Pitkästä aikaa pääsin taas tänne raapustelemaan, tosiaankin hyvä olla kotona kaiken reissaamisen jälkeen. Parempaan perheeseen en olisi voinut Ruotsissa päätyä, eläimiä riitti sielläkin :) Tack ska ni alla ha för allting, familjen Karlsson! Palasin kotiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello 2, koirat riemastuivat tietenkin ja näyttivät helpottuneilta, kun pääsivät taas omaan (niidenkö se onkin?) sänkyyn nukkumaan. Sunnuntaina leikittiin, lenkkeiltiin ja tokoiltiin yhdessä, on nuo ihania elukoita :') Maanantai-iltapäivänä sitten saatiin vähän "vastoinkäymistä", vilkaisin Nemon oikeaa korvaa joka oli järkyttävän näköinen. Enemmän likaa kuin koskaan aiemmin, ja korvakäytävän ympäristö ruvella rapsutuksesta. Siinä siis syy koiran vaisuuteen, pään roikotukseen ja vinkumiseen korvaan koskiessa... Diagnosoin vaivan korvatulehdukseksi, ja puhdistin korvaa pumpulilla. Illalla tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten rupea vain pyyhkimään ja katselemaan -kirjat eivät kuitenkaan ole aina oikeassa-, vaan varataan Nemolle aika eläinlääkäriin. Tiistaina soitettiin ja koira pääsi jo samana päivänä klinikalle, jonne sen vei äitini. Nemo hoidettiin odotushuoneessa, koska varsinaisessa toimenpidehuoneessa oli joku muu koira nukutuksessa. Herra kuulemma pelkäsi kamalasti, mutta lopuksi heilutti häntäänsä ja nuoli lääkärin kasvot =) No, nyt on hänellä sitten kymmenen päivän antibioottitablettikuuri ja kahdesti päivässä laitetaan tipat korviin, sekä Betadinella pyyhin tarpeen mukaan. Nemo ei ole enää niin vaisu kuin alkuviikosta, jaksaa leikkiä (ja karkailla, tänään livisti naapuriin kun halusi myös mukaan trampoliinille ;D) pihalla mutta lenkeillä on vähän väsynyt ja ruoka ei maita niin hyvin. Vinkuu myös edelleen jos korvaa rapsuttaa ja ruvet ovat tosi kipeät. Nyt toivotaan että paranee ja päästään kuun lopussa Mäntän näyttelyyn (dopingsäännöt ja lääkkeiden varoajat). Tänä iltana suuntaamme mökille, ja huomenna kaupunkikävelylle Nitan kanssa 8) Mietin vaan minkälaisen sydärin neiti saa ilmapalloista... Hyvää vappua kaikille!