Jokavuotinen must...

Ihana loma jatkuu edelleen! Joulu oli ja meni, ja on pakko ihailla koiria siitä, kuinka kärsivällisesti ne jaksoivat pieniä lapsia. Nemo ja Nita saivat myös luonnollisesti lahjoja ja Nemo repikin omansa innoissaan auki – Nitaa piti avustaa, neiti ei oikein ymmärtänyt miten paperin sai maukkaan luun ympäriltä pois. Tiistaina talo hiljeni ja jäljellä on jälleen vain minä, koirat ja vanhemmat. Kelit on edelleen niin surkeat, ettei paljon tee mieli ulkona olla mutta toki ollaan lenkkeilty normaalisti. Tokoilut ollaan jouduttu jättämään sisätiloihin, mutta voin sanoa että Nemo on oikein pätevä! Olen ollut nyt hieman hämmentynyt, kun jo pari kertaa sisällä treenattuamme se on palkkautunut lelusta loistavasti, riehunut ja kiskonut sekä hanhea että narunpätkää. ”Kaukona” ei tosin toimi aina, eli että jättäisin lelun maahan ja vapauttaisin sitten – poika saattaa jäädä hämmentyneenä katsomaan minua, että täh? Joka tapauksessa, tänään ei tarvinnut paljoakaan virittelyä tai kevätjuhlaliikkeittä, Nemo oli hyvässä vireessä ja teki tapansa mukaan innoissaan häntä heiluen. Perusasento – jonka opetin kokonaan uudelleen- alkaa olla ihan mallillaan, samoin kuin luoksetulo, pysähtymiset ja jäävät. Seuraaminenkin on pääsääntöisesti hyvää, paikka on tosi hyvä, mutta en oikein uskalla ottaa vielä kovin pitkiä pätkiä palkatta, ettei kontakti putoile liian monta kertaa. Hyvältä kuitenkin näyttää! :)

Lenkiltä viime viikolla

Eiliset ja viimeviikkoiset agilitytreenitkin meni aivan loistavasti. Ennen joulua Kaitsu ei ollut paikalla, joten vietimme keskenämme pikkujouluja koko ryhmän kesken ja meillä meni ihan hyvin, Nitalla ei vaan ollut taaskaan oikein vauhtia. Kaitsukin totesi eilen, että teen oikeastaan kaikkeni sen eteen, mutta ei olla toistaiseksi keksitty, mikä sellainen taikatemppu olisi, jolla vauhti pysyisi lujana myös alussa eikä vain loppusuoralla. Mutta virheitähän Nita ei tee, se on vaan hidas… Nemon kanssa meni viime viikolla lujaa, puhtaat radat jäi vähiin mutta mitä väliä, mikään ei tee niin iloiseksi kuin se tunne, kun springeri juoksee häntä heiluen täysillä ja meillä on niiiiiin kivaa yhdessä! Eilen saatiinkin oikein tehotreenit kun paikalla oli vain me ja Evie ja Soolo. Ehdittiin rauhassa miettiä ja ottaa uusiksi ja tehtiin poikkeuksellisen monta rataa. Tykkäsin kovin, tehtiin kivoja juttuja! Erilaisia keppikulmia, pitkiä juoksupätkiä ja aitapyörittelyjä. Molemmat koirat oli supereita, Kaitsu kehui jopa mun ohjausta Nemon kanssa – pitäis tosin vaan muistaa, että se on ihan erilainen koira kuin Nita. Huipputreenit!

Joulupäivän aamulenkillä - pikkupakkanen ja hento lumisade hemmottelivat.

 

Metsässä oli purot näin sulina.

Tämä on vuoden viimeinen postaus – pitäisköhän jotenkin summata tätä vuotta? En muistaakseni asettanut (ainakaan tänne julkisesti) mitään sen kummempia tavoitteita vuosi sitten, mutta ainakin omassa pienessä mielessä oli uskaltautuminen virallisiin, möllitokoja sekä tutustuminen spanieleiden taippareihin Nemon kanssa. Nämä saatiin toteutettua – Nitan kanssa käytiin mölleissä kivalla menestyksellä maalis- ja syyskuussa ja ylitin kisakynnykseni, kävin molempien koirien kanssa virallisissa agilitykisoissa (tosin sen Nemon reissun olisi voinut jättää väliin..). Lisäksi tutustuimme springerimaailmaan syvemmin Nemon kanssa käymällä rotuyhdistyksen leirillä kesällä ja käytiin myös katsomassa, minkälaiset arviot Nemo saa taippareidin osuuksista uintia lukuun ottamatta – sen reputtamiseen varauduin jo ajat sitten. Tosin, Nemo on tänä vuonna uinut tosi hyvin, tämän tavoitteen sain siis täyteen! Springerileirillä haettiin jo riistapukkia lämpimästä vedestä ja syksyllä Nemo sai maistaa lintukoiransa syvintä olemusta päästessään Ojalan miesten mukana sorsametsälle. Täysin kouluttamaton ”kastelee tassut, ei ui” hakikin kylmästä lammesta kaatosateessa kaksi sorsaa ja oli loppuillan onnesta soikeana. Toivottavasti ensi vuonna herra suostuu uimaan taippareissakin, siellä olisi tarkoitus käydä uudestaan.  

Nitalle olisin suonut tänä vuonna useampia virallisia agilitykisoja, mutta ne jäivät nyt ensi vuoteen, samoin kuin mahdolliset tokokokeet. Tosin, jos en saa sitä toimimaan palkatta ja paineistumatta, en usko että on järkevää asettaa tokoa kovin tavoitteelliseksi. Mölleissä käyntiä toki jatkamme ja toivottavasti päästään Nemonkin kanssa sellaisiin! Agilityn osalta onkin enemmän tavoitteita, mutta koirien ehdoilla mennään aina. Vuosi 2011 oli kaikin puolin hieno ja toi mukanaan monia uusia, kivoja tuttavuuksia ja tapahtumia – toivottavasti vuodesta 2012 tulee vielä riemukkaampi ja rikkaampi!

Team NN ja Iipu toivottaa blogin lukijoille iloista vuotta 2012!