Vuodatus.netin huoltokatko 30.6. katkaisi niin sanotusti kamelin selän. Hyvän blogipalvelun ei kuulu sortua noin (ja viedä mennessään yli puolia kuvista), joten meidän yhteistyömme loppuu tähän. Perustin koirille uuden blogin osoitteeseen http://azoreanmelody.blogspot.fi/ , jonne jatkamme kuulumisten kirjoittelua. Sieltä löytyy nyt ja jatkossa uusimmat tapahtumat. Ei tule tätä ikävä :--) Tekstit jäävät tänne luettaviksi vielä ainakin toistaiseksi, sääli että kolmen viime vuoden kuvat katosivat. Vaihtakaapa siis lukijat linkkilistoihinne uusi osoite :)

terkuin Iipu ja NN-tiimi

Nitan paikka Sprinkkuerkkarissa: kivenkolo. Yhdistys tarjosi kuoharia 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi :D

Nemo ei tahtonut poseerata.

(Olen mielikuvitukseton otsikoiden suhteen.) Karkun verinäytteenottoreissu meni hyvin. Koirat olivat reippaita matkustajia ja hyvin löydettiin perille, vaikka aika korvessa se paikka oli.. Näytteidenotto ei ollut vielä alkanut kun menimme paikalle, mutta kierreltiin siinä vähän aluetta -nähtiin viime kesän Springerileiriltä tuttu Elma-welshi ja Katriinaakin moikattiin- ja istuskeltiin kaikessa rauhassa katselemassa menoa. Kun näytteenotto aloitettiin, menin ensin jonottamaan Nemon kanssa. Eräs enkku ennen meitä rimpuili pöydällä hirveästi ja verta tuli ympäriinsä, jolloin mua alkoi säälittää ja mietin, että enhän voi edes Nitaa viedä sinne, jos se huutaa kuin syötävä. Nemoa epäilytti pöytä vähän -se hyppäsi ensin siitä alas-, mutta nostettuani sen sinne uudelleen pysyi rauhallisesti paikallaan. En usko että se edes tajusi, mitä tapahtui – herra vain katseli olkani yli leikkiviä enkkutyttöjä ja olisi halunnut mukaan. Nemolta tosin ei meinannut löytyä jalasta verisuonta! Näytteenottaja joutui etsimällä etsimään sitä, ja kun se lopulta löytyi, verta tuli niin niukasti että piti pistää toiseenkin jalkaan. Mutta saatiin siis näyte hyvin, ja sitten tuli Nitan vuoro. Neitihän ei tykkää yhtään syliin nostelemisesta, joten se oli pöydälle päästyään/jouduttuaan jäykkänä kuin puupökkelö, mutta eipä sekään sanonut pistämisestä mitään! Nitalla näytteenotto meni huomattavasti jouhevammin kuin Nemolla, ja olen iloinen että molemmat olivat niin reippaita :> Kotimatkakin meni hyvin ja nämä viikot ollaan lomailtu rauhassa kotona, käytiinpä mökilläkin viime viikonvaihteessa.

Oltiin 18.6. Taikan ja Idan kanssa lenkillä. Kuvasin ehkä kolme kuvaa Nitasta ja muuten Taikaa, perusmeno :-D

Neiti azorilainen oli niin kovassa vauhdissa että kuvatkin vähän tärähti, Taikasta sai paremin kuvia kun se ei innostunut säntäilemään ;)

Yhteiskuvissa Taika ei jaksanut pysyä paikallaan sen verran, että olisin saanut neideistä kahdestaan kuvan, mutta hyvin onnistui näinkin :)

Yhtenä päivänä (oisko ollut viime viikon perjantai) käytiin Nemon kanssa Hassissa treenaamassa taipparien hakuosuutta; koira oli tietysti tohkeissaan saadessaan olla irti, mutta ihan mukavasti meni. Tehtiin paljon piiloon menemisiä – löysi hyvin–  ja pilliäkin totteli aika kivasti varsinkin näköetäisyydeltä :D Ei se oikeastaan pidemmäksi aikaa ”hävinnyt” kuin pari kertaa, ja toisella syynä oli haukusta päätellen orava. Ensimmäinen vartti kuitenkin, eli suunnilleen se aika mikä taippareissa siellä metsässä kävellään, sujui oikein mallikkaasti ja Nemo oli ihan hyvin kuulolla. Hyvältä näyttää siis :) Ja koira oli tyytyväinen saatuaan juoksennella kunnolla irti. Uimakoulua vaan vielä..  

