Klääh, miten paljon sitä voikaan kasautua juttua parin viikon ajalta? Mielelläänhän sitä kirjoittaisi yksi asia per kirjoitus mutta kun en mokoma viitsi ladata kuvia kamerasta koneelle yksi kerrallaan, mieluummin kaikki 155 kerralla :D No, kerrotaanpa nyt Nitan Jännästä Päivästä Kääpälässä: tiistaina 17. kesäkuuta lähdin pyöräilemään Emmille Nitan kanssa. Tyttö juoksi hyvin ja perille päästyä leikki onnellisena Ronin kanssa. Koirat tapasivat pitkästä aikaa. Rose-kissa oli saanut perjantaina 13. päivä kolme suloista pentua, joita Nita ihmetteli suuresti. Neiti ei oikein tiennyt, miten olisi pieniin tuhiseviin karvapalloihin suhtautunut. Vähän Nipsua pelottikin, mutta uteliaisuus oli suuri. Seuraavana päivänä taas lähdimme -helppouden vuoksi pelkän Nitan kanssa- ajamaan Valkeakoskelle. Nita touhusi iloisesti mökin pihapiirissä ja hyppeli heinikossa. Lähes heti kotiin palattuamme lähdimme juhannuksen viettoon toiselle mökillemme Päijänteen rannalle. Oli se vaan niiiiin siistiä viedä Nemoa lenkille 6 m:n mittaisen paksun rautakaupasta koulutustarkoitukseen ostetun liinan päässä, paljon parempi kuin nykivä ärsyttävä fleksi. Nita oli tietysti irti. Säät eivät suosineet, koirat viettivät paljon aikaa sisällä aitassa sateen ja ukkosen vuoksi. Sängyssä oli ahdasta kaikilla muilla (lue: allekirjoittaneella) paitsi koirilla. Öisin Nemon piti myös välttämättä herätä ikkunaan katsomaan ulkona pomppivaa västäräkkiä, puhumattakaan kahden aikaan rannalla ohilentävistä kovaa laulavista joutsenista. Varsinainen actionviikko siis takanpäin! Maanantaina emme kaatosateen vuoksi viitsineet lähteä tokotreeneihin kastelemaan itseämme. Keskiviikkona Leo tuli kyläilemään, NN-tiimi leikki tyytyväisenä pienen säntäilijän kanssa; Nemo tosin ei vaivautunut pahemmin peuhaamaan. Saman illan agilitytreenit menivät ihan mukavasti- Nita teki ensimmäisen radan täysin virheettömästi ja hyppäsi vain yhden kerran siivekkeen yli! Kaksi viikkoa aiemmin sitä riman kohdalta yli hyppäämistä junnattiin kyllä pitkään, niin taisi sitten mennä päähän :) Ja tuskin Nita mitään traumoja sai vaikka Tuuli-belggari kävikin Nitan kimppuun. Lopuksi Nita sai vielä leikkiä vapaana nuorempien koirakamujen kanssa, vaikka ei sitten lopulta innostunutkaan kovin paljon riehumaan. Tämä kirjoitus näyttää olevan vahvasti Nita-painotteinen, mutta ei Nemoa ole toki unohdettu! Hänestä kuulemme seuraavalla kerralla.

Nita ihmettelee neljän päivän ikäistä Fiaa :)

Sanoin aina pienenä että muuttaisin isona Kääpälään... Hmm, ainakin siellä on mahtavat pellot koirien juosta!

 

Nala kyräilee vierasta koiraa epäluuloisena tutun Ronin vierestä. Roni ei pahemmin välitä vaan ottaa rennosti :D 

 

Remu ja Nita tutustuvat ja vaihtavat kuulumisia.

 

NN-tiimi ukkosta paossa sängyn alla.

Arttu, Sira ja Nita.