Alkuun pyydän anteeksi kuumeisesti odottavilta lukijoilta! Mennään jo tammikuun vikalla viikolla eikä päivityksistä tietoakaan... Että tervetuloa vaan lukioon. Mutta mennään pitemmittä puheitta asiaan, eli tähdellisimmät tapahtumat viimeiseltä kolmelta viikolta. Joululoma tosiaan loppui, 4. päivä oli minun ja Nitan vika kerta agilitytreeneissä; olemme tauolla maaliskuuhun saakka omistajan koulun takia. Tuolloin olikin tehotreenit, kiitos mahtavasta valmennuksesta Henna & Kaitsu! Nitallakin meni hienosti, neidillä säilyi into loistavasti loppuun asti; siitä oli hyvä jäädä hyvillä mielin tauolle. Seuraavana päivänä tapasimme Viivin keskustassa, kiitos taas upeista kuvista! Myös urpo-Nemon poseerauksista ;) Näitä voi ihailla osoitteessa http://casanova.kuvat.fi/kuvat/Nita+ja+Nemo/ . Mitäs muuta... Koulu alkoi, eli koirat joutuivat taas totuttelemaan aikaisiin aamuherätyksiin. 10. päivä palasimme piiiiitkän tauon jälkeen Nitan kanssa JSPKH:n kentälle tokotreeneihin; sähläystähän se lähinnä oli mutta kivaa, mitä nyt vähän paleltiin... Seuraavana viikonloppuna Nemo sitten karkasi, en ollut edes kotona, kun sain perjantai-iltana kuulla että koira on nähty Palomäessä ja meinannut jäädä auton alle... Naapurin koiralla juoksut, ja eräällä toisella siellä Palomäessä myös, nice. Myöhemmin äiti soitti ja kertoi, että Nemo oli saatu turvallisesti takaisin kotiin. Seuraavan viikon aikana niitä karkailuja kertyikin sitten useampia, eikä herraa voi vieläkään pitää pihalla yksinään... Mokoma kahlekuningas, mutta eiköhän ne juoksut pian lopu. Viime keskiviikkona Nita lähti mukaani kouluun; tyttö oli aamulla hyvällä tuulella ja käyttäytyi lukiossa yllättävän reippaasti. Heti sisään päästyämme Nita sai innokkaan ihailijan koulusihteeristä. Informatiivinen puheenvuoroni meni päin honkia, mutta Nitalla oli kivaa, vaikka ilmeisesti luokan edessä seisominen oli tylsää, minkä koira ilmaisi esittelemällä vähän ääniskaalaansa. Muuten Nita lähinnä katseli ympärilleen luokassa ja kerjäsi Joonalta rapsutuksia. Välitunnillakin oltiin oikein sievästi, ja maantiedonopettajamme sai kunnian olla ensimmäinen ihminen maailmassa joka tunnisti Nitan "rodun": "Se sao miguelinfila näkyy siinä ihan selvästi". Tosin kyseinen henkilö on myös pitkän linjan kasvattaja ja ulkomuototuomari, mutta kuitenkin. Toisen tunnin jälkeen isä haki Nitan kotiin. Eilen oltiin taas neidin kanssa tokossa, jossa lähinnä koulutettiin omistajaa enemmän kuin koiraa x) Mutta eiköhän se tästä, tänä iltana harjoiteltiin sitä kontaktia ja lähipalkkausta, ja ehdollistin Nemoa naksuttimeen. Ai niin, ja herran agilitytreenit ovat menneet sen joulukuisen failuren jälkeen oikein mallikkaasti ;-) Eipä tässä tällä kertaa ihmeempiä, ihanista talvipakkasista saadaan nauttia edelleen! (Ja toivottavasti pian myös eräästä uroskoirasta, johon saisi taas jotain kontrollia niiden juoksusekoiluiden ja karkailujen jälkeen...)

Uudenvuodenpäivänä kävimme mökillä ja koirat saivat vähäsen juoksennella jäällä.

Aamulenkki 2.1.

Kaunis loppiaisaamu.

Oho, eksyi näköjään maisemakuvakin joukkoon; tällaista meidän lenkkimaastoissa on näillä talvikeleillä :)

Taitaa karvakäpälääkin (tassut taas trimmin tarpeessa) vähän palella...

"Iipu, kauanko täällä pitää vielä koittaa tasapainoilla?"

Seuraavaksi luvassa huonoa laatua: Nita tulee.

Wuush!