Viime viikolla ei tullutkaan agitreenejä, kun ryhmästä kukaan muu kuin minä ei ilmestynyt paikalle. Tein sitten tokoa molempien kanssa, pitkästä aikaa! Nitan kanssa keskityttiin siihen että oli kivaa ja pidettiin hauskaa yhdessä, ja tässä onnistuttiin hienosti :) On se vaan taitava tyttö. Nemon tekeminen oli kertakaikkisen upeaa! Se oli irti, ei lähtenyt mihinkään, intoa oli vaikka oli tosi kuuma ja aaa se vaan tekee niin ihanasti ja innolla ja taitavasti että oon vaan niiiiiin ylpeä! Opeteltiin nyt sitten kunnolla hyppyä ihan oikealla tokoesteellä ja jätkä tajusi sen muutamalla toistolla :) Pitää ruveta tekemään tokoa selvästi useamminkin –ja häiriössä- kun se sujuu jo yksin noin hienosti :> Tämän viikon agitreenit menivät niin ikään oikein mukavasti, Marja sanoi että Nita ei tarvisi kepeillä läheskään niin paljon apuja kuin sille näytän edelleen… Ja toimihan se, kuin myös Nemokin. On ne vaan huippuja :) Juhannuksen koirat viettivät kotona koska Leia oli mökillä, mutta öitä ei niidenkään tarvinnut yksin olla ja päivisin käytiin huoltamassa. Kiltisti olivat kotimiehet olleet, nyt palataan taas normaaliin loma-arkeen :)

 

Juhannuspäivä soi meille mökillä upean iltataivaan!

 

Kuten kuvista näkee, tästä koiratytöstä tuli viikko sitten ylioppilas! Juhlat menivät hyvin, koirat olivat tosiaan naapurin tarhassa ja sateinen keli ei ollut niidenkään kannalta se paras mahdollinen.. Nemo, Nita ja Ninja olivat kuulemma jääneet tarhaan ihan kiltisti, mutta kun meidän auto palasi koululta kotiin ja pihaan rupesi muutenkin tulemaan autoja, Nemo aloitti haukkumisen jota jatkui melkein koko päivän. Sääliksihän niitä vähän kävi, mutta onneksi se stressi on nyt koirilta ohi. Maanantaina kävin valokuvauksessa ja koirat olivat mukana liikkeessä; olinkin jo alusta lähtien varautunut siihen, että jos ei suju, ei yritetä väkisin, koirien kanssa saataisiin kyllä kuvat sitten omassa pihassakin. Ja ei NN-tiimillä kyllä kovin erinomaisesti kuvaukset sujuneet, isot salamavalot ihmetyttivät ja molemmat lähtivät vuorotellen hiippailemaan kameran edestä pois... Alun otokset onnistuivat kuitenkin varmaankin ihan kivasti, joten lopun toilailu ei kauheasti haitannut :)

Nemo perjantai-iltana Apun ja Jopun mukana kukkia keräämässä.

Eilen pidettiin kesän ensimmäiset ryhmätreenit kentällä. Kaitsu ei valitettavasti päässyt paikalle, joten suunnittelimme porukalla keskenämme helpohkoja ratoja. Kiusaavista lentomuurahaisista huolimatta ilta meni ihan kivasti, Nitalla oli hyvin vauhtia kepeilläkin ja Nemon tekeminen aika mukavaa, sain sen pidettyä radalla :D Nemon ohjauksessa tosin huomasin taas sen saman ongelman kuin ennenkin, en keskittynyt mielestäni tarpeeksi hyvin itse tekemiseen. Huomaan ajattelevani radalla aivan liikaa asioita: mitä jos se karkaa, apua, tuossa on potentiaalinen kohta lähteä hajujen perään, nyt pitää varmistaa – ja oho, ohjaus ja käsky taas myöhässä. Ärsyttävää, pitäisi vaan uskaltaa luottaa siihen koiraan että nyt tehdään eikä lähdetä, mutta en vaan uskalla. Tuska. Satu otti kivoja kuvia, kiitos niistä!

Hajosin myöhään illalla täysin tämän kuvan saatuani - ilmeeni on juuri sellainen "wtf are you doing?" :D Vaikka hyvinhän se hyppää! :)

Treenikaverin sanoin: "Nemo suorittaa taitavasti rataa omatoimisesti ja Ilonan ei tarvi kuin antaa aplodeja hyvästä suorituksesta" niihän olikin :''D

Nita oli ihana <3 (ja oli tietysti Nemokin!)

