Vaikka eräät henkilöt odottavat innolla sunnuntain 31.5. kuvausta, aloitame loogisesti lauantaista... ;) Peruskoulu on sitten meikäläiseltä ohi, ja kesäloman aloitin lenkkeilemällä koirien kanssa metsässä. Illalla lähdimme käymään mökillä, jonne Nita jäi myös yöksi. Minä kaivoin kanootin aitan alta ja lähdin ensimmäistä kertaa tänä vuonna Nemon kanssa melomaan. Herra ulisi liiankin innoissaan, mutta saatiin sentään pelastusliivit päälle. Kanootissa koira ei meinannut pysyä oikein paikoillaan ja vinkui suurimman osan ajasta, mutta pikkuhiljaa tottui  ja oli hetkiä, jolloin malttoi istua hiljaa paikoillaan. Takaisin tullessa oli pientä säätöä, Nemon ollessa kiipeämässä laiturille tikkaita kanootti lähtikin ajelehtimaan ja koira molskahti järveen! :O Vedin hurjasti polskivan spanielin takaisin kanoottiin ja pian päästiin rantaan. Vein koiran samantien autoon ja lähdimme kotiin. Ei siinä muuten mitään, hyvä kun kastautui mutta kun oli se näyttely seuraavana päivänä... Pyyhkeellä kuivaaminen kotona ei paljoa auttanut, joten annoin Nemon kuivua itsekseen. Vielä iltalenkin jälkeen koitin harjailla, karva oli pehmennyt ja kihartunutkin vähän, ja sitä lähti rutosti. Kauhulla mietin, miltä se näyttäisi huomenna näyttelykehässä mutta ilokseni se oli parantunut täysin aamuun mennessä :-) Edessä oli Mänttä, ja lähdimme ajelemaan puoli kymmenen aikoihin. Hyvin päästiin sisälle, Nemo ei ollut lähes ollenkaan hermostunut. Jätimme häkin varjoon metsään, ja etsin oikean kehän nurmikentältä. Arvostelu alkoi vähän ennen kahtatoista, ja Nemo oli ainoa uros luokassaan. En tiedä sitten, oliko tuomarilla kenties auringonpistos vai mikä, mutta Nemo yllätti ihan jokaisen meistä totaalisesti ollen AVO ERI1 PU1 SERT ROP!!! :O Kehässä Nemo oli jo vähän kyllästynyt odotteluun, mutta ei se sitten loppujen lopuksi niin huonosti esiintynyt, häntä heilui koko ajan. Tuomarin sanoessa: "Elikkä vaaleanpunainen", olin aivan "whaaat?", EH:ta nimittäin olin toivonut. Käyttöluokan uros oli poissa, joten Nemo meni miltei saman tien junioriuroksen (joka muuten oli Nemon serkun poika) kanssa paras uros-luokkaan. Siellä Elena Ruskovaara sijoitti Nempun ensimmäiseksi, ja kehätoimitsija ojensi allekirjoittaneelle sinivalkoisen ruusukkeen ja todistuksen. Siinä vaiheessa taisi mulla levitä silmät kokonaan, serti! Meidän kotikoiralle, jonka kasvattaja vielä valitsi sillä perusteella meille, ettei käytäisi näyttelyissä... Hetken tauko, kun arvosteltiin ainoa welshinarttu. Sitten meitä vietiin ROP/VSP-kehään :o Nemolla oli valitettavasti maha sekaisin koko päivän, ja ensitöikseen koira kakkasi sinne x) Mutta se ei onneksi haitannut ketään. Koirat laitettiin hetkeksi seisomaan, ravautettiin edestakaisin ja sitten vielä kehä ympäri. Ei sitä menty kuin puolikas kierros, kun tuomari ojensi punakeltaisen ruusukkeen käteeni. Sanoin: "Ei ole totta!" johon tuomari "Kyl se on totta." Koirista otettiin kuvat ja lähdimme takaisin häkille; laitoin Nemon lepäämään ja juoksin hakemaan arvostelun, jonka olin unohtanut kokonaan ruusukkeita sadellessa. Näin se kuului: "Erinomaista tyyppiä edustava maskuliininen, jäntevä uros. Hyvin komea ilmeikäs pää. Keskiruskeat silmät. Hyvä kaula. Varsin mallikas ylälinja. Solakka runko. Hyvä takaosa. Eturunko pitäisi olla selvempi ja etuosa voimakkaammin kulmautunut. Leveät etuliikkeet. Liikkuu leveästi edestä. Erinomaisen etenevä sivuaskel". Huomaa: Ei enää laiha, vaan solakka! ;-D

Laitettuani Nemon häkkiin lähdimme Viivin ja Elinan kanssa palkintotoimistoon, ja palasimme häkille kahden pokaalin kanssa ;o Ryhmäkilpailut alkoivat vasta neljältä, ja siinä välissä katselin collieiden arvostelun, käytin Nemoa kävelemässä metsässä ja otettiin kuvia palkintojen kanssa. Nemo lähinnä nukkui häkissä ja ymmärsi onneksi juoda, päivä oli paahtava. Puoli neljän jälkeen lähdimme sisälle jäähalliin, Nemo oli siinä vaiheessa jo rauhoittunut ja jaksoi uskomattoman hyvin odotella omaa vuoroaan, ei pienintäkään merkkiä hermostumisesta. Kokoomakehässä seisoi kauniisti Leila Kärkkään tutkiskellessa 8-ryhmän koiria, ja finaalikehässä Nemon naamalle ilmestyi jo hymy. Pirteästi herra ravasi vielä sielläkin; oli se aika mahtava tunne juosta RYPissä. Hetken aikaa tarvitsi vain seistä, kun ei sijoituttu ja päästiin lähtemään kotiin. Siellä Nemo oksensi lopulta, kuuma päivä ja automatka mutkaisella tiellä vaikuttivat varmaan myös. Poika ei jaksanut edes syödä luuta, jonka olin ostanut sille kiitokseksi. Vähän vielä otin palkintokuvia illalla, ja väsynyt roppikoira painui tyytyväisenä nukkumaan. Olipa aikamoinen päivä, voiko kesäloma paremmin alkaa? Kiitokset ihanalle tuomari Elena Ruskovaaralle, harjoitusarvostelija Reia Leikola-Waldenille, Viiville kärsivällisestä mukanaolosta ja kuvaamisesta sekä tietenkin upealle Nemolle! :D Kiitos myös kaikille onnittelijoille ja onnea meiltä Ullalle Tipsun VSP:stä ja SERTistä sekä Lotan ROP-VETistä :) Kiitos hurjasti Viiville kuvauksesta! :>

Ravausta kehässä..

Roppikuva. Tuomari, pöllämystynyt esittäjä ja kuumuudesta lähes pakahtunut koira, kuolapylväs vaan roikkuu... x)

Ja kun oltiin vähän levätty, poseerattiin reippaammin palkintojen kanssa :-)

Valmistauduttiin RYP-kehien esiarvosteluun.

Nemo seisoo, nyt jo vähän iloisemmin.

Ja sitten illalla kotona otetut kuvat:

 

Nemo ja rusetit.

Päivän sato ;O

Väsynyt, ei maita luu.