältä. Nita oli niinikään aivan upea, heti ensimmäisen radan alusta lähtien sillä todella oli vauhtia ja myöhemmin sai hepulinkin, puomin kontaktit unohtuivat railakkaasti mutta kuten Heli sanoi, tärkeintä että sillä on hauskaa. Vikalla radalla kohta 'kolme aitaa limittäin samaan suuntaan' tuotti minulle päänvaivaa, Nita aina tahtoi kiertää toisen aidan takaapäin eikä siihen auttanut suora linja, Helin kuin Marjankaan ohjaus. Nita kun ei taivu niin hyvin toiselle kyljelle, pyörimisharjoituksia pitääkin aloittaa nyt vaikka haasteellista se on kun Nita ahdistuu siitä, jos käsi on sen päällä. Helin ja minun yrittäessä tätä, neiti kaatui maahan tarjoten kuole-temppua ja sai koko ryhmän nauramaan varsinkin "Eiks tää kelpais?" -ilmeellään. Sadun sanoin, se on hurmaava koira.

Tulipa hurjasti tekstiä, mutta on mulla vähän kuviakin. Ne ovat viime sunnuntailta, kävimme isän ja koirien kanssa mökille ja ajelimme ympäri Päijännettä enon ja tämän tyttöystävän kanssa, koirat luonnollisesti kyydissä. Team NN käyttäytyi mielettömän hyvin moottoriveneessä ja nautti tuulenvireestä ja maisemista, ihan mahtava reissu oli! :D