Tänään treffattiin Melkkua ja corgeja Särkijärvellä, kierrettiin pururadalla lenkki  ja oltiin sitä ennen ja jälkeen ruohokentällä, jossa koirat saivat touhuilla keskenään. Lenkillä kohdattiin kolme koiraa, ja huomasi, että pitää alkaa ihan oikeasti – etenkin jos sen opiskelupaikan saan – tehdä nyt kesällä runsaasti keskustalenkkejä ja ohituksia, myös molempien kanssa, vaikka yläasteaikaiset huonot muistot nousevat vain asiaa ajatellessanikin pintaan. Ei tuolla nyt sinänsä mikään tilanne ollut, sain koirat ihan ok:sti istumaan ja kontaktiin, mutta kun ohimenevä koira urisi, Nemo tietysti provosoitui ja haukkui aarrgh. Yksinäänhän ohitukset sujuvat hienosti myös Nemolta urisematta, mutta molempien kanssa haastavuus on ihan kiitettävä, kun käsissä on yhteensä 40 kiloa koiraa ja Nitaan on hihnassa vaikea saada kontaktia jopa namien avulla. En tiedä, paineistuuko se hihnasta liikaa vai mistä asia johtuu. Mutta tosiaan, eipä tässä muu auta kuin let’s face the problem -asenne ja ihmisten ilmoille lenkkeilemään mars! Siellä ei ainakaan ole hyttysiä, toisin kuin metsässä…

Nipsu-neiti mökillä 19.5, kuvissa kalamajan kuistilla sekä juhannuskokkokalliolla.

Tervehdys täältä imuroinnin, pölyjen pyyhkimisen ja leipomisen keskeltä! Ylioppilasjuhlat lähestyy (aivan liian) kovaa vauhtia ja täällä on pitänyt kiirettä. Vähän on kuitenkin ehditty koirienkin kanssa touhuilla; viikko sitten -taas sopivasti pääsykokeiden mentyä ohi- käytiin Melkun ja koirien kanssa ekaa kertaa tänä kesänä ulkokentällä agiliitelemässä. Sovellettiin Mäntän huhtikuista hyppäriä niin, että mukana oli myös kontaktiesteitä ja myöhemmillä versioilla vielä paljon kimurantimpia kuvioita. Halusin koettaa uudestaan sitä hankalan houkuttelevaa putken suuta heti hyppysuoran jälkeen, ja parin yrityksen jälkeen sainkin koirat haltuun kivasti myös tässä kohdassa!  :) Nemo meni joka radalla kepit hienosti ja vauhdilla, ja Nitakin teki tosi hyvin, jopa kiihdytti pujottelua loppua kohden aivan kuin radoilla. Nemon kanssa kokeilin mennä yhden radan se paras vaakkuva hanhi palkkana; menihän se hyvin, kiihkeästi ja vauhdilla, mutta hanhi kädessä on melkoisen vaikea juosta.. Ja kun Nemo kuitenkin tekee hyvällä menolla ruokapalkallakin, taidan jatkossakin pitäytyä siinä :-D Jäi tosi hyvä mieli näistä ekoista ulkotreeneistä (vaikkakin epävirallisista), ainoa harmi oli että Nemo lähti pari kertaa huitelemaan, ensin mennessä ensimmäiselle esteelle ja sitten radalta :/ Ekalla kerralla sain napattua hännästä kiinni koiran ollessa jossain puskassa, josta lähtikin hyvin radalle mukaan. Toisella kerralla lähti aivan omituisesti, ihan kesken radan loistavien keppien jälkeen ennen putkea. Arrgghh, onneksi tuli sitten kutsusta takaisin ja mentiin uudestaan. Note to self: lopeta kun menee hyvin, äläkä sorru siihen että jee mennäänpä vielä.. Olen idiootti. Harmittihan tuo, mutta ei voi mitään. Vaan muuten meni siis oikein hyvin ja jäi hyvä mieli! Oli ihanaa käppäillä jäähdyttelylenkillä hiekkakankaalla auringon laskiessa. Viikon päästä aloitetaankin jo ihan ryhmätreenit, tuskin maltan odottaa! :>

Muuten meille ei kuulu ihmeempiä, kovasti valmistellaan lakkiaisia. Tiistaina Nita pääsi pitkästä aikaa kirjasto- ja kauppareissulle mukaan pyörän vierellä ja odotteli minua yksin ollessaan kiltisti, kuten aina käydessäni asioilla. Ja meille tuli tosi hyvä mieli, kun vanhempi mies sanoi ohi kulkiessaan minulle ”onpa sinulla kaunis koira” :-) Kiitin, niinhän Nita on. Samana päivänä käytiin myös Nemon kanssa jälleen uimakoulussa Särkijärvellä. Nyt vesi oli jo sen verran lämmintä (ja laskenut), että pystyin kahlaamaan niin syvälle, että koira joutui uimaan. Jatkan siis samalla viime kesänä Springerileirillä hyväksi havaitulla tekniikalla, että seison vedessä niin syvällä kuin kumisaappaat/käärityt housunlahkeet antavat myöten jalkojen kastumatta läpimäräksi ja pidän riistapukkia niin kaukana kuin pystyn; Nemo kyllä tulee hakemaan sen kun on kärsivällinen. Tänä keväänä mun ei ole edes tarvinnut olla kovin kärsivällinen, vaan rohkea spanieli on hakenut sen tosi reippaasti! Tiistaina tuli pari vikinää tasan yhden kerran, mutta muuten ei mitään. Ja nythän Nemo tosiaan otti jo ihan uimalla muutaman vedon useamman kerran, huippua! Eikä herra tuntunut jännittävän juuri lainkaan pohjan katoamista tassujen alta. Päälle tietysti aina hurjat kehut ja koira näyttää itsekin pollealta omasta suorituksestaan. Jee, tosi hienoa että näin alkukesästä ollaan jo tässä vaiheessa! Seuraavaksi vaiheeksi olen miettinyt joko meneväni itse Nemon kanssa uimaan, jotta se saisi vähän rutiinia hommaan tai sitten ihan suosiolla alkaa heittää riistapukkia kauemmaksi. Tällöin tosin pitää varmistaa, että se tulee kanssa haetuksi, eikä jää ajelehtimaan veteen vaikka koira jänistäisikin, joten uimasille joudun molemmissa tapauksissa :D Ihanaa että Päijänteenkin vesi on jo lähes 20-asteista, en malta odottaa että päästään mökille :’) Ja melomaan aaaaaa!

