Oikein hyvää uutta vuotta kaikille lukijoillemme! Joululoma on ohi ja arkea on eletty ensimmäinen viikko tänä vuonna. Loma meni oikein mukavasti, koirat nauttivat ulkoilusta ja jouluna luonnollisesti käytiin aamulla pitkä lenkki kauniissa talvisessa metsässä sekä illemmalla mökillä. Käytiin taas jäällä, Nemo juoksi tuhatta ja sataa mutta Nita vikisi kylmästä ja paineli kiireen vilkkaa sisälle. Jouluaattona Nemo seuraili aikansa lahjojen jakamista ja kävi sitten koppaamassa oman pakettinsa kuusen alta :D Joulu meni rauhallisesti, ja koirat suhtautuivat todella kiltisti ympäriinsä konttaavaan Sofiaan, Nemo ei inahtanutkaan kun tyttö läiskäisi kätensä koiran pään päälle vaikka Nemo söi luuta.

Tällaista oli täällä jouluaattona...

Agilitytreenit jatkuivat normaalisti, molemmat koirat ovat menneet viime aikoina hienosti! Viime viikon treenit piti Henna, ja samaa sanoi kuin Kaitsu että tämän koiran kanssa minun pitää juosta. Kaitsu totesi, että ”panosta tähän koiraan, kymmenen kertaa ja se on kisavalmis”. Hmm, eiköhän me Nemonkin kanssa ennen pitkää kisaamaan lähdetä, mutta ei minulla ole aikomusta lopettaa Nitan kanssa, se on tosi estevarma koira ja kunhan kepit lähtee sujumaan vauhdikkaammin niin voilà! Viime treeneissä se menikin kepit tosi hyvin. Huomenna on taas Nemon vuoro, nyt teen siis siten, että joka toinen kerta on Nemo ja joka toinen Nita; kesällä voin luultavasti ottaa molemmat yhtä aikaa.

Nemon kanssa palautimme muutama viikko sitten myös kauan pimennossa olleen talvihupimme- vetämisen. Lähdin viemään Kaisan kirjettä postiin, ja Apun ehdotuksesta laitoin Nemolle Kepavainaan vanhat vetovaljaat ja läksin potkukelkalla. Nemon kanssa on tehty tätä viimeksi silloin, kun koira oli vuoden, mutta hienostipa se muisti! Ja vauhti oli kova… Siitä viikko eteenpäin hain tutultani hienon, vanhan ahkion kokeiluun. Siinä on aisat, ja tulevaisuudessa Nemo toivottavasti voi vetää sillä pieniä lapsia. Vähän on jo harjoiteltukin; aisat kummeksuttavat Nemoa vähän vieläkin ja toisinaan se kääntyy katsomaan, mikä ihme siellä takana tulee, mutta hirmu iloisesti se vetää häntä heiluen. Painon kanssakin on jo kokeiltu, mutta Nemo ei sitä mitenkään mainittavammin noteerannut. Hiljaa hyvä tulee, pian voitaisiin jo joku lapsi ottaa kyytiinkin. Potkukelkkailu sujuu periaatteessa ihan hyvin, vähän meinaa toisinaan kääntyillä katsomaan minua etenkin ylämäissä, mutta vetosulkeiset jatkuvat. Ihan hyvää energianpurkua Nemolle, vaikka eilisen perusteella sen energiat vain lisääntyivät kelkkareissun jälkeen…

Vähän ollaan myös tokoilu loman aikana, kivalla menestyksellä. Nemo on alkanut tajuta alokasluokan hyppyä, Nitan kanssa suurin ongelma on edelleen epävarmuus seuraamisessa; minun pitää siis vielä enemmän olla tekopirteä ja reippaampi. Ehkäpä se siitä… Toinen päivä kävimme muuten Nitan kanssa pitkästä aikaa Viivillä. Nita sai leikkiä Rommin kanssa ja koirat kyllä nauttivat!

Päivä oli aika harmaa, joten kuvat eivät onnistuneet ihan niin hyvin..

Pepsodenthymy

:P

Akseli Gallen-Kallela: Väinämöinen ja Aino

Evildevil!

Viivin sänky ja tapetti on ihan kuin jostain studiosta :>

Vähän orvon näköinen? :'D (anteeksi etten taaskaan jaksanut rajata)