Ensimmäsiä haparoivia yrityksiä kokeilla ottaa kuvia vastavaloon.

etsi kuvasta koira

Helatorstaina käytiin Nitan kanssa pitkästä aikaa Jämsänkoskella match show:ssa. Edellisestä mätsäröintikerrasta onkin jo yli vuosi :o Edellisenä päivänä pesin Nitan, koska se olisi nyt loppukeväästä pitänyt pestä joka tapauksessa ja tämä oli hyvä sauma siihen. Tuo on kyllä pestessä jännä – Nita koukistaa aina selkää suihkutettaessa jalkoja niin, että menee ihan matalaksi, muttei kuitenkaan suostu istumaan. Saippuoituani neiti sai niskaansa huvittavan näköisen irokeesin ja pesun jälkeen tytön turkki oli muutenkin epätavallisen pörröinen ja ilmava, hauskan näköinen :D Ja normaalia pehmeämpi se on vieläkin.

Mätsärissä meni hyvin, Nita esiintyi tosi kauniisti ja muisti hienosti miten seistään ja juostaan. Tuomari piti Nitasta, hän kysyi –kuten tuomari lähes aina– rotuja, johon vastasin ettei varmuudella voi tietää kun neiti on tullut Portugalista pentuna. Tuomari ihmetteli myös ravauttaessaan meitä, että ”onko se aina noin rauhallinen?” Joo, onhan se. ”Hän on siis päättänyt ottaa tällaisen asenteen, että ei hötkyillä turhista vaan otetaan kaikki ihan chillisti”. :D Nita antoi nätisti myös tunnustella itsensä ja katsoa hampaat, vaikka se jännittääkin neitiä aina hieman. Meillä oli parina kultainennoutaja, ja tuomari totesi että päätös oli vaikea, molemmat esiintyivät hyvin ja ”toinen on niin iloinen ja toinen tekee kaiken täydellisesti”, mutta antoi kuitenkin meille sinisen nauhan. Sinisten kehässä päästiin jatkoon, tuomari poimi koiria ”Jatkoon tulee tuo tervu, kultsu, airis ja Nita” :D Ja sijoituttiin hienosti kolmanneksi! ”Kolmanneksi tulee Portugalin ihme” :-D

Nita voitti palkinnoksi puruluun, jonka se veti hanoilla heti paikan päällä kehän laidalla, sekä pienen, kankaisen solkipannan. Ehkäpä siitä tulee sille kaukaiselle tulevalle pennulle pentupanta.. Kiva päivä siis oli, onnea vielä Kassulle PUN3-sijoituksesta ja Viiville kiitos kuvista :)

Muuten ollaan oltu aika epäaktiivisia vähän kaikessa. Minä olen lukenut pääsykokeisiin, jotka on onneksi ylihuomenna jo ohi! Toivottavasti päästään pian kentälle agiliitelemään. Lauantaina olin Jämsän ryhmänäyttelyssä talkoilemassa ja shoppailin Nemolle uuden solkipannan ja vaakkuvan kanadanhanhen, kun se vanha oli jo rikki. Herra ihastuikin ikihyviksi ja meinasi haudata lelun kukkapenkkiin.. Ollaan aloitettu myös mökkikausi, kun käytiin lauantaina siellä saunassa. Nita oli jo tapansa mukaan kovasti jäämässä yöksi, se menee aina aitan kuistille illalla ja odottaa pääsevänsä sinne nukkumaan. Onneksi ei mene kauaa siihenkään, kun voidaan jäädä mökille pidemmäksi aikaa :>  

Nemo lenkillä 2.5.

Jag tog upp att gympa

repss